Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus kun alkoholisti vanhemmat tulevat kylään.
04.03.2019 |
Sovittiin viime viikolla äidin kanssa, että hän tulisi yöksi luokseni. Painotin, ettei täällä sitten saa juoda. Tietenkin nyt lupasi mutta koskaan ei tiedä.
Hän on tosi ahdistavaa ja riidanhakuinen marttyyri humalassa yleensä.
Selvinpäin todella mukava ja pidän keskusteluistamme.
Soitin nyt aamulla ja en ole aivan varma oliko jo ottanut jotain. Kuulosti vähän siltä ja kysyin eikä tietenkään myöntänyt.
Mutta hän oli kuitenkin järjestänyt kuskin (asun eri paikkakunnalla) ja se on minun alkoholisoitunut entinen isäpuoleni kun kuulemma halusi mukaan.
Tuskin juo mutta siitäkään en voi olla sata varma. On kuitenkin fiksumpi osapuoli ja osaa tällaisissa tilanteissa hallita himoaan avata korkkia. Riskit on kuitenkin aina olemassa.
Joskus menee ihan hyvin ja ovat selvinpäin niin kuin olen pyytänyt.
Nyt kuitenkin itse kärsin aika pahasta oireilusta henkisellä puolella. Ei ole voimia kauheasti provosoitua eikä ole ns vahvaa panssaria jos joutuu edes asiallisesti ja määrätietoisesti kertomaan että nyt meni yli ja parempi, että joko juominen loppuu tai lähdette.
Olen niin väsynyt enkä kestä ketään humalaista.
Oma isäkin on joka kerta viinapaukku kädessä kun menen käymään. Hän asuu lähellä minua ja käyn siellä viikottain. Ahdistaa sekin mutta en voi asialle tehdä mitään, näin on ollut aina ja aina uskoakseni tulee olemaan.
Molemmat vanhemmat tuovat yhtä avuttoman ja uupumisen tunteen minussa.
Minulla on ollut ongelmia myös juomisen kanssa mutta olen lopettanut.
Siksi etenkin nyt painotan ettei luonani saa ottaa mitään.
Tarvitsen rauhaa ja tasapainoa ja minun täytyy säästää henkisiä voimavarojani jos vain jotenkin pystyn. Huonompaan kuntoon olen kuitenkin jatkuvasti mennyt.
Olen hyvin yksinäinen myös ja on kiva, että minun luona joskus tulee käymään joku.
Tämä on myöskin jo suunniteltu, heillä on auto pakattu ja tarkat aikataulut tulosta joten en halua perua, siitäkin koituu mielipahaa.
Joko äiti oikeasti on selvinpäin ja kunnioittaa minua tai sitten tämä on yhtä helvetin perseilyä illalla.
Oli pakko kirjoittaa. En oikein tiedä miten jaksan suhtautua. Ei ole voimia minkäänlaiseen nokkapokkaan. Toivon vaan että olisivat selvinpäin tämän yhden illan.
Kommentit (18)
Olen ennen kestänyt kyllä kaiken sooloilun ihan hyvin. Sitten olen vain rauhottanut tilanteen ja pistänyt nukkumaan jos juominen menee siihen pisteeseen että alkaa riidanhaku innostamaan.
Olen miettinyt välien katkaisemista mutta mitä iloa siitä olisi. Äiti vain jatkaisi itsesäälissä kieriskelyä ja saisi siitä yhden syyn lisää juoda. Me lapset olemme hänen elämässään keskiössä. Tärkeintä viinan jälkeen. Pelkäisin jopa hänen olevan itsetuhoinen jos välit menisi.
Sama isän kanssa.
Olisin huolissani ehkä enemmän kuin nyt.
Olen kyllä aikuinen mutta just nyt herkimmilläni kuin pitkiin aikoihin.
Elämässäni on tapahtunut niin paljon ja oma identiteetti alkanut muuttumaan joka vie lähes kaiken energian minusta. Tuskailen ja olen itkuinen sekä todella vihainen.
Elämä tuntuu todella vaikealta nyt mutta se johtuu koska minä muutun.
Tarvitsen keskusteluapua traumaattiseen lapsuuteen sekä nuoruuteen ja olen kyllä menossa terapiaan. Ennen luulin pärjääväni näiden tunteideni kanssa mutta ymmärrän, että on turvallisinta lähteä ratkomaan niitä ammattilaisen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin vanhemmat molemmat alkoholisteja, vaikka eivät sitä myönnä. Isä päivittäin kännissä, koska työttömänä ja äiti viikonloput, kun on vielä työelämässä. En mielelläni käy heidän luona ja jotenkin halveksun sitä elämäntyyliä. Ihmettelevät miksi en käy viikonloppuisin ja olen suoraan sanonutkin, etten jaksa katsella/kuunnella sitä sössötystä ja örveltämistä. Juuri joku viikonloppu kävin siellä ja äiti oli sammunut sohvalle ja isä naureskeli viskilasi kädessä kuinka se nyt noin otti koville...
Teet vain selväksi äidillesi, että sinun luokse ei tulla örveltämään. Pahottakoot mielensä, mutta jos aikuinen ihminen ei sen vertaa välitä eikä ota apua vastaan, niin olkoot. Ei noihin auta mikään hyssyttely.
Huomioi myös auto, jos juoksevat edes takaisin niin siellä on pullo.
3 jatkaa... Olen myös sanonut, ettei minulle soitella kännissä, koska se tuntuu ihan v*tun pahalta kuunnella sitä sössötystä, jankkaamista ja jopa haukkumista. Joskus, kun huomaan, että lauantaina klo 18 jälkeen tulee puhelua äidiltä, niin hiljennän vain enkä vastaa. Soittelen sitten itse takaisin sunnuntai-iltana, kun tiedän, että hän yrittää ponnistella itseään työkuntoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
3 jatkaa... Olen myös sanonut, ettei minulle soitella kännissä, koska se tuntuu ihan v*tun pahalta kuunnella sitä sössötystä, jankkaamista ja jopa haukkumista. Joskus, kun huomaan, että lauantaina klo 18 jälkeen tulee puhelua äidiltä, niin hiljennän vain enkä vastaa. Soittelen sitten itse takaisin sunnuntai-iltana, kun tiedän, että hän yrittää ponnistella itseään työkuntoiseksi.
Ymmärrän sinua kyllä täysin.
Äiti on kyllä omaa luokkaansa. Yleensä myöskin haukkuu ja keksii päästä tosi outoja juttuja millä haastaa riitaa.
Oikein nauttii siitä draamasta ja kuinka on saanut kaikille paskan olon.
Myöskin omia tavoitteitani haluaa sabotoida eikä minusta ole mihinkään enkä ole kovin uskottava. Soittelee myös ja jos ei vastaa niin tulee viestejä. Joko rakastaa tai sitten viha viestejä.
Tämä ahdistaa varsinkin nyt kun tosiaan olen aika herkkänä tällä hetkellä.
Toivon vain, että tänään olisi, edes yrittäisi olla kunnolla vaikka olisi humalassa.
Täytyy nyt vaan katsoa mitä sieltä tulee ja tehdä päätökset sitten sen mukaan.
Joudun ehkä isäpuolelle sanomaan että ajavat samana iltana takaisin ennen kuin molemmat ovat korkanneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tsemppiä sullekin 3. ♥
Tiedän miten vaikeaa tuo sairaus on läheisille.
Oletko koskaan joutunut hakemaan itsellesi apua tai käynyt kerhoissa kuten aal?
Itse olen käynyt mutta se jäi. Oli silmiä avaava kokemus käydä juttelemassa ihmisten kanssa jotka painivat samankaltaisten asioiden kanssa. Voisin aloittaa uudestaankin.
Ap
Hullu olet kun kun kutsut. Kokemuksesta sanon ettei noiden kanssa kannata olla tekemisissä.. Äkkiä unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan hirveän pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja omastakin. Tiedän niin hyvin nuo kuviot. Itselläkin meni siihen pisteeseen, että ei enää juuri missään tekemisissä, jossakin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa tavataan. Äiti ei voi enää juoda, sillä kaikki viinantuojat ovat kaikonneet ympäriltä ja itse ei pääse kauppaan ilman apua, eli kontrolloidaan, että viinaa ei osta.
Valitettavasti se ei ole välejämme kuitenkaan parantanut kun näkee, miten se viina edelleen olsi tärkein asia, jos sitä saisi. Yhtä valitusta koko elämä, vaikka kaikki passataan eteen yhden sisaruksemme toimesta. En tajua, miten hän jaksaa eikä aina hyvin jaksakaan.
Muistan erittäin hyvin äitini viimeisen vierailun luonani asutaan myös eri paikkakunnilla. Hän kävi rellestämässä kaikissa baareissa mun ollessani töissä, pienellä paikkakunnalla tosi nolo juttu. Haistatteli kun sanoin, että parempi sitten että lähtee takaisin kotipuoleen.
Nousipa ikävät muistot mieleen. Toivon, että teillä menee ilta hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 jatkaa... Olen myös sanonut, ettei minulle soitella kännissä, koska se tuntuu ihan v*tun pahalta kuunnella sitä sössötystä, jankkaamista ja jopa haukkumista. Joskus, kun huomaan, että lauantaina klo 18 jälkeen tulee puhelua äidiltä, niin hiljennän vain enkä vastaa. Soittelen sitten itse takaisin sunnuntai-iltana, kun tiedän, että hän yrittää ponnistella itseään työkuntoiseksi.
Ymmärrän sinua kyllä täysin.
Äiti on kyllä omaa luokkaansa. Yleensä myöskin haukkuu ja keksii päästä tosi outoja juttuja millä haastaa riitaa.
Oikein nauttii siitä draamasta ja kuinka on saanut kaikille paskan olon.
Myöskin omia tavoitteitani haluaa sabotoida eikä minusta ole mihinkään enkä ole kovin uskottava. Soittelee myös ja jos ei vastaa niin tulee viestejä. Joko rakastaa tai sitten viha viestejä.
Tämä ahdistaa varsinkin nyt kun tosiaan olen aika herkkänä tällä hetkellä.
Toivon vain, että tänään olisi, edes yrittäisi olla kunnolla vaikka olisi humalassa.Täytyy nyt vaan katsoa mitä sieltä tulee ja tehdä päätökset sitten sen mukaan.
Joudun ehkä isäpuolelle sanomaan että ajavat samana iltana takaisin ennen kuin molemmat ovat korkanneet.Ap
Juu, kun ovat ottaneet ja ovat oikein mukavalla ja rauhallisella tuulella niin silloin kehotat heitä palaamaan kotiin. Onnistuu takuu varmasti. Varaa jo itsellesi hotellihuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielsin heitä tulemasta. Laitoin isäpuolelle viestiä, että jos äiti on kännissä niin eivät saa tulla. Isäpuoli vastasi myöntävästi, että on se.
Äiti soitti sitten isäpuolen puhelimesta ja sanoin vaan, ettei pitänyt lupaustaan eikä mulla ole nyt voimia kohdata häntä.
"Aijjaa!!! Oon juonut kaksi kaljaa ja nyt vai täytyy perua koko homma! Ja mitä helvettiä mä oon muka luvannut!! Tuolla autossa on sulle tavaraa, ne sit jää sinne ja kuka vaan saa ne hakee."
Tällaista......
Tuli vähän paha olo vaikka helpottunut. Mitä jos ylireagoin?
Kuitenkaan en olisi jaksanut.
Hän on aina yrittänyt korvata kaikkea materialla, ostelee kaikenlaista vaikka en tosiaan tarvitsisi tai pyytäisi. Tulee vähän vaikea olo siitäkin kun toisaalta valittaa kun ei ole rahaa jne.
Olen siis vielä itse nuori aikuinen eikä minunkaan talous nyt kummoinen ole mutta pärjään enkä tarvitse välttämättä itselleni mitään. Varsinkaan häneltä kun se on vähän kökköä manipulointia, että hän on taas raatanut ja investoinut lastensa eteen.
Vaikka toisinaan se saa iloiseksikin kun saa jotain ylimääräistä mutta kuitenkin ristiriitaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hirveän pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja omastakin. Tiedän niin hyvin nuo kuviot. Itselläkin meni siihen pisteeseen, että ei enää juuri missään tekemisissä, jossakin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa tavataan. Äiti ei voi enää juoda, sillä kaikki viinantuojat ovat kaikonneet ympäriltä ja itse ei pääse kauppaan ilman apua, eli kontrolloidaan, että viinaa ei osta.
Valitettavasti se ei ole välejämme kuitenkaan parantanut kun näkee, miten se viina edelleen olsi tärkein asia, jos sitä saisi. Yhtä valitusta koko elämä, vaikka kaikki passataan eteen yhden sisaruksemme toimesta. En tajua, miten hän jaksaa eikä aina hyvin jaksakaan.
Muistan erittäin hyvin äitini viimeisen vierailun luonani asutaan myös eri paikkakunnilla. Hän kävi rellestämässä kaikissa baareissa mun ollessani töissä, pienellä paikkakunnalla tosi nolo juttu. Haistatteli kun sanoin, että parempi sitten että lähtee takaisin kotipuoleen.
Nousipa ikävät muistot mieleen. Toivon, että teillä menee ilta hyvin!
♥
Kurjaa kyllä mutta varmaan kaikista parhain päätös on ollut vain katkaista välit? Tai vähintään etääntyä kunnolla.
Onko sulla ollut aikuisuudessa oireilua äitisi alkoholismin vuoksi?
Minä ainakin itse tunnen olevani niin hukassa identiteetin kanssa. Olin joskus todella vahva ja tarmokas. Niin eteenpäin pyrkivä suorittaja.
Seinä on tullut vastaan. Tarmokkuus on hävinnyt, ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa edes innostua ja tähdätä mihinkään.
Annan nyt luvan itseni olla ja kipuilla. Ehkä tämä joskus tästä lakkaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielsin heitä tulemasta. Laitoin isäpuolelle viestiä, että jos äiti on kännissä niin eivät saa tulla. Isäpuoli vastasi myöntävästi, että on se.
Äiti soitti sitten isäpuolen puhelimesta ja sanoin vaan, ettei pitänyt lupaustaan eikä mulla ole nyt voimia kohdata häntä."Aijjaa!!! Oon juonut kaksi kaljaa ja nyt vai täytyy perua koko homma! Ja mitä helvettiä mä oon muka luvannut!! Tuolla autossa on sulle tavaraa, ne sit jää sinne ja kuka vaan saa ne hakee."
Tällaista......
Tuli vähän paha olo vaikka helpottunut. Mitä jos ylireagoin?
Kuitenkaan en olisi jaksanut.Hän on aina yrittänyt korvata kaikkea materialla, ostelee kaikenlaista vaikka en tosiaan tarvitsisi tai pyytäisi. Tulee vähän vaikea olo siitäkin kun toisaalta valittaa kun ei ole rahaa jne.
Olen siis vielä itse nuori aikuinen eikä minunkaan talous nyt kummoinen ole mutta pärjään enkä tarvitse välttämättä itselleni mitään. Varsinkaan häneltä kun se on vähän kökköä manipulointia, että hän on taas raatanut ja investoinut lastensa eteen.
Vaikka toisinaan se saa iloiseksikin kun saa jotain ylimääräistä mutta kuitenkin ristiriitaista.
Ap
Ap, teit aivan oikein ja ihan mahtavaa, että pystyit laittamaan oman hyvinvointisi miellyttämisen edelle! Kaikki sympatiat sinulle. Pidä jatkossa kiinni rajoistasi. Jos ilmestyy kännissä tai pullojen kanssa, vierailu on peruttu. Eikä ole sinun ongelmasi, jos äitisi pahoittaa mielensä tai etsiä hänelle paluukyytiä. Hän valitsi itse juoda vaikka tiesi mitä mieltä olet siitä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hirveän pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja omastakin. Tiedän niin hyvin nuo kuviot. Itselläkin meni siihen pisteeseen, että ei enää juuri missään tekemisissä, jossakin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa tavataan. Äiti ei voi enää juoda, sillä kaikki viinantuojat ovat kaikonneet ympäriltä ja itse ei pääse kauppaan ilman apua, eli kontrolloidaan, että viinaa ei osta.
Valitettavasti se ei ole välejämme kuitenkaan parantanut kun näkee, miten se viina edelleen olsi tärkein asia, jos sitä saisi. Yhtä valitusta koko elämä, vaikka kaikki passataan eteen yhden sisaruksemme toimesta. En tajua, miten hän jaksaa eikä aina hyvin jaksakaan.
Muistan erittäin hyvin äitini viimeisen vierailun luonani asutaan myös eri paikkakunnilla. Hän kävi rellestämässä kaikissa baareissa mun ollessani töissä, pienellä paikkakunnalla tosi nolo juttu. Haistatteli kun sanoin, että parempi sitten että lähtee takaisin kotipuoleen.
Nousipa ikävät muistot mieleen. Toivon, että teillä menee ilta hyvin!
♥
Kurjaa kyllä mutta varmaan kaikista parhain päätös on ollut vain katkaista välit? Tai vähintään etääntyä kunnolla.
Onko sulla ollut aikuisuudessa oireilua äitisi alkoholismin vuoksi?Minä ainakin itse tunnen olevani niin hukassa identiteetin kanssa. Olin joskus todella vahva ja tarmokas. Niin eteenpäin pyrkivä suorittaja.
Seinä on tullut vastaan. Tarmokkuus on hävinnyt, ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa edes innostua ja tähdätä mihinkään.
Annan nyt luvan itseni olla ja kipuilla. Ehkä tämä joskus tästä lakkaa.
Ap
Ihan oikein teet! Meillä äidin juomiseen liittyy vielä sellainen kuvio, että isäni kuoli kun olin varhaisteini (muut sisarukset hieman vanhempia, meitä on 3) ja äiti otti uuden miehen, jonka kanssa alkoholismi voitti. Mies myös hakkasi äitiämme, nyt hänkin on jo kuollut. Mutta äiti laittoi uuden miehen ja alkoholin niin selvästi meidän lasten edelle, että arvet siitä eivät meinaa arpeutua.
On ollut oireilua, ei ehkä niin pahaa kuin voisi olla ja kuule luulen, että se johtuu siitä, että nimenomaan jo nuorena aikuisena laitoin välit hetkeksi aikaa kokonaan poikki ja nykyään ovat sillä mallilla, että nähdään sisaruksien tai sisarusten lapsien juhlissa tms. Itselläni ei lapsia ole ja luulen sen kyllä olevan yksi oire, vaikka asia ei ole niin mustavalkoinen. Jotenkin jäi koko lapsuudesta ja lapsiasiasta semmoinen ahdistus, että en ole halunnut ajatellakaan. Vaikea selittää.
Hyvin ymmärrän sun jaksamattomuuden ja tavoitteiden katoamisen myös, vaikka olenkin hampaat irvissä sinnitellyt.
Halaus sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hirveän pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja omastakin. Tiedän niin hyvin nuo kuviot. Itselläkin meni siihen pisteeseen, että ei enää juuri missään tekemisissä, jossakin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa tavataan. Äiti ei voi enää juoda, sillä kaikki viinantuojat ovat kaikonneet ympäriltä ja itse ei pääse kauppaan ilman apua, eli kontrolloidaan, että viinaa ei osta.
Valitettavasti se ei ole välejämme kuitenkaan parantanut kun näkee, miten se viina edelleen olsi tärkein asia, jos sitä saisi. Yhtä valitusta koko elämä, vaikka kaikki passataan eteen yhden sisaruksemme toimesta. En tajua, miten hän jaksaa eikä aina hyvin jaksakaan.
Muistan erittäin hyvin äitini viimeisen vierailun luonani asutaan myös eri paikkakunnilla. Hän kävi rellestämässä kaikissa baareissa mun ollessani töissä, pienellä paikkakunnalla tosi nolo juttu. Haistatteli kun sanoin, että parempi sitten että lähtee takaisin kotipuoleen.
Nousipa ikävät muistot mieleen. Toivon, että teillä menee ilta hyvin!
♥
Kurjaa kyllä mutta varmaan kaikista parhain päätös on ollut vain katkaista välit? Tai vähintään etääntyä kunnolla.
Onko sulla ollut aikuisuudessa oireilua äitisi alkoholismin vuoksi?Minä ainakin itse tunnen olevani niin hukassa identiteetin kanssa. Olin joskus todella vahva ja tarmokas. Niin eteenpäin pyrkivä suorittaja.
Seinä on tullut vastaan. Tarmokkuus on hävinnyt, ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa edes innostua ja tähdätä mihinkään.
Annan nyt luvan itseni olla ja kipuilla. Ehkä tämä joskus tästä lakkaa.
ApIhan oikein teet! Meillä äidin juomiseen liittyy vielä sellainen kuvio, että isäni kuoli kun olin varhaisteini (muut sisarukset hieman vanhempia, meitä on 3) ja äiti otti uuden miehen, jonka kanssa alkoholismi voitti. Mies myös hakkasi äitiämme, nyt hänkin on jo kuollut. Mutta äiti laittoi uuden miehen ja alkoholin niin selvästi meidän lasten edelle, että arvet siitä eivät meinaa arpeutua.
On ollut oireilua, ei ehkä niin pahaa kuin voisi olla ja kuule luulen, että se johtuu siitä, että nimenomaan jo nuorena aikuisena laitoin välit hetkeksi aikaa kokonaan poikki ja nykyään ovat sillä mallilla, että nähdään sisaruksien tai sisarusten lapsien juhlissa tms. Itselläni ei lapsia ole ja luulen sen kyllä olevan yksi oire, vaikka asia ei ole niin mustavalkoinen. Jotenkin jäi koko lapsuudesta ja lapsiasiasta semmoinen ahdistus, että en ole halunnut ajatellakaan. Vaikea selittää.
Hyvin ymmärrän sun jaksamattomuuden ja tavoitteiden katoamisen myös, vaikka olenkin hampaat irvissä sinnitellyt.
Halaus sinulle.
Noniin eli alkoholismi toi vielä tuollaista lisämaustetta äitisi ja lapsiensa elämään paskoilla valinnoillaan. Huhhuh. Ottaa päähän sun puolesta. Mä tiedän mitä toi on.
Ehkä alkoholismi ei ole ollut se pahin juttu vaan ne seuraukset ja kaaokset mitä ne on tuonut mukanaan.
Äiti kanssa tapasi väkivaltaisen miehen kun olin teini. Sillon kyllä itse käytin jo runsaasti alkoholia, minullakin oli miesystävä joka oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Liikuin muutenkin epämääräisessä porukassa. Minua vanhempien ja päihderiippuvaisten kanssa.
Olin todella helposti vietävissä.
Äidillä asuin mutta siellä oli meno sen verran hurjaa että piti muuttaa pois alaikäisenä.
Olin myöskin todistajana oikeudessa kun äidin miesystävä joutui vankilaan useiden rikoksien lopputuloksena.
Voin silloin erittäin pahoin. Opiskelupaikka oli mennä, join liikaa, olin itsetuhoinen, luottotiedot meni heti kun saavutin täysi-ikäisyyden. Olen kuitenkin aina ollut kiltti ja ymmärtäväinen. En osannut päästää irti ajoissa ja jouduin itsekin vakavaan kierteeseen.
Muutin koko kaupungista pois ja aloin tekemään hullunlailla töitä tulevaisuuteni pelastamiseksi. Laitoin kaikki järjestykseen.
Siitä alkoi sitten toinen luku elämässäni joka kesti reilu kolme vuotta.
Tällä hetkellä olen aikalailla tyhjän päällä ja väsynyt tosiaan. Töitä olisi mutta en jaksa nyt suorittaa tms. Pakko lähtee kuntouttamaan päätä ihan alusta alkaen jonnekin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hirveän pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja omastakin. Tiedän niin hyvin nuo kuviot. Itselläkin meni siihen pisteeseen, että ei enää juuri missään tekemisissä, jossakin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa tavataan. Äiti ei voi enää juoda, sillä kaikki viinantuojat ovat kaikonneet ympäriltä ja itse ei pääse kauppaan ilman apua, eli kontrolloidaan, että viinaa ei osta.
Valitettavasti se ei ole välejämme kuitenkaan parantanut kun näkee, miten se viina edelleen olsi tärkein asia, jos sitä saisi. Yhtä valitusta koko elämä, vaikka kaikki passataan eteen yhden sisaruksemme toimesta. En tajua, miten hän jaksaa eikä aina hyvin jaksakaan.
Muistan erittäin hyvin äitini viimeisen vierailun luonani asutaan myös eri paikkakunnilla. Hän kävi rellestämässä kaikissa baareissa mun ollessani töissä, pienellä paikkakunnalla tosi nolo juttu. Haistatteli kun sanoin, että parempi sitten että lähtee takaisin kotipuoleen.
Nousipa ikävät muistot mieleen. Toivon, että teillä menee ilta hyvin!
♥
Kurjaa kyllä mutta varmaan kaikista parhain päätös on ollut vain katkaista välit? Tai vähintään etääntyä kunnolla.
Onko sulla ollut aikuisuudessa oireilua äitisi alkoholismin vuoksi?Minä ainakin itse tunnen olevani niin hukassa identiteetin kanssa. Olin joskus todella vahva ja tarmokas. Niin eteenpäin pyrkivä suorittaja.
Seinä on tullut vastaan. Tarmokkuus on hävinnyt, ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa edes innostua ja tähdätä mihinkään.
Annan nyt luvan itseni olla ja kipuilla. Ehkä tämä joskus tästä lakkaa.
ApIhan oikein teet! Meillä äidin juomiseen liittyy vielä sellainen kuvio, että isäni kuoli kun olin varhaisteini (muut sisarukset hieman vanhempia, meitä on 3) ja äiti otti uuden miehen, jonka kanssa alkoholismi voitti. Mies myös hakkasi äitiämme, nyt hänkin on jo kuollut. Mutta äiti laittoi uuden miehen ja alkoholin niin selvästi meidän lasten edelle, että arvet siitä eivät meinaa arpeutua.
On ollut oireilua, ei ehkä niin pahaa kuin voisi olla ja kuule luulen, että se johtuu siitä, että nimenomaan jo nuorena aikuisena laitoin välit hetkeksi aikaa kokonaan poikki ja nykyään ovat sillä mallilla, että nähdään sisaruksien tai sisarusten lapsien juhlissa tms. Itselläni ei lapsia ole ja luulen sen kyllä olevan yksi oire, vaikka asia ei ole niin mustavalkoinen. Jotenkin jäi koko lapsuudesta ja lapsiasiasta semmoinen ahdistus, että en ole halunnut ajatellakaan. Vaikea selittää.
Hyvin ymmärrän sun jaksamattomuuden ja tavoitteiden katoamisen myös, vaikka olenkin hampaat irvissä sinnitellyt.
Halaus sinulle.
Noniin eli alkoholismi toi vielä tuollaista lisämaustetta äitisi ja lapsiensa elämään paskoilla valinnoillaan. Huhhuh. Ottaa päähän sun puolesta. Mä tiedän mitä toi on.
Ehkä alkoholismi ei ole ollut se pahin juttu vaan ne seuraukset ja kaaokset mitä ne on tuonut mukanaan.
Äiti kanssa tapasi väkivaltaisen miehen kun olin teini. Sillon kyllä itse käytin jo runsaasti alkoholia, minullakin oli miesystävä joka oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Liikuin muutenkin epämääräisessä porukassa. Minua vanhempien ja päihderiippuvaisten kanssa.
Olin todella helposti vietävissä.
Äidillä asuin mutta siellä oli meno sen verran hurjaa että piti muuttaa pois alaikäisenä.
Olin myöskin todistajana oikeudessa kun äidin miesystävä joutui vankilaan useiden rikoksien lopputuloksena.
Voin silloin erittäin pahoin. Opiskelupaikka oli mennä, join liikaa, olin itsetuhoinen, luottotiedot meni heti kun saavutin täysi-ikäisyyden. Olen kuitenkin aina ollut kiltti ja ymmärtäväinen. En osannut päästää irti ajoissa ja jouduin itsekin vakavaan kierteeseen.
Muutin koko kaupungista pois ja aloin tekemään hullunlailla töitä tulevaisuuteni pelastamiseksi. Laitoin kaikki järjestykseen.
Siitä alkoi sitten toinen luku elämässäni joka kesti reilu kolme vuotta.Tällä hetkellä olen aikalailla tyhjän päällä ja väsynyt tosiaan. Töitä olisi mutta en jaksa nyt suorittaa tms. Pakko lähtee kuntouttamaan päätä ihan alusta alkaen jonnekin.
Ap
Voi ei:( Paljon rankemmin olet oireillut sinä:-(
Itselläni kävi järjetön tuuri, sillä ensimmäinen poikaystäväni oli ns. kunnon poika, lisäksi kaveripiirini koostui normityypeistä ja "kilteistä teineistä". Elin tavallaan kaksoiselämää: kaverini kyllä tiesivät perhekuvioni, mutta niistä ei juurikaan puhuttu. Vietin paljon aikaa kavereille ja sitä paitsi äiti ja miesystävänsä (en IKINÄ sano isäpuoli, vaikka naimisiin menivätkin) olivat enimmäkseen mökillä ryyppäämässä ja tappelemassa. Koulussa ja muualla vastaavassa peittelin asioita, vaikka kyllähän varmaan kaikki tiesi. Sen verran oireilin, että lintsasin aika paljon, mutta koska numerot pysyivät hyvinä sitäkin katsottiin sormien läpi. Olin paljon myös yksin kotona nälkäisenä, mutta parempi varmaan sekin vaihtoehto kuin pariskunnan olla kotosalla.
Muutin heti kotoa kun lukio loppui sen sinnittelin läpi jopa hyvällä todistuksella. Mutta yliopistoon eivät rahkeeni enää riittäneet, vaikka kaikki opettajat patistelivat. Menin duunariksi ja sellaisena olen pysynyt, Ln ylioppilas. Että kai mullekin joku alisuoritus kumminkin jäi päälle.
Jotenkin pahemmin katson vahingoittuneen kumminkin sen itseäni parivuotta vanhemman sisaruksen, joka vieläkin kuskaa äitiä kauppaan, hoitaa pankkiasiat, hammaslääkärit ja muut vastaavat. Hän ei päässyt ikinä irti vaikka olemme kuinka paljon puhuneet vaan tuntuu kantavan jotain ikuista syyllisyyttä niistä vuosista. Ikään kuin hänen pitäisi edelleen niitä vuosia hyvittää! Tätäkin on vaikea selittää ja tuntuu tosi pahalta kun en auta enemmän, mutta kun en halua olla tekemisissä vai onko niin, että en voi olla tekemisissä, pelkään pään hajoamista liikaa.
Huolehdi sinä nyt vain hyvinvoinnistasi, olen ihan varma, että töitä löytyy sittenkin, kun olet vähän kasaillut nuppia!
En tiedä olenko väärä henkilö tänne... mutta haluan muutoksia mun elämään! Olen nuori (en halua kertoa ikääni mutta todella nuori en sentään alle 9). Vanhempani juovat päivittäin ja polttavat sisällä tupakkaa.. Minä en siitä pidä! En uskalla puhua heille tästä mutta en myöskään halua sossuja perään! Sossut ovat jo kerran käynyt meillä ja kaikki sujui hyvin sillä äiti oli selvinpäin. Isäni ja äitini ovat eronneet ja minulla on yksi pikkuveli joka on agressiivinen ja suuttuu hirveän helposti... Minulla on mummo joka pitää minusta huolta ja rakastaa minua. Käyn mummollani koulun jälkeen ja teen läksyt siellä. En tiedä miten pärjäisin ilman häntä. Meillä on myös lemmikkejä (isällä 2 kissaa ja äitillä 1 kissa ja 1 koira). Isäni on sossu ja äidilläni ei ole töitä. En tajua miten isäni voi olla sossu vaikka juokin joka päivä. Yleensä kun käymme nukkumaan hän nukahtaa todella helposti ja kuorsaa todella kovaa minkä takia en unta saa. Olen usein mummollani yötä ja pikkuveljeni isällä. Äitillä ketään ei oikein käy ja hänellä kyllä miehiä riittää. Kun olin noin 5 tulimme kreikasta ja isäni oli aivan humalassa ja poliisit tulivat mutta onneksi odotimme vaariamme lentokentällä. Minä en halua kertoa kavereilleni mutta paras kaverini tietää sillä hänen isoveljensä on lastenkodissa ja kaverini siis asuu isällänsä sillä hän ei saa asua äitillään. Yksi kavereistani kävi meillä ennen paljon mutta nykyään ei halua sillä aina äitini on ollut humalassa... Minulle väkivaltaa ei mielestäni vanhemmat ole tehneet mutta en ole varma. Kerran isä nukkui koko viikonlopun sillä oli juonut viinaa ja ottanut liikaa lääkkeitä päälle (ei huumeita). Olimme isovanhemmilla joten pikkuveljellä ja minulla ei hätää ollut. Isovanhempani ovat yrittäneet saada isäni lopettamaan juomisen mutta ei se vain onnistu. Rakastan vanhempiani paljon mutta myös vihaan heitä erittäin paljon ja en halua elää tämmöisessä lapsuudessa! Pikkuveljeni on erotettu koulussa ja käy mummollani kotiopetuksessa päivisin. Pian hän pääsee kouluun. Mutta nyt vain haluan elämälläni muutoksia ja olen myös viillellyt... Mietin usein itsemurhaa mutta en uskalla kuolla. Onko joillain tähän apua? Haluan tämän loppuvan!! Kiitos jos autatte mutta minä en halua laitokseen! Rakastan vanhempiani paljon selvinpäin mutta humalassa he ovat kuin ventovieraita.. Kiitos vielä jos auttaisitte minua!❤️
Syntyisikö isokin meteli , jos tekisit matkatavara tarkastuksen ennen majoittumista ? "Olen pahoillani, mutta näin on tehtävä, jotta voin olla varma "
Jos poistuvat ulos ryyppäämään niin ilmoita, että yösijan voi hakea muualta.