15+ v. ikäero pareilla - millaiset ovat suhteenne suurimmat haasteet?

Kulttuuri erot, kieli erot, suku erot ja vartalon kehitys erot (läski). Onhan näitä ongelmia..samanlaista kuin muillakin

Pari miesystävää ollut +15 v enkä ole pitänyt heidän ulkonäöstä eli ei seksiä. Jos joskus olen tavannut radalla hyvännäköisen +15 v niin he on yleensä jo naimisissa ja hyvät työpaikat, useimmiten oma yritys, heidät olen jättänyt kokonaan omaan erinomaisuuteensa.

Impotenssi, miehen kiinnostus lähinnä syömiseen, pappahaju.

Parisuhteissa haasteet ovat hyvin usein samanlaisia; onko rehellinen, onko avoin, pystyykö purkamaan ongelmatilannetta, kohtaamaan elämän realiteetteja jne. 

Meillä suurin haaste oli nimenomaan ikäero numeroina. Olemme molemmat konservatiivisia ja sovinnaisia, mitä tulee parisuhteisiin. Yhtä kaavoihin kangistuneita kuin suurin osa ihmisistä ja millaisessa seurassa liikkua. Piilottelimme hämärissä nurkissa, lukittujen ovien sisällä monta kuukautta ja kävimme raskashenkisiä keskusteluja onko tässä mitään järkeä. Minä vielä parisuhdeterapiassa märisemässä lisää.

Emme todellakaan esittele toisiamme läheisillemme saati ystävillemme nimenomaan siksi, että se lisäisi haastetta vain entisestään. Meidän täytyy ensin päättää haluammeko olla yhdessä vai onko kyse vain määräaikaisesta huvittelusta. Tietysti ystävämme ovat tietoisia, että joku pyörii mukana ja nimikin on kerrottu. Se saa riittää.

Olemme sukulaissieluja, ymmärrämme toisiamme ja herkkyydeltämme yhtä syvällisiä. Olemme onnellisia yhdessä, emmekä halua pinnallisten ja ulkoisten arvojen vielä tässä vaiheessa pahoittavan mieltämme. Meillä on onneksi ulkonäöllisesti noin kymmenen vuoden ikäero, mutta vuosissa 26. Kukaan ei kiinnitä meihin huomiota liikkuessamme julkisesti ja näytämme ihan tavalliselta pariskunnalta, joten luotamme jo siihen ettei kummankaan tarvitse miettiä antaako itsestään pellen vaikutelman joko puumana tai toyboyna. Se haaste on voitettu.

Tällaiseen suhteeseen ei ihan kenen tahansa kannata ryhtyä. En suosittele.  Täytyy olla hyvä itsetuntemus, riittävästi älyä, paljon rohkeutta ja myös varmuutta mitä ihmissuhteesta hakee. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa haasteet ovat hyvin usein samanlaisia; onko rehellinen, onko avoin, pystyykö purkamaan ongelmatilannetta, kohtaamaan elämän realiteetteja jne. 

Meillä suurin haaste oli nimenomaan ikäero numeroina. Olemme molemmat konservatiivisia ja sovinnaisia, mitä tulee parisuhteisiin. Yhtä kaavoihin kangistuneita kuin suurin osa ihmisistä ja millaisessa seurassa liikkua. Piilottelimme hämärissä nurkissa, lukittujen ovien sisällä monta kuukautta ja kävimme raskashenkisiä keskusteluja onko tässä mitään järkeä. Minä vielä parisuhdeterapiassa märisemässä lisää.

Emme todellakaan esittele toisiamme läheisillemme saati ystävillemme nimenomaan siksi, että se lisäisi haastetta vain entisestään. Meidän täytyy ensin päättää haluammeko olla yhdessä vai onko kyse vain määräaikaisesta huvittelusta. Tietysti ystävämme ovat tietoisia, että joku pyörii mukana ja nimikin on kerrottu. Se saa riittää.

Olemme sukulaissieluja, ymmärrämme toisiamme ja herkkyydeltämme yhtä syvällisiä. Olemme onnellisia yhdessä, emmekä halua pinnallisten ja ulkoisten arvojen vielä tässä vaiheessa pahoittavan mieltämme. Meillä on onneksi ulkonäöllisesti noin kymmenen vuoden ikäero, mutta vuosissa 26. Kukaan ei kiinnitä meihin huomiota liikkuessamme julkisesti ja näytämme ihan tavalliselta pariskunnalta, joten luotamme jo siihen ettei kummankaan tarvitse miettiä antaako itsestään pellen vaikutelman joko puumana tai toyboyna. Se haaste on voitettu.

Tällaiseen suhteeseen ei ihan kenen tahansa kannata ryhtyä. En suosittele.  Täytyy olla hyvä itsetuntemus, riittävästi älyä, paljon rohkeutta ja myös varmuutta mitä ihmissuhteesta hakee. 

Jos teillä on iällisesti eroa 26 vuotta teillä on ulkonäöllisesti eroa 26 vuotta . Kyllä se ikä näkyy ,vaikka itse harhoissaan eläisittekin. Ei ihmiset ole sokeita. Ulospäin näytätte vanhempu- lapsi parilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut korviani myöten itseäni 21v vanhempaan menestyneeseen herrasmieheen ja mietin juuri samoja asioita kuin sinä teidän 26v iköerosta. Me olemme henkisesti ja arvomaailmallisesti samalla aaltopituudella. Hänen habituksensa on ihana ja hän kohtelee minua kuin kukkaa... Elämme vielä piilossa ja molemmat kertoneet vain hyvälle ystävälle. Todella vaikea löytää aiheesta mitään asiallista tai vertaistukea...

Olennaista han tässä on se, että muut seksiä menestyneille= varakkaaseen herrasmiehen ja saat siitä vastiketta. Henkinen ja arvomaailman yhteys on sitten selittelyä, ettei asia tuntuisi ja näyttäisi niin pahalta.

Ikäeroa 15 vuotta, mies vanhempi. Ei ongelmia (normaalielämää kummempia; ei hirveesti riidellä mutta normaaleja elämään kuuluvia hermostumisia ehkä 2 kertaa vuodessa, useimmiten silloin kun mulla on PMS päällä...), toimiva, rakkautta täynnä oleva parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut korviani myöten itseäni 21v vanhempaan menestyneeseen herrasmieheen ja mietin juuri samoja asioita kuin sinä teidän 26v iköerosta. Me olemme henkisesti ja arvomaailmallisesti samalla aaltopituudella. Hänen habituksensa on ihana ja hän kohtelee minua kuin kukkaa... Elämme vielä piilossa ja molemmat kertoneet vain hyvälle ystävälle. Todella vaikea löytää aiheesta mitään asiallista tai vertaistukea...

Ikäero on Suomen kokoisessa pienessä, tapahtumaköyhässä maassa iso juttu. Niin kuin monet muutkin suhteet, joissa ei toimita kristillisten ja romanttisten käytösmallien mukaisesti kahden saman ikäisen heteron välillä. Koetan kirjoittaa aiheesta avoimesti ja rehellisesti täälläkin, koska ihan varmasti en ole yksin ajatuksieni kanssa. Kiitos siis, kun otit kantaa yhtä avoimesti.

Mitä enemmän meistä jotkut uskaltavat elää valtavirrasta poikkeavissa ihmissuhteissa sitä tavanomaisempia meidän nyt vaikeaksi kokemamme suhteet ovat 20 vuoden kuluttua. Jos miettii sateenkaariperheitä, joissa on myös aikanaan olleet omat pioneerinsa taistelemassa paikastaan yhteiskunnassamme  ja nyt harva kehtaisi enää tuomita heitä. Uskon, että isot ikäerot ja monet muutkin erilaiset ihmissuhteet ovat saamassa tilansa sekä maailma muuttumassa.  Ihmiset hakevat omaa mielenrauhaa, omaa onneaan kuin täyttäisivät muiden odotuksia.

Toivotan sinulle ja miesystävällesi parasta mahdollista yhteistä elämää. Antakaa mennä, tuntekaa ja nauttikaa elämästä sekä toisistanne. Teidät on tarkoitettu toisillenne myös siksi, että avaatte väyliä perässä kulkeville ihmisille.  SEllaisille jotka eivät uskalla ja jotka toivoisivat uskaltavansa. Esimerkkinä on aina haastava olla, mutta se on myös yhdistää teitä toisiinne. Jos jossakin ihmissuhteessa mitataan sielujen sympatiaa, niin nimenomaan valtavirrasta poikkeavissa ihmissuhteissa. 

Kiitos upeasta vastauksestasi 😌

Meillä ikäeroa nykyisen kanssa "vain" 12v., mutta vastaan silti. Nuorempana se ikäero olisi tuntunut. Olin naimisissa 9v. vanhemman miehen kanssa 10v. ja alkutaipaleelta huomasin, ettei minulla ja miehen kaverien vaimoilla ollut paljoa yhteistä. Heillä oli jo ns. lapset tehtynä, kun me vasta aloitettiin perheen perustaminen. Me oltiin usein se pariskunta, joka oli mökkireissuilla ym. aina vaippojen kanssa, kun muiden lapset jo leikki omillaan ja muualla. Toinen oli asennekysymykset. Exä oli arvomaailmaltaan erilainen ja esim. hänen ikäluokassaan suhteen vaikeista asioista puhuminen oli tabu. Seksi oli kuitenkin avointa ja kokeilunhaluista. 

Nykyisen kanssa periaatteessa samat haasteet, paitsi nyt keski-ikäisenä ikäero ei tunnu niin isolta. Ulkonäöllisesti ollaan samassa ryppyluokassa ja molemmilla aikuiset lapset. Kummallakin on suht samanlainen tulevaisuudenkuva. Ainoa, mitä välillä pohditaan on terveys tulevaisuudessa. Olenhan vielä sen 12v. työelämässä, kun mieheni jää eläkkeelle. Missä kunnossa hän on sitten kun minä jään eläkkeelle?Tuleeko miehellä tylsää kökkiä kotona, vai matkusteleeko ilman minua. Muu mistä ikäeron tunnistaa onkin sitten esim. musiikkimieltymykset, ystäväpiirin rakenne. Samaa on edelleen vaikeista asioista puhuminen. Hän puhuu niistä vain pakolla ja seksi alussa oli lähinnä hänen suorittamista. Minun nautintoa ei huomioitu. Nyt 2v. seurustelun jälkeen tilanne vähän muuttunut. Molemmat ollaan totuttu toistemme musiikkimakuihin ja seksi alkanut luistaa. Hän on oppinut antamaan minullekin nautinnon. Ehkä isoin positiivinen muutos on ollut juuri tuo seksi. Musiikkimakua ei voi muuttaa, mutta tuo vanhempien miesten puhumattomuustabu vaikeissa asioissa on vielä työn alla. Voin ikäisteni miesten kanssa puhua hyvinkin arkoja asioita, kun oma mies istuu hiljaa. Ystäväpiirin rakenne tai enempikin asenne on muuttunut. Emme ole enää ainoita isommalla ikäerolla ja ystäväpiiristä löytyy paljon hyvinkin eri ikäistä sakkia. Kaikesta huolimatta rakastan häntä täysillä ja han tuo suhteeseemme sitä vakauden ja turvallisuuden tunnetta. Hänen kanssaan voi puhua syvällisiä (helppoja) asioita ja hänelle ei tarvitse pikkuasioita selittää. Hänellä on 5 lastenlasta ja minulla vasta yksi, mutta samassa "Mummulassa" kaikki tulee hoidettua. 

N49

16 vuotta ikäeroa. Elämäntilanteiden ero silloin alussa oli valtava. Esim. mies halusi viettää viikonloput kotona, minä halusin välillä (nyt aikuisempana tunnustan: usein) viihteelle opiskelukavereiden kanssa. Tästä riideltiin paljon.

Miehen suvun kanssa oli alkuun vaikeaa, kun miehen sisaruksilla oli ikäisiäni lapsia. Eivät osanneet suhtautua tasavertaisena aikuisena, tuntui että olin heille vain yksi suvun nuorista. Meillä ei oikein vieläkään ole yhteisiä kavereita, ei kumpikaan sovittu mukaan toisen kaveriporukkaan eikä se tilanne ole juuri helpottanut.

Suhde toimii ja olemme onnellisia yhdessä. Tässä vaiheessa ikäeroa ei oikeastaan huomaa, mutta varmasti tilanne muuttuu taas, kun mies joskus jää eläkkeelle. Onneksi siihen on vielä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ikäeroa nykyisen kanssa "vain" 12v., mutta vastaan silti. Nuorempana se ikäero olisi tuntunut. Olin naimisissa 9v. vanhemman miehen kanssa 10v. ja alkutaipaleelta huomasin, ettei minulla ja miehen kaverien vaimoilla ollut paljoa yhteistä. Heillä oli jo ns. lapset tehtynä, kun me vasta aloitettiin perheen perustaminen. Me oltiin usein se pariskunta, joka oli mökkireissuilla ym. aina vaippojen kanssa, kun muiden lapset jo leikki omillaan ja muualla. Toinen oli asennekysymykset. Exä oli arvomaailmaltaan erilainen ja esim. hänen ikäluokassaan suhteen vaikeista asioista puhuminen oli tabu. Seksi oli kuitenkin avointa ja kokeilunhaluista. 

Nykyisen kanssa periaatteessa samat haasteet, paitsi nyt keski-ikäisenä ikäero ei tunnu niin isolta. Ulkonäöllisesti ollaan samassa ryppyluokassa ja molemmilla aikuiset lapset. Kummallakin on suht samanlainen tulevaisuudenkuva. Ainoa, mitä välillä pohditaan on terveys tulevaisuudessa. Olenhan vielä sen 12v. työelämässä, kun mieheni jää eläkkeelle. Missä kunnossa hän on sitten kun minä jään eläkkeelle?Tuleeko miehellä tylsää kökkiä kotona, vai matkusteleeko ilman minua. Muu mistä ikäeron tunnistaa onkin sitten esim. musiikkimieltymykset, ystäväpiirin rakenne. Samaa on edelleen vaikeista asioista puhuminen. Hän puhuu niistä vain pakolla ja seksi alussa oli lähinnä hänen suorittamista. Minun nautintoa ei huomioitu. Nyt 2v. seurustelun jälkeen tilanne vähän muuttunut. Molemmat ollaan totuttu toistemme musiikkimakuihin ja seksi alkanut luistaa. Hän on oppinut antamaan minullekin nautinnon. Ehkä isoin positiivinen muutos on ollut juuri tuo seksi. Musiikkimakua ei voi muuttaa, mutta tuo vanhempien miesten puhumattomuustabu vaikeissa asioissa on vielä työn alla. Voin ikäisteni miesten kanssa puhua hyvinkin arkoja asioita, kun oma mies istuu hiljaa. Ystäväpiirin rakenne tai enempikin asenne on muuttunut. Emme ole enää ainoita isommalla ikäerolla ja ystäväpiiristä löytyy paljon hyvinkin eri ikäistä sakkia. Kaikesta huolimatta rakastan häntä täysillä ja han tuo suhteeseemme sitä vakauden ja turvallisuuden tunnetta. Hänen kanssaan voi puhua syvällisiä (helppoja) asioita ja hänelle ei tarvitse pikkuasioita selittää. Hänellä on 5 lastenlasta ja minulla vasta yksi, mutta samassa "Mummulassa" kaikki tulee hoidettua. 

N49

Näitä asioita pohtinut itsekin. Melko samanlainen tausta, vaikkei minulla lapsenlapsia vielä olekaan. Ikäeroa 11v. Emme vielä seurustele, mutta pohtinut muuten vain tätä ikäeroa, joka ei minua ole niinkään haitannut, mutta näyttää haittaavan enemmän miestä. 

N45

Ikäeromme on 23 vuotta. Haaste ja huono juttu on se, että molemmilla on omat perheet. Miehen sisarukset ja ystävät on myös iäkkäämpiä. Minä tunnen itseni ulkopuoliseksi miehen perheen seurassa. Viihdyn rakkaani seurassa kuitenkin. Elämäntilanteemme on niin erilainen ettei yhteen ole aikomus muuttaa. Mies jo eläkkeellä, minä työelämässä ja minulla on alaikäiset lapset.