Syy miksi et pidä äitiisi yhteyttä

Äiti ei kunnioita minua ollenkaan eikä ole koskaan kunnioittanut. Aina vaan hän ja hänen mielipiteet ja hänen tunteet. Äiti on aina luullut voivansa sanella elämäni oman mielensä mukaan, jopa päättää mitä sairauksia minulla on/ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei kunnioita minua ollenkaan eikä ole koskaan kunnioittanut. Aina vaan hän ja hänen mielipiteet ja hänen tunteet. Äiti on aina luullut voivansa sanella elämäni oman mielensä mukaan, jopa päättää mitä sairauksia minulla on/ei ole.

Lisäksi äitisi on suuri paha.

Sinccis

En tule toimeen hänen miehensä kanssa ja kyllästyin siihen, että aina kun meillä oli äitini kanssa jotain riitaa/sanaharkkaa, hän veti miehensä siihen mukaan ikään kuin turvatakseen voittonsa kun saivat sitten miehensä kanssa yhdessä olla mua vastaan. Olen niin kiitollinen että löysin voimaa laittaa vihdoin vuosien arvostelun, haukkumisen ja selän takana pskan puhumisen jälkeen välit poikki. Vuosikausia lähdin itkien heidän luotaan kotiin ja vannoin etten enää koskaan palaa. Viime syyskuussa tuli vihdoin se viimeinen kerta. Voin nyt niin paljon paremmin kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella mikä mussa on vikana.

Äiti on ollut vaikea ihminen ja minulta loppuivat taidot ja voimat. Kun olin pieni, kaikista pienistäkin virheistä seurasi raivokohtaus ja selkäsauna. Äiti luki kirjeenvaihtoani kirjekavereiden kanssa ja kuunteli puheluita toisen puhelimen kautta. Jos lupasi hakea jostain, unohti tai oli myöhässä tunteja. Haukkui kiinnostuksenkohteita ja kavereita ja myöhemmin ihastuksia. Kun sairastuin nuorena psyykkisesti, hän luki salaa potilastietojani (olit öissä samassa terveydenhuollon toimipaikassa) ja pilkkasi minua sisaruksilleni. Hän myös uhkaili jatkuvasti itsemurhalla - kun lähdin kotoa au pairiksi, hän sanoi lähtiessä ettei enää varmaan ole elossa kun palaan. Jos autoin häntä hakemaan apua, hän uhriutui ja toisaalta esitti henkilökunnalle tervettä ja kieltäytyi avusta. Kun sain hänet ympäripuhuttua hoitojaksolle niin hän soitteli jatkuvasti osastolta ja uhkasi karata sairaalasta. Sitten kun opiskeluaikoina pidin yhteyttä ja kävin kylässä niin valehteli alkoholinkäytöstään. Saattoi esim hakea minut junalta autolla ja ajaa kännissä, valehdellen olevansa selvä. Luki postejani, jätti kertomatta olennaisia juttuja (esim koulupaikan saaminen ja harrastukseeni liittyvän kilpailun voitto jäivät häneltä kertomatta). Tilasi tiedoillani juttuja ja jätti maksamatta. Niin, väsyin siihen härdelliin. En koe että suhteesta koituisi mitään positiivista.

Piilojuoppo, joka koko ikäni käytti valtavasti henkistä väkivaltaa minuun. Mitään yksityisyyttä ei ollut, penkoi kaiken ja en ennen täysi-ikäisyyttä edes tiennyt, mitä kaikkia oikeuksia minulla olisi ollut. Esim. oikeus päättää raha-asioistani, oikeus yksityisyyteen potilastiedoissani jne.

Hän myös esti erään sairauden löytymisen minulta, rikkoi jatkuvasti kirjesalaisuuttani, polki ja lyttäsi minua kaikessa mahdollisessa. Kiristi minua rahastolla, jonka isovanhemmat olivat minulle säästäneet, kun uskalsin "uhmata" häntä. Yritti aikuisena sanella elämäni asuinpaikasta, kumppanista, sairauksista, aikatauluni aina suihkuissa käymisistä asti.

Kun laitoin välit poikki, oli hän se uhri. Nyt on 5 vuotta epätoivoisesti yrittänyt saada minuun yhteyttä kaikkia mahdollisia teitä pitkin ja on uhkaillut, kiristänyt, haukkunut ja lahjonut minua kirjeissä, jotka ovat tulleet perille. Vielä viime vuonnakin oli niin marttyyria yhteydenotossaan. En ole häneen ollut yhteydessä tuohon 5 vuoteen, mihinkään en ole vastannut, olen tietoni muuttanut salaisiksi, muuttanut pari kertaa, vaihtanut puhelinnumeron, poistunut kokonaan somesta, vaihtanut sähköpostiosoitteen, mutta kiitos erään lörppäsuun, hän tietää osoitteeni, joten saan hänen kirjeensä.

Äitini on narsisti eikä hän hyväksy historiaani eikä tulevaisuuttani koska hän ei ole koskaan hyväksynyt minua historiani takia. Hänelle rakkaus on sydän mutta siinäkin on rajat ja kovat mittaukset. Aivoista ei löydy mitään.

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.

Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Luuletko että hyvä ja normaali suhde vanhempaan katkeaa tuosta vaan? Joskus äidin on vaan vaikea nähdä omaa toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.

Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.

Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa. 

Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.

Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.

Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa. 

Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan. 

Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa

Mieheni lapset eivät pidä mitään yhteyttä äitinsä. Miehen exä on mielenvikainen narsisti eikä ketään varmaan yllätä se että on työelämässä johtavassa asemassa. Ei ole koskaan ollu kiinnostunut lapsistaan ja nyt ihmettelee miten lapset ei piittaa. Olen itse vain reilut kymmenen vuotta vanhempi kuin miehen esikoispoika mut poika on sanonu monta kertaa, että hänen oikea äitinsä ei ole mikään oikea äiti ja haluaisi että minä olisin hänen äitinsä. Nuorempi on samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.

Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.

Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa. 

Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan. 

Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa

No en niin väittänytkään, kunhan toin tämänkin näkökulman esille. Ja ei sovi tietysti unohtaa sitä, että usein narsistiset vanhemmat aiheuttavat lapsilleen mt-ongelmia.

Äiti on ollut aina masentunut ja vaikka meidänkin suhteessa on jotkut hyvät hetkensä on niitä huonoja liikaa. Jatkuvat mykkäkoulua, lyttäämiset ja kaiken minulle tärkeän pilkkaaminen, tatvinneeko enempää perustella? Pari vuotta sitten äiti myös suutuspäissään laittoi välit poikki kokonaan itse, joten katsoin parhaaksi jättää yhteydenpidon siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Harvoin asia on näin mustavalkoinen. Kyllä siinä yleensä on vähintään kaksi eri puolta, ellei enemmänkin.

Haha, syy on siis aina äidissä, ei kiittämättömissä lapsissa.

No, tämähän oli odotettu reaktio av:lla.

P.S. perintöä on turha odottaa ;-)

Se on kauhee rasisti wt ja jauhaa miehensä kanssa naapurin nee kereistä aina kun siellä menee käymään. En jaksa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.

Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.

Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.

Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.

Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa. 

Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan. 

Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa

No en niin väittänytkään, kunhan toin tämänkin näkökulman esille. Ja ei sovi tietysti unohtaa sitä, että usein narsistiset vanhemmat aiheuttavat lapsilleen mt-ongelmia.

Tulihan se sieltä. Tiedätkö kuinka henkisesti pahalle tuntuu jo pelkästään se, että oma lapsi sairastuu ja vanhemman raskasta seurata sitä ja todella usein syyllistetään vanhempia tästä sairaudesta.

Olen tällä hetkellä täysin loppu ja lamaantunut toimimaan, niin tälläiset tuntuu todella raskaalle.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei kunnioita minua ollenkaan eikä ole koskaan kunnioittanut. Aina vaan hän ja hänen mielipiteet ja hänen tunteet. Äiti on aina luullut voivansa sanella elämäni oman mielensä mukaan, jopa päättää mitä sairauksia minulla on/ei ole.

Oletko sinä minä?

Äitini ei pidä minusta. Veljeni on hänen lempilapsensa, samoin tämän lapset. Minä ja lapseni olemme pakollinen paha, joista hän ei mielellään kuule. Enpä sitten viitsi paljon soitella, vain pakolliset kortit lähetän. Narsistisia piirteitä hänellä on, koska meitä lapsia on kolme, ja vain tämä yksi on timantti hänen kruunussaan. Osannut aina olla äidille mieliksi.