Lue keskustelun säännöt.
Paha paha masennus ei meinaa väistyä - lääkäriin?
17.03.2019 |
Olen ennenkin ollut pohjalla, olen kuitenkin aina yksin sieltä päässyt ylös joten kuten ja jatkanut elämääni. Ehkä silloin oli enemmän kyllä ystäviäkin ja en ollut muutenkaan niin fanaattinen ja skeptikko kaikkea kohtaan.
Luonteeni on selvästi muuttunut kriittisemmäksi ja negatiivisemmaksi ihan koko yhteiskuntaa kohtaan.
Nyt monta viikkoa oloni on ollut hyvin uupunut. Elämäni on muuttunut taas todella paljon ja olen yritän asettua uudelleen ja tehdä elämänlaadustani parempaa.
Päin hemmettiä sekin kyllä on mennyt kun masennus valtaa koko elämäni täysin, en enää pääse pakoon. Se on vain ottanut pääni haltuun ja tuntuu, että sekoan kohta ja juoksen tekemään itse*****.
En nyt sentään oikeasti mutta ajatukset todella ovat synkkiä ja joskus suunnittelen kaikenlaista, ne hetket on kivuliaita.
Tuntuu kyllä muutenkin ihan oudolta kun en ole enää oma itseni, ei jaksa Taistella, ei jaksa kiinnostua mistään.
Olen todella vaikeista oloista lähtöisin, tehnyt kovasti töitä rakentaakseni elämäni uuteen kuosiin. Pari vuotta meni ihan hyvin kun jätin kaiken paskan taakseni.
Nyt taas vajoan jonnekin tyhjyyteen enkä näe hyviä asioita. Ainoa minkä takia edes mietin lääkäriin menoa ja parantumista on yksi ainoa ystäväni joka on kuunnellut minua..
En millään haluaisi vaivata häntä enää ja hän toivoisi minun menevän lääkäriin.
Pelkään kuitenkaan aloittaa mitään lääkitystä, voisin kyllä käydä keskustelemassa.
Kommentit (24)
Miksi pelkäät lääkitystä? Minut on terapia ja lääkket pelastanut, nyttemmin pelkkä lääkehoito ja varmaan loppuelämän. Mutta olen kiitollinen kun saan avun ja saan elää. Tällä omalla vaatimattomalla paikallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mars lääkäriin ja lääkitystä ei todellakaan tarvi pelätä!
Todellisuus on oikeasti aika paska paikka.
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.
Kiitos teille kun vastasitte.
Olen jotenkin kyennyt pakenemaan ja jollain tavalla työntämään ne raskaat ajat taakseni.
Joskus jopa kuvittelin kääntäneeni ne voitokseni.
Voimat vaan ovat kadonneet joka tuntuu niin uskomattomalta entiseen sinnikkyyteeni verrattuna.
Tämä on masennus on aina tullut vastaan jossain kohtaa, tällä hetkellä en kyllä muista että olisi näin pahalta tuntunut varsinkin kun minulla on päällisin puolin nyt kaikki ihan ok.
Siis töitä ja kiva asunto, perusteet kunnossa..
Olen vielä kovin nuori ja tarvitsisin ehkä läheisiäni enemmän. Ovat kuitenkin olleet pitkään jo aika onttoja koska ovat alkoholisteja eivätkä ole uskaltaneet hakea apua, heihin on siis hankala tukeutua vaikka haluaisivatkin varmaan. En kuitenkaan pysty vaivaamaan heitä paljoa koska tuntuu, että se vain pahentaa heidän omaa oireiluaan.
Siitä lääkityksestä...
Se on jotenkin pelottava ajatus. Mitä jos muutun työkyvyttömäksi (olen sitä kyllä pian muutenkin jos tämä ei hellitä) tai joudun johonkin kierteeseen ja lääkkeet vaikuttavat haitallisesti.
Nyt täytyy kyllä ehkä nöyrtyä ottamaan ne vastaan että pääsen pahimman yli. Tarvitsen nyt kyllä jotain tukea, yksin en usko enää pärjääväni.
Alkoholin kanssa minulla on ollut ongelmia. Sen olen pyrkinyt jättämään kokonaan mutta muutama päivä sitten halusin kokeilla saanko edes siitä iloa, saanko mitään mielihyvää edes siitä.
No en tietystikään saanut paitsi avauduin ystävälleni joka hieman hävettää mutta hän oli ymmärtäväinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...masennus valtaa koko elämäni täysin, en enää pääse pakoon. Se on vain ottanut pääni haltuun ja tuntuu, että sekoan kohta ja juoksen tekemään itse*****"
Avun hakemisessa lääkäriltä on se välitön hyvä puoli, että mielensisäiseen maailmaan avautuu lisää tilaa, tulee muita näkökulmia. Jos masentunut yksin pyörittelee elämänsä asioita päässään, ei ole ihme, että kaikki potentiaaliset hyvätkin asiat peittyvät toivottomuuden alle.
Eli jo ennen mahdollista lääkitystä avun hakemisesta voi olla paljon apua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on oikeasti aika paska paikka.
Juu. Jos sitä todellisuudentajua voi vähän vaikka lääkkeillä heikentää niin hyvä. Itse en kyllä voi ssri-lääkkeitä syödä, en suostu siihen koska niillä on pelottavia sivuvaikutuksia erityisesti seksuaalisuuteen, tappavat sen puolen minusta ihan kokonaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.
Verikokeisiin kannattaisi mennä, mm. kilpirauhasen ongelmat heijastuvat mielialaan
https://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-j…
Oon niin kiitollinen että nyt voin puhua tästä tuskasta. Olen nyt ottanut jonkinlaisen askeleen eteenpäin. Teen melkein mitä vain että tämä tuska loppuu, se tosiaan valtaa koko maailman ja muuttaa aivan kaiken negatiiviseksi.
Yksi toinen syy miksi nyt edes olen puhunut näistä asioista on se vuosien turtuminen ja turhautuminen katsomaan läheisten kyvyttömyyttä ja pelkoa hakea apua. Siinä kärsii läheisetkin, en halua olla se johon turruraan kun ei itse ole suostuvainen yrittämään edes.
Tavallaan haluan uskoa vielä elämään ja kaikkiin mahdollisuuksiin elämässä.
Toivon että minusta tulisi taas ihminen joka uskoo parempaan ja innolla odottaa tulevaisuutta, on valmis tekemään töitä ja tuntemaan sekä etenkin vastaanottamaan rakkautta.
Haluan itseni kuntoon nyt, en kestä tätä tyhjyyttä. Mun täytyy yrittää viimeisillä voiman rippeillä ottaa apu vastaan ja yrittää tehdä kaikki sen eteen että nousen tästä. Yksin se ei vaan enää onnistu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi auttaa masennukseen 10x paremmin kuin mikaan masennuslaake. Siina on kuitenkin se vika, etta vaikutus kestaa muutaman tunnin tai hetken, ja sitten vaikutus kaantyy painvastaisesksi.
Masennuslaake puolestaan vaikuttaa miten vaikuttaa, ja viimeistaan sitten kun oivallat, mita sen vastaanottaminen on tehnyt elamallesi siirtaessaan sinut halveksittuun ryhmaan olet ongelman edessa. Suuremman tai pienemman, mutta ongelman kuitenkin.
Tama kaikki johtuu siita, etta paha vaikutta maailmassa. Paha joka ei suo ihmisen muuttua taydelliseksi, paha joka pelkaa myos kostoa, koska on itse kostaja ja valehtelija.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3415929/onko-kristittyja-tai-muuten-hen…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.Verikokeisiin kannattaisi mennä, mm. kilpirauhasen ongelmat heijastuvat mielialaan
https://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-j…
Olen muuten miettinyt, että kuinka paljon oma kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa tällä hetkellä mieleen. Täytyy käydä kontrollissa. Minulla on myös raudanpuute joka myöskin tuo voimattomuutta.
Luulen, että tämä olo on aika monen tekijän summa, sekä fyysisellä ja psyykkisellä puolella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vitkuttelin avun hakemisessa aivan liian pitkään. Kun sitten lopulta ulkopuolisen painostuksesta menin lääkäriin, asiat alkoivat rullata oikeaan suuntaan. Sairausloma, sopiva lääkitys ja psykologin luona käynnit. Elämäni on muuttunut todella paljon ja olen nyt nousemassa pohjamudista ylöspäin. Olen ollut onnekas, että olen löytänyt kuntani julkisen terveydenhuollon puolelta psykologin, jonka luona voin käydä säännöllisesti ja jonka kanssa henkilökemiat toimii. Pystyn puhumaan hänelle kaikesta, rohkeasti, häpeämättä itseäni.
Hakekaa rohkeasti apua.
Vierailija kirjoitti:
Mä vitkuttelin avun hakemisessa aivan liian pitkään. Kun sitten lopulta ulkopuolisen painostuksesta menin lääkäriin, asiat alkoivat rullata oikeaan suuntaan. Sairausloma, sopiva lääkitys ja psykologin luona käynnit. Elämäni on muuttunut todella paljon ja olen nyt nousemassa pohjamudista ylöspäin. Olen ollut onnekas, että olen löytänyt kuntani julkisen terveydenhuollon puolelta psykologin, jonka luona voin käydä säännöllisesti ja jonka kanssa henkilökemiat toimii. Pystyn puhumaan hänelle kaikesta, rohkeasti, häpeämättä itseäni.
Hakekaa rohkeasti apua.
Kuulutkin yhteiskunnan valiojoukkoihin!?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3415929/onko-kristittyja-tai-muuten-hen…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.Verikokeisiin kannattaisi mennä, mm. kilpirauhasen ongelmat heijastuvat mielialaan
https://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-j…
Tiedän tasan tarkkaan mikä tämän masennuksen laukaisi ja kerroin sen myös lääkärille. Kilpirauhasessani tai missään muussakaan ei ole mitään vikaa, miksi siis huvikseni menisin verikokeisiin? Auttaa paljon... not.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.
Masennuslääkkeet ovat hyviä, eibätkä vie tunteita pois, todellakaan.
htep kirjoitti:
Alkoholi auttaa masennukseen 10x paremmin kuin mikaan masennuslaake. Siina on kuitenkin se vika, etta vaikutus kestaa muutaman tunnin tai hetken, ja sitten vaikutus kaantyy painvastaisesksi.
Masennuslaake puolestaan vaikuttaa miten vaikuttaa, ja viimeistaan sitten kun oivallat, mita sen vastaanottaminen on tehnyt elamallesi siirtaessaan sinut halveksittuun ryhmaan olet ongelman edessa. Suuremman tai pienemman, mutta ongelman kuitenkin.
Tama kaikki johtuu siita, etta paha vaikutta maailmassa. Paha joka ei suo ihmisen muuttua taydelliseksi, paha joka pelkaa myos kostoa, koska on itse kostaja ja valehtelija.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3415929/onko-kristittyja-tai-muuten-hen…
Paha ei suo muuttua taydelliseksi: Pahan toivomuksen tayttajasta tulee:
Kostaja, koska on valeen ottanut itseensa. Han on Valeen vallassa, pahan vallassa. Valeella, hampaattomalla kaarmeella ratsastaja.
Masentunut ihminen on sellainen, mutta myos jokainen sellainen, joka esittaa, ettei masentunut voi muuttua taydelliseksi.
Lopuksi sanon: Psykiatria on uskonto, mutta se ei ole kovin hyva uskontona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin tuossa tilanteessa lääkärissä. Määräsi verikokeisiin (miksi??) ja varasi mulle uuden ajan. Ei mitään toivoakaan mistään terapiasta. Lääkkeitä en edes halunnut, ne masennuslääkkeet on oikeasti hirveää p*skaa. Mieluummin tunnen tuskaa kuin en yhtään mitään.
No, en mennyt verikokeisiin enkä uudestaan lääkärille. Ostin pullon jallua ja turrutin sillä tunteeni.
Paskanko väliä millään.Masennuslääkkeet ovat hyviä, eibätkä vie tunteita pois, todellakaan.
Hah! Siitä on ihan tutkimuksiakin, että monesti niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Minustakin tuli täysi zombie. Ex taas kadotti libidonsa kokonaan kyseisten lääkkeiden ansiosta, jolloin meidän välille syntyi riitoja, jolloin mies masentui lisää.
Ei enää ikinä niitä nappeja. Tuhoavat vaan aivot.
Vierailija kirjoitti:
Mä vitkuttelin avun hakemisessa aivan liian pitkään. Kun sitten lopulta ulkopuolisen painostuksesta menin lääkäriin, asiat alkoivat rullata oikeaan suuntaan. Sairausloma, sopiva lääkitys ja psykologin luona käynnit. Elämäni on muuttunut todella paljon ja olen nyt nousemassa pohjamudista ylöspäin. Olen ollut onnekas, että olen löytänyt kuntani julkisen terveydenhuollon puolelta psykologin, jonka luona voin käydä säännöllisesti ja jonka kanssa henkilökemiat toimii. Pystyn puhumaan hänelle kaikesta, rohkeasti, häpeämättä itseäni.
Hakekaa rohkeasti apua.
Kiitos kun jaoit kokemustasi.
Minulle on käynyt nyt näin, että on pakko hakea apua. Ilman läheisen painostusta tuskin vieläkään sitä tekisin.
Oikeasti tosi hienoa, että sait elämäsi parempaan suuntaan! Olen onnellinen puolestasi.
Toivon, että itsekin saan takaisin itseni ja sen voimallisen ihmisen joka ennen olin.
Huomenna soitan lääkäriin.
Ap
Suosittelen terapiaa, varsinkin jos on vaikea menneisyys. Selvästi menneisyys painaa vielä mieltäsi, on se sitten tietoisesti tai tiedottomasti.