Olisitko kotona lapsen kanssa 2v vai menisitkö töihin jotta saisi isomman asunnon?

Onnellisella äidillä on onnelliset lapset.

1,5 vuotias on jo ihan eri juttu. Tuossa iässä puolivuottakin on jo paljon. 2 vuoteen en itse jaksanut olla, kuopus meni tarhaan ollessan 1v 8kk. Mun mielestä oli ihan hyvä aika. Lapseni muutenkin tykkäävät olla muiden lasten kanssa ja mun kanssa heillä rupesi olemaan tylsää. Kukin tekee miten parhaaksi näkee. Mieti mikä sopii teidän perheelle parhaiten.

2 - 3 vuotta. Sen alle ei lapsi kyllä todellakaan mitään kavereita kaipaa tai päivähoidosta mitään saa.

Mutta jos oikeasti haluat olla kotona niin kyllä musta kannattaisi lykätä sitä muuttoa - muuttaa voitte myöhemminkin, mutta tätä pikkulapsiaikaa ei saa koskaan takaisin. Jäisi sitten harmittamaan sua ikiajoiksi.

Mun kuopus olisi edelleen (3,5v.) ihan tyytyväinen, jos saisi olla oman äidin kanssa aamusta iltaan. Esikoinen taas on toista maata. Hänelle oli ihan hyvä mennä 3-vuotiaana kerhoon tutustumaan muihin lapsiin.



Mun näkemys on, että ap voisi odottaa sen asunnon kanssa ja olla kotona, jos mitään muuta estettä kotona ololle ei ole. Muutto on raskas prosessi ja samoin päiväkodin aloittaminen. Eli olkaa kaikessa rauhassa kotona vielä. Kyllä pienelle löytyy kavereita leikkipuistostakin. Ja jos et itse jaksa olla kotona, ehdota miehellesi kotiin jäämistä. Ihan turhaan näitä juttuja ajatellaan aina NAISEN valintoina. Mies voi yhtä hyvin kantaa vastuunsa pienen lapsen kotihoidosta.

Olen miettinyt, että jos vastaajalla on hyvin negatiivinen/positiivinen mielikuva päivähidosta niin mihin se perustuu? Onko kirjoittajilla omia kokemuksia asiasta? Itse olen ollut aikoinaan hoidossa päiväkodissa ja positiivisesti muistelen niitä aikoja (mitä niistä siis muistan). Omat lapseni ovat pk:ssa ja olen ollut heidän hoitoonsa tyytyväinen. Siis pointtini oli että kuinka paljon omat lapsuuden kokemukset värittävät mielipiteitä pk hoitoa vastaan tai puolesta.

kuin lastenpsykologit yms.



6

sitä päätöstä ei kukaan puolestasi voi tehdä.

Joku jo kirjoittikin: onnellisella äidillä on onnelliset lapset :) Näin se menee...

Itse olen palaamassa töihin, kun vauva on 6kk. En ole kotiäitityyppiä ja odotan jo nyt tuota, kun pääsen taas työelämään. Vauva on minulle tärkein maailmassa, mutta en kyllä kotiäidiksi jäisi, ei pää kestäisi... meillä on niin onnellinen tilanne, että mies haluaa jäädä kotiin pienen kanssa ja se on meille taloudellisestikin mahdollista (= suunnilleen samat tulot, eli ihan sama, kumpi on kotona).

Kun vaavi on vuoden, viemme hänet pph:lle. Tämä siis siksi, ettei kumpikaan halua olla loputtomiin kotona ja meillä on oma koti valmistumassa, eli rahaa tarvitaan. Lisäksi... mä en ole mikään tyttönen enää, eli jos olen kotona 3-vuotta, niin ammattitaitoni katoaa täysin... toiveissa on kuitenkin saada tuolle nyytille vielä joskus seuraa, joten töihin tässä välissä täytyy mennä monestakin syystä...

Veikkaan tosiaan, että nuo, jotka heti tuomitsevat pienen hoitoonviemisen, ovat niitä, joilla on huonoja kokemuksia... en silti tiedä...

Ko. eskarissa on paljon lapsia, jotka ovat olleet hoidossa hyvin pienestä. No, nyt siellä istuu sitten psykologi lapsia tarkkailemassa, koska häiriökäyttäytymistä, epäsosiaalisuutta ja henkisiä ongelmia on niin paljon. Ja yllättäen - nimenomaan näillä hoitolapsilla, ei kotoa tulleilla.

Ottamatta kantaa siihen minkä ikäisenä lapset pitäisi viedä hoitoon, kysyn vaan uteliaisuuttani että kuka sinulle on kertonut kenen lapsen takia psykologi tulee köymään ryhmässä. Nuo asiat ovat kuitenkin luottamuksellisia.

Hän kertoi vanhemmille, että psykologi tarkkailee nyt lasten ryhmäkäyttäytymistä.



Ja ongelmia on todellakin nimenomaan näiden päiväkotitaustaisten lasten kanssa.



12

Eli mielestäni on ammattitaidottomuutta jos opettaja leimaa osan ryhmästä, ne päiväkotitaustaiset eskarilaiset vs kotihoitoidon omaavat lapset. On meidänkin ryhmässä käynyt kelto eikä opettajilla ole ollut tarvetta nimetä tai leimata jotian lapsiryhmää erikseen.

Ei hänellä ole mitään oikeutta nimetä muille vanhemmille keiden lapsilla siellä on mielenterveysongelmia.

pohdin aikoinaan ja valitsin ahtaan asumisen. Se kannatti. Lapsi oli 2,5-vuotiaaksi kotona ja mennessään päivähoitoon puhui erinomaisesti, oli omatoimisempi ja nautti uusista kavereista ja touhuista. Alle 2-vuotiaana olisi vain huutanut ja itkenyt perääni.



Olin vielä osittaisella hoitovapaalla senkin jälkeen, jolloin hoitoajat saatiin lyhyiksi. Nyt kun lapsi on 4v., ollaan ostamassa isompi asunto.

Vierailija:

15, heh, miten niin? Suoruutta minusta.

Eli vuoden ikäsitä en vielä hoitoon veisi jos olisi mahdollisuus olla kotona. Mutta 1,5v:n voisin jo viedä jos tilanne muuten vaikuttaisi hyvältä.



Milalinen asunto teillä nyt on? Voisiko joillain tilapäisillä nukkumaratkaisuilla rauhoittaa öitä?

Vierailija:

20, ei eskariope ole terveydenhuollossa töissä.

mistä te keskustelitte. Minä jutun alkujaan kerroin ja puhuin kyllä ihan eskariopesta.

Minä olisin kotona siihen asti, kun lapsi täyttää 2 vuotta JOS ahtaat neliöt eivät liiaksi ahdista. Kaksivuotias on huimasti " isompi" kuin yksivuotias tai puolitoistavuotias.



Päätös on sinun ja puolisosi. Asialla on monta puolta. Priorisoikaa ja tehkää ratkaisu, joka nyt tuntuu sopivimmalta.

Myös päiväkodin henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus.



Entä jos ap miettisit lyhyemmän työpäivän aloittamista, kun lapsi on vähän päälle 1v?

Jos päiväkoti päiväksi jää n. 6h, josta 2h menee alkuaikoina päiväuniin, kannattaa harkita. Ulkoilukin hoituu porukalla aamupäivästä.







vierailija: 20, ei eskariope ole terveydenhuollossa töissä.