Hävettääkö sinua kertoa ammattisi/työsi?

Nii ku sellanen joskus on niin siit jauhetaan paskaa lehdissä!

Kyllä. Olen siivoja ja ruokapalvelutyöntekijä. Tuntuu, että kaikki ajattelevat, että tuosta sitten mitään tullut. Joissakin työpaikoissakin olen vähän alempaa kastia.

Voin kertoa sinulle: minulla ei ole ammattia ja olen pitkäaikaistyötön. Hävettäisikö sinua kertoa tuollainen, jokaiselle joka kyselee vai valehtelisitko tilanteestasi?

Ei hävetä. Olen rakennusapulainen/siivooja. Ilman mun työpanostakin talot kyllä nousis, mutta timpurit palais loppuun nopeammin ja työturvallisuuden taso olis matalampi.

Koulutukseni on kyllä kokenut deflaation. Koneinsinööri

Joo, olen laitoshuoltaja.

No kyllä ja ei. Olen markkinointijohtaja keskisuuressa teollisuusyrityksessä. Muuten olen työhöni ja uraani ihan tyytyväinen, jopa ylpeä, mutta aina kun jollekin insinöörille sanon olevani markkinointipuolella, niin katsoo jotenkin säälivästi (koska tietenkään kukaan muu kuin insinööri ei ole mitään!).

Ei. Olen laivaduunari.

Ehkä vähän, olen opettaja. Melko monella tuntuu olevan jonkinlaista joko todellista tai kuviteltua kaunaa ammattikuntaani kohtaan, jos ei omista koulumuistoista tai jälkeläisten saamista vääristä arvosanoista, niin sitten lyhyistä työpäivistä, kohtuuttomista lomista tai liian suuresta palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa sinulle: minulla ei ole ammattia ja olen pitkäaikaistyötön. Hävettäisikö sinua kertoa tuollainen, jokaiselle joka kyselee vai valehtelisitko tilanteestasi?

Tämän pitääkin hävettää. Häpeä on hyvä tunne, jos se auttaa sinua korjaamaan tilanteesi ja nousemaan ihmiseksi, jota ei tarvitse hävetä.

Kyllä. Olen lähihoitaja. Tälläkin palstalla ikuisesti parjattu ammatti...

Lähdin opiskelemaan alaa nuorena kympin tyttönä vuonna 2007, jolloin kouluun oli laajat soveltuvuuskokeet.

Nykyään kouluun otetaan ketä tahansa elämänkoululaisia, joten alan arvostus on laskenut todella paljon.

Nyt opiskelenkin uutta ammattia.

Ei hävetä, mutta on sen verran harvinainen ammatti, että aina saan jatkokysymyksiä ja joudun selittämään työtäni. En joka tilanteessa jaksa sitä, joten sanon vain ympäripyöreän tittelini.

Kyllä. Olen postinjakaja. Suurin osa ihmisistä pitää pellenä, siksi vältän puhumasta työstäni jos ei ole pakko.

Ei hävetä. Olen asiantuntijana kiinteistöalalla. Olen päässyt vihreämmälle oksalle kuin opiskeluaikoinani kuvittelin.

Kyllä hävettää, olen siivooja.

Ei hävetä. Olen huvipuiston laitekuski. Se vaan harmittaa, että tämä on vain kesätyö, koska talvella työpaikkani on kiinni. :( On mulla koulutus sellaiseen työhönkin, jossa voisi työskennellä ympäri vuoden, mutta en ole onnistunut työllistymään. Kesän jälkeen onkin suunnitelmissa lähteä opiskelemaan, kun vain keksisi mitä haluan tehdä. Tuo kesäduuni on niin huippua, että kun olisi joku sentapainen työ talveksikin!

Ei hävetä. Olen akateemisella alalla, kulttuuripuolella. Ei minua hävettänyt silloinkaan, kun olin mm. siivooja, opettaja ja tehdastyöläinen. Työ on työtä ja jos siitä joku maksaa, se on tarpeellista ja näin ollen ei hävettävää.

Silloin hävetti kun olin sollilla eli lol

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Olen akateemisella alalla, kulttuuripuolella. Ei minua hävettänyt silloinkaan, kun olin mm. siivooja, opettaja ja tehdastyöläinen. Työ on työtä ja jos siitä joku maksaa, se on tarpeellista ja näin ollen ei hävettävää.

Kiitos, tämä oli kauniisti sanottu.

t. Työtään häpeävä

Olen lähihoitaja. Ei hävetä. Hävetti silloin, kun ei ollut vielä ammattia. Valmistuin vasta 35-vuotiaana. Nyt olen ylpeä itsestäni ja ammatistani.