Kertokaas mielipiteenne "ystävästä"

Kun kutsuu sinut seuraavan kerran, sano loukkaantuneella äänellä: "Miksi tulisin, kun sinäkään et enää käy minun luonani". Näet sitten, miten käyttäytyy,

Onko mahdollista, että sinun ja hänen käsitykset hyvästä ystävyydestä vain ovat erilaiset?

Jos hän on eri elämäntilanteessa / hänellä on laajempi ystäväpiiri / paljon harrastuksia / kiireitä työssä niin hän silti ehkä aidost arvostaa sinuakin ystävänä, ja kutsuu oikein mielellään kylään - mutta hän ei pysty antamaan sinulle enempää aikaa, eikä ehkä edes tajua, että sinä koet tilanteen jotenkin vinksahtaneeksi?

Minulla on erilaisia ystäviä joiden kanssa teen eri asioita, enkä osaa arvottaa ketään ’parhaaksi ystäväkseni’ vaan kaikki ovat omilla tahoillaan ’parhaita ystäviäni’. Tilanne ehkä olisi eri, jos minulla olisi säilynyt joku alkouluaikainen ’bestis’ mutta minull ei sellistantainnut edes tuolloin olla. Kaipaatko sinä ystävyydestä sitä BFF-tunnetta?

Kaipaan sitä että hän tulisi joskus, myös minun luokseni, tai tekisi kanssani jotain. Minulla ei ole paljoa ystäviä. Hän on todella pitkäaikinen ystäväni ja en nyt oikein tiedä mitä ajatella. Oisko ok, jos otan etäisyyttä hiukan häneen, hetkeksi. En hetkeen soittaisi, pyytäisi mihknkään tms. Tää tilanne jotenkin ahdistaa mua. Mun vaisto sanoo että jokin mättää mutta mikä. Siksi ajattelin että yritänkö liikaa( ei, en soita joka päivä)

anna olla hänen. Jos ei halua sinua kaverikseen enää. Kyllä se vaan hiipuu pois.

Oletko lapsi vai vain lapsellinen?

Olet hätävara, kun ketään parempaa ei ole saatavilla.

Mulla samanlainen tapaus kaverina. Olen ottanut etäisyyttä.

Minulla lapsuudesta saakka ollut ystävä, johon otin tarkoituksella etäisyyttä viime vuoden loppupuolella. Emme ole riidelleet, enkä ole suuttunut. Lähinnä pettynyt, että ystävyytemme ei ole enää sitä mitä se joskus on ollut.

Olimme satunnaisesti yhteydessä, hän valitteli usein kun mitään ei tapahdu ja tylsää, töitäkään ei saa. No, aina kun minä ehdotin jotain yhteistä, ei se sopinut tai jos tsemppasin niin yhtä tyhjän kanssa, takaisin pelkkää negaa. Mielummin ilmoitti tekevänsä jotain lähempänä asuvan ystävänsä kanssa.

Kun hän ehdotti jotain, useimmiten suostuin, mutta aina mentiin hänen ehdoillaan ja tapaamiset ihan ihme säätöä, eikä enää sellaista mukavaa mitä joskus ennen. Lopullisesti kyllästyin kun hän halusi pitkästä aikaa tavata ja sovittiin päivä. Ei näkynyt, ei kuulunut kunnes tuli viesti että oli niin paljon muuta, että unohti kokonaan. Ajattelin tuolloin, että enpä mikään tärkeä ystävä ole, kun noin helposti unohdun. Toki unohtaminen kävi helpommin kun olin jo etukäteen kieltäytynyt auttamaan eräässä asiassa, johon toivoi apua, mutta jossa en siis mitenkään voinut auttaa, kun ei taito ja osaaminen siihen vain minulla riittänyt.

Tuli perus fiilis, että apua tarvittaessa ollaan yhteyksissä ja kiinnostuneita näkemään, mutta jos ko. "hyötyä" ei olekaan saatavilla, ei kiinnostusta riitäkään. En koskaan muista sopineeni oma-aloitteisesti tapaamista, josta on viestitelty monta kertaa ja sitten unohtaneeni sen kokonaan. Prioriteetit on silloin ihan muualla kuin siinä ystävyydessä.

Nyt on ollut helpompaa etäisyyden ottamisen jälkeen.