Koulutuksen peritytymisestä..

Tottakai vanhempien koulutustausta vaikuttaa lasten valintoihin, esim. lukioonmenoa ei edes harkita, se on selvyys.

Itse olen sukuni toinen ylioppilas, eka oli serkkuni; ja ensimmäinen yliopistosta valmistunut (se serkku valmistui TKK:lta :) Vanhemmat ja sukulaiset eivät ikinä kysyneet edes, mihin aion hakea - vanhemmat kai pelkäsivät vaikuttavansa valintaani, sukulaisia ei kiinnostanut. Kun menin yo:oon, vain vanha isotätini osoitti mielenkiintoa asiaan ja piti minua tosi fiininä ja älykkäänä kun oikein maisteriksi meinaa lukea :)

Esim. isäni suvussa ei tiettävästi ole ollut ennen omaa sukupolveani (sisarukseni + serkkuni) ketään yliopistossa opiskellutta yhtä setääni lukuunottamatta (on opettaja). Nyt serkuissa on jokunen ylioppilas ja maisteri. Tosin suurin osa yo:ista ei ole mennyt yliopistoon. Minusta on sitten nähtävästi tulossa suvun ensimmäinen tohtori, kunhan saan väiteltyä. Oikeastaan aika sama kuvio on äidin puolen suvussa.



Omat vanhempani ovat käyneet kansakoulun ja äiti lisäksi talouskoulun ja jotain ammatillisia kursseja. Eivät odottaneet minun menevän lukioon, ja se sopi minulle. Siskoni halusi lukioon, eikä sitä vastustettu, ennemminkin kannustettiin. Maistereita meistä ei edes uskottu tulevan, kun serkutkaan eivät sille linjalle olleet lähteneet.



Siskoni yliopisto-opinnoista vanhempani olivat julkisesti ylpeitä, mutta kun minä päätin mennä aikuislukioon ja yliopistoon, sitä ei oikein hyväksytty (tai siihen ei uskottu, luultiin vaan mun horisevan ja unelmoivan).

Vähemmän koulutetuissa perheissä ja suvuissa annetaan lapselle sentään valinnanmahdollisuus.

Äitini äiti karjakko ja isä metsätyömies, isäni isä kirvesmies, äidillään oli takana muutama vuosi kiertokoulua. Molemmat ovat siis sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja yliopistossa lukeneita. Minua ei koskaan painostettu suuntaan eikä toiseen, varmasti olisin " saanut" hakea myös ammattikouluun jos kiinnostava linja olisi löytynyt. Mutta halusin lukioon itse. Lukion jälkeen hain keskiasteelle enkä päässyt (sairaanhoitajakoulutus) ja vuoden kuluttua löysin itseni yliopistosta. Uskon, että omien vanhempieni työläistausta vaikutti siten, että he arvostavat kaikenlaista koulutusta ja työntekoa. Heille ei ollut mikään kunniakysymys, että oma lapsi olisi akateeminen.

kouluttamattomuus periytyy tutkitusti. Mistä tämä johtuu, ei ole yksiselitteistä.

erityisesti äitini vanhemmille oli iso asia, että he pystyivät maksamaan tyttärensä oppikoulun. He uskoivat, että koulutuksen kautta lapsella on mahdollisuus helpompaan elämään kuin heillä itsellään oli ollut. Äitini isä, sodan läpikäynyt mies oli jopa hieman pettynyt kun peruskoulutus tuli ilmaiseksi kaikille. Hänen mukaansa " työmieheltä vietiin ilo siitä, että oli omilla rahoillaan lapsensa kouluttanut" .