Lue keskustelun säännöt.
Alan ihan tosissaan vihata ja hävetä itseäni
15.03.2019 |
Koko elämäni on hyvin pitkälti ihan täyttä paskaa. En tunnu saavan töitä sitten millään, en onnistu saamaan parisuhdetta tai edes seksiäkään sitten millään. En ole koskaan edes suudellut tyttöä :D Ystävätkin on aina olleet ihan helvetin tiukassa. Muistan synttäreitä joille kutsuin paljon "ystäviä", mutta paikalle tuli vain paras ystäväni ja yksi hyvä ystäväni. Olin kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että edes kaksi kuitenkin tuli. Surettaa aina välistä lukea juttuja miten ei ole lapsen synttäreille tullut yhtään ketään, ja lapsi on ollut ihan suruissaan ja ihmeissään, että miksi kukaan ei halunnut tulla.
En ole koskaan ollut mikään hyvä mainostamaan itseäni, ja luultavasti tästä(kin) syystä en saa oikeita töitä. Olen sellainen hiljainen puurtaja, joka ei tee itsestään numeroa. Työttömien pajoille ja ilmaishommiin kyllä olen aina kelvannut.
Tytöille/naisille en ole koskaan kelvannut, koska olen outo ja ruma. Ja nyt kun ikääkin on jo ihan aikuismaiset lukemat niin ei kovinkaan moni nainen halua tällaista miestä joka ei voi tarjota yhtään mitään muuta kuin itsensä ja rakkautensa. Tämän kanssa voisi ehkä jotenkin jopa pärjätä, että ei kelpaa naisille, mutta kun sellaisille n. 17-vuotiaille teinitytöille tuntuisin kelpaavan paremmin kuin hyvin, mutta itseäni ei voisi sinällään vähempää kiiinnostaa alaikäisiin sekaantuminen. Paskamaista tietää, että voisi kerrankin tuntea itsensä rakastetuksi ja jollain tasolla kelvolliseksi niin samalla se tuntuisi ihan helvetin likaiselta ja saisin osakseni vain halveksuntaa. On vähän sellaista suolaa haavoihin tyyppistä meininkiä ettenkö sanoisi.
Toivoisin vain, että jonain kauniina päivänä minun ei enää tarvitsisi pohtia elämääni yhtään enempää, vaan asiat jotenkin loksahtaisivat paikalleen ja voisin olla vapaasti onnellinen. Tämä koko elämäni kestänyt taaperrus vaan ei anna minulle kovinkaan suurta toivoa sen asian suhteen. Halusinpa vain avautua edes jollekin kun tuntuu, että sydämessä on taas sellainen suuri ja musta möykky, joka vetää koko ihmisen ihan kasaan.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
ihmiset jakautuvat jo koulussa sosiaalisesti osallisiin ja osattomiin ja se kestää koko elämän
Näihän se näyttää menevän. Harminlista vain, että ainakaan minä en ole siihen osattomuuteen tottunut vaan haluaisin osalliseksi. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkiin olen tämään palstan myöötä. Ei voi katsoa vartaloani suiihkussa, ei voii pitää t paitaaa, ei voii katsoaa peiliiin, ei voiii koskea vanhoooihin tavaroihin. Jos keittäää kahvia niin kädeet täytyyy oestä aina ennnenkuin koskeee suodatin pyssiin käsien pesuu kavin annnisteliaaan käsien pesuuu....
En oikein osaa neuvoa mutta tsemppiä tilanteeseesi. Ehkä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Itseäsi sinun ei kuitenkaan kannata hävetä eikä vihata, kuulostat fiksulta ja kivalta.
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa neuvoa mutta tsemppiä tilanteeseesi. Ehkä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Itseäsi sinun ei kuitenkaan kannata hävetä eikä vihata, kuulostat fiksulta ja kivalta.
Kiitos vaan kauniista sanoistasi. En oikein vaan osaa nähdä sitä päivää kun siihen risukasaan se aurinko paistaa. Sitä tietysti toivon minäkin, mutta kuten totesin jo aloituksessa niin en oikein enää usko elämäni mullistuvan niin paljoa, että olisin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmiset jakautuvat jo koulussa sosiaalisesti osallisiin ja osattomiin ja se kestää koko elämän
En usko.
Sun pitäis nyt tehdä täyskäännös elämässä. Vaihdat alaa, muutat lookkia, hiustyyli? Hiljaisuus on ihan asennekysymys. Ajattelet varmaan että ketään ei kiinnosta sun jutut? Älä ajattele. Koita kääntää katse välillä pois omasta navasta ja auttaa muita. Voisitko lähteä vaikka SPR:n kautta kriisialueille auttamaan? Kaikenlainen aktiivisuus on plussaa. Laita cv kuntoon ja somekanavat kuntoon, päivitä linkkari jne. Hanki liikuntaharrastus, se kohentaa mieltä. On oikeasti paljon mitä voit tehdä, ei tarvitse vaan tyytyä siihen mitä saa. Mutta surkuttelulla ja passiivisuudella et voita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä jos kelpaisit 17-vuotiaalle et mene? Kokemattomana et tule viehättämään kaipaamiasi aikuisia naisia. Jokaisen kokemattomista kiinnostuneen aikuisen naisen sisällä asuu pikkutyttö, joka kaipaa isukkia, ei sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa neuvoa mutta tsemppiä tilanteeseesi. Ehkä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Itseäsi sinun ei kuitenkaan kannata hävetä eikä vihata, kuulostat fiksulta ja kivalta.
Kiitos vaan kauniista sanoistasi. En oikein vaan osaa nähdä sitä päivää kun siihen risukasaan se aurinko paistaa. Sitä tietysti toivon minäkin, mutta kuten totesin jo aloituksessa niin en oikein enää usko elämäni mullistuvan niin paljoa, että olisin onnellinen.
Toivottavasti tämä ei olisi aikanaan mun aikuinen lapsi. Toivottomuus on todella turn off, btw. Jokaisen on omattava toivoa, jos sitä ei ole, etsi, äläkä saatana valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoisin, että löytäisit pyyteettömän, terveen itserakkauden, joka ei ole riippuvainen saavutuksistasi työn tai rakkauden saralla, vaan ihan siitä että sinä olet sinä. Että näkisit aina tarpeeksi hyvän ihmisen peilistä. Siihen voi olla vaikea päästä, mutta kun sen saavuttaa, niin on helppo tavoitella haluamiaan asioita. Tai olla tyytyväinen elämäänsä ilman niitä.
Mieti mitä asioita haluat toteuttaa elämäsi aikana, ja pyri sitten toteuttamaan ne.
Suhde toisen ihmisen kanssa vähän hankala koska vaatii sen toisen ihmisen, mun kohdalla eivät ole tykänneet olla mukana kuvioissa kun ovat päässeet lähemmäksi.
Mikä muuten on ainutlaatuisen tuskallista. Minusta tuskallisempaa kuin se että ei ole ketään, mutta ei tää mikään kilpailu toisaalta ole.
Mutta kannattaa olla se joku oma proggis jota ajatella. Fokuspiste pitää epätoivon poissa ja saa sinut vaikuttamaan mielenkiintoisemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa neuvoa mutta tsemppiä tilanteeseesi. Ehkä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Itseäsi sinun ei kuitenkaan kannata hävetä eikä vihata, kuulostat fiksulta ja kivalta.
Kiitos vaan kauniista sanoistasi. En oikein vaan osaa nähdä sitä päivää kun siihen risukasaan se aurinko paistaa. Sitä tietysti toivon minäkin, mutta kuten totesin jo aloituksessa niin en oikein enää usko elämäni mullistuvan niin paljoa, että olisin onnellinen.
Mua ainakin ällöttäis kumppanini tyytymättömyys itseensä. Mahtaa olla paska tyyppi. Sille pitää tehdä jotain, hakea apua, mennä terapiaan käsittelemään sitä, että miksi on kadottanut toivonsa. Koska jos sen tajuaa, toivo palautuu ja ihminen muuttuu miellyttävämmäksi muille. Tai uskaltaa ottaa osansa, eikä vain odota, että se tuodaan syliin.
Oot hyvä kirjoittamaan ap. Voisko netistä löytyä nainen? Joku vois ihastua suhun ihan hyvin sitäkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäis nyt tehdä täyskäännös elämässä. Vaihdat alaa, muutat lookkia, hiustyyli? Hiljaisuus on ihan asennekysymys. Ajattelet varmaan että ketään ei kiinnosta sun jutut? Älä ajattele. Koita kääntää katse välillä pois omasta navasta ja auttaa muita. Voisitko lähteä vaikka SPR:n kautta kriisialueille auttamaan? Kaikenlainen aktiivisuus on plussaa. Laita cv kuntoon ja somekanavat kuntoon, päivitä linkkari jne. Hanki liikuntaharrastus, se kohentaa mieltä. On oikeasti paljon mitä voit tehdä, ei tarvitse vaan tyytyä siihen mitä saa. Mutta surkuttelulla ja passiivisuudella et voita mitään.
Kappas vaan, täällä vielä näköjään on keskustelua ollut eilisenkin jälkeen.
On noista mainitsemistasi kokeiltu alan vaihtamista, liikuntaharrastuksia, opiskeluja. Aina olen ollut avulias kanssaihmisiä kohtaan jos olen nähnyt, että joku apua kaipaa, mutta ihan rehellisesti voin sanoa, että ei kuitenkaan tunnu omalta jutulta lähteä mihinkään kriisialueelle heilumaan. Olen ehkä mieluummin sellainen ns. "arjen sankari" kuin maailmanparantaja. CV:tä on hinkattu vuositolkulla, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Somet taas ei kiinnosta pätkän vertaa, vaikkakin ilmeisesti nykyään pitäisi kiinnostaa. AP
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jos kelpaisit 17-vuotiaalle et mene? Kokemattomana et tule viehättämään kaipaamiasi aikuisia naisia. Jokaisen kokemattomista kiinnostuneen aikuisen naisen sisällä asuu pikkutyttö, joka kaipaa isukkia, ei sinua.
No on se vähän kyseenalaista tällaiselta melkein kolmikymppiseltä ukolta alkaa mihinkään vakavaan, saati seksisuhteeseen alaikäisen kanssa. Eikai tuossa pääse kuin hyvällä tuurilla poikuudestaan ja vähän myöhemmin vielä hengestäänkin. En voi tietysti sitäkään mennä kiistämään ettenkö olisi asiaa joskus harkinnut. On minullakin kuitenkin joku rakkauden kaipuu, ja sehän se pahalta tuntuukin kun periaatteessa se olisi mahdollista jollain tasolla kokea, mutta käytännössä taas idea taitanee olla ihan tuhoon tuomittu kaikinpuolin. Ja samoin olen pohtinut sitäkin, että kun kokemus naisten kanssa olemisesta on se pyöreä nolla, niin haastavaa olisi olla kokeneemman naisen kanssa. Mutta sellaista se vaan on. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa neuvoa mutta tsemppiä tilanteeseesi. Ehkä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Itseäsi sinun ei kuitenkaan kannata hävetä eikä vihata, kuulostat fiksulta ja kivalta.
Kiitos vaan kauniista sanoistasi. En oikein vaan osaa nähdä sitä päivää kun siihen risukasaan se aurinko paistaa. Sitä tietysti toivon minäkin, mutta kuten totesin jo aloituksessa niin en oikein enää usko elämäni mullistuvan niin paljoa, että olisin onnellinen.
Mua ainakin ällöttäis kumppanini tyytymättömyys itseensä. Mahtaa olla paska tyyppi. Sille pitää tehdä jotain, hakea apua, mennä terapiaan käsittelemään sitä, että miksi on kadottanut toivonsa. Koska jos sen tajuaa, toivo palautuu ja ihminen muuttuu miellyttävämmäksi muille. Tai uskaltaa ottaa osansa, eikä vain odota, että se tuodaan syliin.
Enpä minä siihen terapeuttia kaipaa itselleni kertomaan, että olen menettänyt toivoni sen vuoksi kun olen kohdannut pelkkiä vastoinkäymisiä niissä asioissa joissa haluaisin edetä ja pärjätä. Enkä minä mielestäni ole kovinkaan paska tyyppi, olen vain tyyppi jolle sattuu syystä tai toisesta paskoja asioita ja se musertaa miestä kun haluaisi tuntea itsensä normaaliksi ja hyväksytyksi. Ongelmani on se, että mietin liikaa muiden suhtautumista itseeni ja samalla muokkaan kuvaa itsestäni heidän käsitystensä mukaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Oot hyvä kirjoittamaan ap. Voisko netistä löytyä nainen? Joku vois ihastua suhun ihan hyvin sitäkin kautta.
No on sitä nettiä koetettu, mutta äärimmäisen heikoin tuloksin. Ja varmaan joku voisi ihan hyvin ihastuakin, mutta eipä vaan ole ihastunut. Valitettavasti.
Jos löydät lisää ystäviä, niin heidän kauttaan saatat törmätä potentiaaliseen kumppaniinkin. Itse en edes pystyisi sekaantumaan teineihin..
N26
PS. Tunnen ihmisiä, jotka pitäisivät kokemattomista (myös alle) kolmekymppisistä miehistä. Jos olisin sinkku, valitsisin jopa ennemmin kokemattoman miehen kuin kokeneemman.
- edellinen
ihmiset jakautuvat jo koulussa sosiaalisesti osallisiin ja osattomiin ja se kestää koko elämän