Uusiin haasteisiin - vai haastettomuuksiin? (työpaikka)

Tiivistettynä: meillä on töissä viimeisen vuoden aikana mennyt johtoporras ihan uusiksi. Samalla olen itse kutistunut kuukausi kuukaudelta pienemmäksi. Jos ennen olin osa tiimiä, joka ideoi ja teki päätöksiä, nyt kuulen sivulauseissa tehtyjä päätöksiä ja suunnitelmia (myös itseäni ja omaa osa-aluettani koskevia asioita), pahimmillaan ihmisiltä, joiden ei kuuluisi asioista tietää ennen minua (alihankkijat, siivoojat jne). Minut on hiljalleen feidattu, ehkä osittain siksi, että uusi poppoo on vahvasti antanut ymmärtää, että meillä ei ennen ole osattu tehdä mitään oikein.

Olen työskennellyt nykyisessä työssäni 4 vuotta, työ on tähän saakka ollut minulle intohimo. En vain tiedä, jaksanko enää henkisesti tätä suuntaa, johon kelkka on menossa. Voisin tietysti kylmettää itseni ja hoitaa robottina vain sen, mitä oletan itselleni nykyään kuuluvan, mutta en tiedä, jotenkin olen niin kaikkeni antanut, etten osaa olla välittämättä. Kun laitan plussat ja miinukset paperille, molemmat puolet on tasoissa, mutta miinuspuolella on paljon raskasta kamaa.

Olen miettinyt uuden työn etsimistä, mutta toisaalta tiedän, että parempaa paikkaa en saa, helpompia vaihtoehtoja toki löytyy ja välillä jopa unelmoin työstä, joka ei seuraa kotiin ja joka olisi laatuaan "aloita klo 8, yhdistä palikka a palikkaan b, lopeta klo 16, aloita vapaa-aika".

Mitä sinä tekisit?