Lue keskustelun säännöt.
Olenko epäonnistunut elämässä?
14.03.2019 |
Olen 24-vuotias eikä minulla ole juurikaan työkokemusta. Ylä-asteen jälkeen työskentelin 3 vuotta oppisopimuksella eräällä suorittavalla ja fyysisesti raskaalla alalla johon kuului välillä myös asiakaspalvelua. En käynyt tätä koulutusta siis loppuun teorian osalta (raskas ala ja huono palkka), mutta töissä olin tuon ajan ja sain kyllä hyvän työtodistuksen ja suosittelijan sieltä. Tämän jälkeen kävin lukion ja minulla on ollut yksi kesätyö asiakaspalvelussa, jossa aion nyt myös tulevana kesänä työskennellä. Pääsin vasta nyt yliopistoon ja haluaisin kuitenkin lapsia ennen valmistumista, ettei ikä tulisi vastaan. Onko minulla toivoa vai olenko yksinkertaisesti liikaa jäljessä muita ikäisiäni? :(
Kommentit (2)
Et ole! Olen 26-vuotias ja rämpinyt läpi hyvin työllistävän (tietojenkäsittelytiede) alan opintoja. Nyt viimein olen ymmärtänyt, että rahaa tärkeämpänä koen ehdottomasti mielekkään työn. Aion lähteä seuraamaan niitä asioita joista olen aidosti kiinnostunut, mikä tällä hetkellä tarkoittaa että keräilen jälleen kerran matkakassan kokoon ja lähden ulkomaille. Muistissa on ideoita useampaankin kirjaan ja reissussa kirjoittaminen luistaa ihan eri tavalla kuin kotona. Toki hyppy epävarmuuteen pelottaa, mutta se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.
Unohda, että olet "jo 24-vuotias". Koetko 22-vuotiaiden seuran erilaiseksi kuin 24-vuotiaiden? Olet nähnyt 2 vuotta enemmän, mutta ihan oikeasti, mitä eroa siinä on kenellekkään kun ollaan 32 tai 34, 50 tai 54? Hyvin vähän. 24-vuotiaana paras kaverini oli 30-vuotias, samassa elämäntilanteessa, ikäeroa ei juuri huomannut. Ikä on lopulta hyvin merkityksetön asia, mutta ymmärrän täysin tunteesi. Omat vanhempani ja ympäristö loi minullekin täysin saman stressin. Pääsin heti lukiosta yliopistoon ja tutkinto olisi pitänyt suorittaa viidessä vuodessa samalla töitä tehden ja asuntoa varten säästäen. Sitten jostain sopiva mies, lapset, ura. Harrastaa voi sitten kun lapset ovat isoja, jos vielä kiinnostaa. Töitä parempi tehdä 24/7 kuten isäni. Elämä ON suorittamista, materiaa pitää kerätä. Mikään näistä ei ole asioita joita itse tavoittelen.
Haluan kyllä lapsia, mutta haluan elää elämää josta voin nauttia NYT, enkä vanhana. Suuntaa katse nykyhetkeen ja tulevaan, älä taaksepäin. Et ole liian vanha mihinkään, voit saavuttaa vielä kaiken mitä haluat. Ideaalia tilannetta esim. lapsen hankintaan saavat monet odottaa koko elämänsä; jos esteenä ei ole työtilanne, niin vähintäänkin sitten stressi siitä. Mutta ihminen on kovin sopeutuva eläin, asiat ratkeavat kyllä, tavalla tai toisella. Tärkeille asioille yllättäen löytyy aikaa ja jaksamista, muutos on se mikä pelottaa.
Tsemppiä sinne! Muutosta ja unelmia kohti vaan, kyllä se siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö, olet kiinni opinnoissa vielä hetken aikaa, pyri kuitenkin saamaan jalkaa oven väliin työelämään, työskentele opintojen ohella oman alan työpaikassa tai vähintään kesäisin. Jos ei opiskelupaikkakunnalta löydy oman alan työpaikkaa niin laajenna reviiriä, 100 km päästä saattaa löytää jo paremmin vapaita paikkoja. Vaikein on työllistyä niillä, joilla ei ole oman alan työkokemusta.
Itsekin tein lapset 'opiskelujen ohessa', yhdestä lapsesta olin vaan yhden lukukauden kotona eli 1-1,5 v ja sitten taas opinnot jatkuivat heti syksyllä, lapset olivat tietysti päivähoidossa. Kävin opintojen ohessa oman alan töissä, valmistuin aikaisemmin kuin ne joiden kanssa olin yhtä aikaa koulun aloittanut ja työllistyin heti.
Kokemuksesta, helpommalla pääset mikäli opiskelet ensin ja sitten vasta lapset mutta kyllä lastenkin kanssa opiskelusta selviää, se on vaan himpun verran haastavampaa ja opiskelu alkoi ainakin minulla vasta kun lapset meni yöunille.