Miten pääsen tästä vihan tunteesta "kakkosnaista" kohtaan?

Enemmän ihmettelisin miten oma aviomieheni voi tehdä minulle tuollaisen tempun. Se toinen nainen on kuitenkin ulkopuolinen, joka ei ole tehnyt koskaan mitään lupauksia sinun ja teidän avioliittonne suhteen. Toisin kuin miehesi, jolle pystyit antamaan anteeksi.



Tuskinpa se nainen on kuitenkaan miestäsi väkisin vietellyt. Joten syytä omaa miestäsi, hän se kuitenkin varsinainen syyllinen hommassa on.



En pysty ymmärtämään tätä vihaa sitä vierasta kohtaa, joka ei kuitenkaan lopulta voi olla mitenkään vastuussa miehesi moraalista ja käytöksestä. Olisiko miehesi paljon parempi ihminen, jos ei olisi onnistunut tekemään mitään vain ja ainoastaan siksi, että se toinen nainen ei suostunut? Minusta ei. Ihan yhtä petollinen on ihminen, joka pettää kuin se, joka pettäisi, mutta ei vain onnistunut.

Lieventynyt kuitenkin. Silti tuo nainen on edelleen minulle totaalista pohjasakkaa. Alkuun viha nousi esiin usein vaikka ei olisi ollut syytä nykyään vain jos näin ko henkilön tai kuulen hänen nimen.

vihan tunne siirretään sitä vierasta naista kohtaan kun ei jakseta/uskalleta/kyetä kohtaamaan sitä tärkeämpää vihan kohdetta, omaa miestä joka lupasi rakastaa eikä sitten pitänytkään lupaustaan.



ehkä teidän pitäisi vielä selvittää välejänne miehesi kanssa, hän petti sinut ja teidän liittonne, ei se toinen nainen sinun kanssasi naimisissa ole, eikä naisilla ole mitään salaista sisaruutta joka mihinkään velvoittaa.

Itse tunnen edelleen suurta inhoa kyseistä naista kohtaa, tunnen hänet ja olen tekemissä ajoittain (oli aikoinaan paras ystäväni).



Itse olen ihmetellyt sitä miten helposti sitä tavallaan tuleekaan annettua miehelle anteeksi, mutta ei naiselle (ystävälle) vaikka me olemme myös hänen kanssaan pohdittu aikoinaan asiaa paljon, mutta tänä päivänä koen hänet joten uhkana, en tiedä miksi,e n halua että hän tulee lähelle miestäni.vaikka itse voin käydä shoppaamssa ja käydä kylässä,mutta jotenkin ahdistaa että hän jäisi mieheni kanssa kaksin samaan huoneeseen, vaikka tapahtuneesta on jo 8 vuotta.



Joten itse ajattelen ettei se tunne koskaan kuole, tai kyllä se varmasti lieventyy, itse en ole tunteunut sellaista että tekisi mieli tappaa tai en toisaalta toivo mitään pahaakaan, sillä hänellä on myös monta lasta ja avioliitto toimii aina ajoittain, tällä hetkellä hyvinkin. Mutta uskon myös että kaikki paha kostautuu ja ei hänelläkään ole elämässä helppoa ollut. Mutta mielessäni kyllä ajattelen ettei hänellä saisi koskaan mennä paremmin kuin minulla, ettei mies rupeaisi ajattelemaan että se toinen olisikin ollut "parempi" vaihtoehto, ehkä tämäkin on jotain katkeruutta.



Itsellä on tosiaan aika ristiriitaisia tunteita, välillä olin monta vuotta etten ollut missään tekemissä mutta sitten taas aloin ystävystyä ja nytkään en tiedä mikä olisi tosiaan järkevää olla ollenkaan tekemisissä vai ollakko enemmän ystävä.. Mutten koskaan voisi olla varma ystävästäni enkä miehestäni , jos joutuisivat kännissä vaikka samaan saunaa lukkojen taakse, että mitä siellä tapahtuisi....

Ja todellakin toivoin sille naikkoselle pahaa. Toivoin hänelle käyvän samoin kuin minulle, jos hän joskus avioituu ja saa lapsia. Mietin vielä, että menen itse vamppaamaan hänen miehensä: siinähän saa maistaa omaa lääkettään. Näillä ajatuksilla mässäilin pari vuotta, ainakin, mutta vähitellen noin voimakkaat tunteet laimenivat. Ja vaikka muille naisille en tuollaista voisi todellakaan tehdä, niin tälle naiselle varmaan olisin voinut. Mutta nykyään en siis asiaa ajattele enää juuri lainkaan, ainoastaan tällaiset keskustelut tuovat asian mieleen. Pettämisestä on jo 9 vuotta aikaa, ja yhdessä ollaan miehen kanssa edelleen.

ja todella pohjalla ollaan käyty ja eikä se erokaan kaukana ollut. Pidän miestäni kyllä yhtä syyllisenä, mutta ongelmana onkin se, että tunnen todella syvää vihaa sitä naista kohtaan ja juuri siksi haluaisnkin saada tietää, onko kukaan muu petetyksi joutunut kokenut samaa. Ja kyllä pidän sitä naista yhtä syyllisenä tähän juttuun.

Ja varsinkin jos on kaverin miehestä kyse!

Mulla oli samanlaisia tuntemuksia. Arvelen, että 2 ei ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, kun asiaa niin kovasti ihmettelee.



Mä olen päässyt vihasta ja katkeruudesta ajanmyötä eroon. Ei mulla valitettavasti ole mitään neuvoa antaa. Halusin silti vastata ja sanoa, ettet ole yksin. Toivottavasti myös teillä aika auttaa.



Niin ja meidän tilanteessa se "kakkosnainen" koki rankan eron, joutui turvautumaan ammattiapuun mielenterveysasioissa tapahtuneen jälkeen. "Yllättäen" ei kestänyt miehensä menettämistä. Hän elelee edelleen yh:na, hänen miehensä on löytänyt uuden ihanan vaimon ja meillä menee mieheni kanssa nykyään loistavasti. Ehkä olen huono ihminen, mutta kyllä mua vaan helpottaa nähdä millaista alamäkeä nainen syöksyy koko ajan alaspäin =). Lähinnä tunnen häntä kohtaan nykyään suunnatonta sääliä.

Miksi te ette katso silmiin sitä totuutta joka suorastaan kiljuu teille. Miehenne on syyllinen, siihen että on mennyt/pyytänyt/rukoillut/ollut houkuteltavissa pettämään puolisoa ja perhettä.

Ei se nainen ole velvollinen pitämään huolta miehenne moraalista, jos ei hän niin joku muu se olisi ollut.

Minut on petetty, ja ymmärsin että mieheni oli syyllinen ei osannut sanoa ei, ei osannut olla soittamatta, viestittelemättä toiselle naiselle, mieheni minut petti ei outo nainen.

Lieventynyt kuitenkin. Silti tuo nainen on edelleen minulle totaalista pohjasakkaa. Alkuun viha nousi esiin usein vaikka ei olisi ollut syytä nykyään vain jos näin ko henkilön tai kuulen hänen nimen.

vihata sitä vieraampaa osapuolta kuin sitä omaa (itsevalittua) elämänkumppania. Mä en vieläkään esim. mahtuisi samaan työpaikkaan sen naisen kanssa, jonka kanssa ex-mieheni minua petti noin 10 vuotta sitten.

Voi tyttäret hyvät ei ne miehet kerro että hei kuule, mulla on kotona vaimo ja viis lasta, Ei tosiaankaan, sitä ollaan hyvin hiljaa ja esitetään vapaata miestä. Saatetaan jopa vedättää sitä teidän vihaamaa kakkosnaista kuukausi tolkulla kertomatta, puolisosta ja perheestä.

kertoo oman kantansa... Luultavasti väärässä ketjussa, mutta siitä huolimatta. Ymmärrän vihan ja katkeruuden ja pahan toivomisen ja kaiken tuon. Onhan varatun miehen kanssa naiminen moraalitonta ja kyllä, halveksittavaakin. Itse olen sinkku, enkä suin surminkaan halua parisuhdetta, seksiä kylläkin. Saatan harrastaa seksiä varatunkin kanssa, koska heidän kanssaan ei ole sitä vaaraa, että mies jäisi roikkumaan ja haluaisi seurustella tai mitään muutakaan "vakavampaa". Joitakin saatan tavata toistekin, mutta sitä ehdottavat miehet, en minä. Ketään varattua en ole sänkyyn houkuttelemalla houkutellut, en tehnyt edes aloitetta, flirttaillut kylläkin. Ja jollain tapaa ajattelen sinkkuna asian niin, että jos mies pettää, miksi ei sitten minun kanssani... Moraalitonta, kyllä, ja väärin, kyllä, mutta... Jos mies joka tapauksessa pettäisi, miksi ei sitten minun kanssani.



Otsikko on lainausmerkeissä sen takia, että en koe olevani toinen nainen, koska kyse on vain seksistä, miehen perheensä tai vaimonsa kanssa viettämä aika ei ole minulta pois, koska en ole sopinut miehen kanssa mitään eikä mies ole minulle mitään luvannut. Enkä minä miehelle. Toinen nainen tarkoittaa mielestäni enemmän suhdetta miehen ja toisen naisen välillä, silloin kyseessä on muutakin kuin "vain" seksi. No, tuo nyt toki on tällaisessa ketjussa vain pilkunviilausta, mutta tulinpa sanoneeksi senkin.

kun löysi sen nuoren lapsettoman kakkosnaisen, josta tuli siis ykkösnainen ja äitipuoli lapsilleni. Vihasin ja inhosin aluksi, nyt en enää. Olen ihan neutraali ja aika onnellinenkin, kun pääse vihasta eroon, tulee itsellekin parempi olo. Think positive, vaikka että olette sentään yhdessä ja kriisi ehkä opetti teille jotain itsestänne.

En ole ollut vastaavassa tilanteessa, kuten joku arvasikin.



Olen kuitenkin melkein ollut toisella puolella vastaavaa tilannetta joskus. Mies liehitteli ja yritti tehdä jokseenkin kaikkensa saadakseen minut. Lisäksi kertoi harhaanjohtavia asioita sekä yhden ihan suoranaisen valheen, joiden perusteella olisin jotain voinut tehdäkin ihan hyvällä omalla tunnolla. Oikein mitään ei ehtinyt tapahtumaan, mutta kyllä se vähäkin mielestäni oikeuttaisi vaimon suuttumaan. Entä jos olisi ehtinyt tapahtumaan vähän enemmän? Tai olisinkin suostunut jatkamaan asian todellisen laidan selvittyä? Miten vaimon kannalta asiaa olisi muuttanut, jos sen jälkeen olisi jotain tapahtunut, mutta olisin ollut tietoinen vaimosta? Miten se olisi muuttanut tätä miestä tai hänen liittoaan?



En olisi uskonut tuollaista edes tapahtuvan, mutta silloin aloin miettimään. Miksi ulkopuolinen nainen on usein syyllinen, jonka pitäisi kantaa vastuu vieraiden miesten tekemisistä ja liitoista? Onko vieraiden ihmisten liitto todella riippuvainen MINUN päätöksistäni?

no meidän tapauksessa oli työpaikka juttu ja tasan tarkaan se nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja lapsia. Tunnustan, että meillä meni mieheni kanssa silloin huonosti, pienet lapset, väsynyt äiti, joka ei jaksanut koskaan innostua kotona mistään, puhumattakaan seksistä. Kuitenkaan tämä ei oikeuta pettämiseen, tiedän, tiedän, on niin paljon tätä asiaa puitu perheneuvolassa ja käyty läpi syitä ja seurauksia. Terapiassa puhuttiin kyllä vihasta sitä toista naista kohtaan, mutta tämä oli yllättävää, että tämä on näin voimakasta ja kestää näin pitkään (yli 3 vuotta). Ymmärrän, että pidätte miestäni enemmän syypäänä ja niin myös minäkin, mutta tämä viha sitä naista kohtaan on niin vahva, että välillä ihan itseä hirvittää.

Miksi te haaskaatte ainoan elämänne vihaamalla jotakin ihmistä. Ajatelkaa voitte kuolla vaikka huomenna ja olette tuhlanneet elämästänne vuosia vihaamalla, inhoamalla.



Alkakaa elää omaa ainutkertaista elämäänne, vuodet menee joutuin ja elämästä olisi tarkoitus iloita.

Miten olet alunperin päätynyt siihen johtopäätökseen, että se toinen nainen on tämän koko jutun "pahis"? Tiedätkö edes varmaksi miten juttu on edennyt? Mitä miehesi on hänelle kertonut ja puhunut? Hän saattaa olla koko jutussa myös huijattu, ainakin osittain. Mutta hänellä ei ole edes "oikeutta" olla vihainen ja setviä asiaa osallisten kanssa.

kokemusta on tuosta, että vaimo antaa miehelle anteeksi, ja jopa rukoilee miestä, ettei jätä.



mies nostetaan jalustalle-- on "pikku raukka", joka on joutunut pahan, seksikkään toisen naisen väkisinmakaamaksi-- niinhän te petetyt itsellenne uskottelette.



meidän tapauksessa petetty vaimo palvoo miestään, ja vihaa minua ja ennenkaikkea minun ja sen vaimon miehen yhteistä lasta...



... vaimo ei vaan tiedä, että sama peli jatkuu koko ajan, nyt olemme vain varovaisempia.



suhdetta on pidetty yllä jo 5vuotta, ja hyvin pyyhkii kaikilla osapuolilla:)

kyllä nämä terapiassa on käyty juurta jaksaen läpi. Kuten sanoin, en pidä sitä naista yksin syypäänä ja se ei ole tämän aloituksen juttu, vaan halusin vaan käsitellä sitä vihantunnetta. Sanotaan lyhyesti näin, että se nainen tarjosi "olkapäätään" juuri silloin kun mieheni sitä eniten tarvitsi.



Mieheni ei koskaan kertonut sille naiselle, että minä tiedän mieheni pettäneen hänen kanssaan. En tiedä miksi mieheni päätyi sellaiseen ratkaisuun, mutta se nainen ei tiedä, että minä tiedän mieheni pettäneen hänen kanssaan.

vaimolla ei mene hyvin koska hänen miehensä on paskiainen.



sulla ei varsinkaan mene hyvin koska olet vapaaehtosesti paskiaisen kanssa vaikka tiedät sen olevan paskiainen joka ei edes kehtaa olla sun kanssa avoimesti.



ei kenenkään teidän lapsista tule menemään hyvin kun kasvavat nuoriksi aikuisiksi ja tajuavat koko vyyhdin ja koittavat sieltä seasta etsiä omaa identiteettiään ja esikuviaan.



lasten puolesta surettaa.