Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syy miksi et pidä äitiisi yhteyttä
02.03.2019 |
Kuolemaa ei oteta tähän keskusteluun eli miksi et pidä yhteyttä elossa olevaan äitiisi.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pidä minusta. Veljeni on hänen lempilapsensa, samoin tämän lapset. Minä ja lapseni olemme pakollinen paha, joista hän ei mielellään kuule. Enpä sitten viitsi paljon soitella, vain pakolliset kortit lähetän. Narsistisia piirteitä hänellä on, koska meitä lapsia on kolme, ja vain tämä yksi on timantti hänen kruunussaan. Osannut aina olla äidille mieliksi.
Jep. Yksi suurimpia syitä lienee tämä: kohdellaan lapsia eri arvoisesti. Sitten ihmetellään kun kaikki ovat huonoissa väleissä keskenään. Vanhemmilla on todella suuri vastuu siinä, millaiseksi sisarusten välit kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.
Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.
Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa.
Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan.
Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa
No en niin väittänytkään, kunhan toin tämänkin näkökulman esille. Ja ei sovi tietysti unohtaa sitä, että usein narsistiset vanhemmat aiheuttavat lapsilleen mt-ongelmia.
Tulihan se sieltä. Tiedätkö kuinka henkisesti pahalle tuntuu jo pelkästään se, että oma lapsi sairastuu ja vanhemman raskasta seurata sitä ja todella usein syyllistetään vanhempia tästä sairaudesta.
Olen tällä hetkellä täysin loppu ja lamaantunut toimimaan, niin tälläiset tuntuu todella raskaalle.
Tottakai se on raskasta, mutta ei tänne kannata kirjoittaa noista, jos ei kestä kommentteja siitä. Varsinkaan tällaiseen ketjuun, johon me kirjoitamme, jotka olemme kokeneet kamalien vanhempien kiron. Tottakai me helposti ajattelemme, että vanhemmat ovat sen itse aiheuttaneet, kun kirjoitat itseäsi puolustellen tällaiseen ketjuun, vaikka sinulla ei olisi osaa eikä arpaa ongelmien syntyyn.
Meidän vanhempamme ovat kaikki tekonsa puolustelleet ja esittäneet meidät syypäinä kaikkeen. Toivon sinulle helpotusta tilanteeseesi, mutta älä kirjoita asiasta tälle palstalle, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Narsisti/psykopaatti äiti. Lapsuus yhtä helvettiä. Kärsin traumanjälkeisestä stressihäiriöstä, epävakaasta persoonallisuudesta ja masennuksesta. En voi elää normaalia elämää kiitos äitini. Kaikki se helvetti. Ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa jo ala-asteikäisenä lapsena. 15-vuotiaana huostaanotettiin, mutta se oli 15-vuotta liian myöhään. Välit äitiini sain kyllä katkaistua vasta 25-vuotiaana. Juonitteleva ja kiero ihminen. Toiset pitävät häntä niin ihanana ihmisenä, mutta kyllä vain lapset tiesi totuuden. Ennen kaikkea minä. Ainoana tyttönä ja vanhimpana lapsena olin se silmätikku, ja sain kaiken paskan ankarimmin niskaani. Julmaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hidasta on toipuminen normaalimmaksi ihmiseksi kaiken sen jälkeen. Suojelen myös omia lapsiani sillä, etten ole väleissä. Sen naisen kohdalla se on kaikki tai ei mitään, ja valitsin ehdottomasti - ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.
Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.
Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa.
Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan.
Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa
No voihan olla, että olet laiminlyönneilläsi ongelmat hänelle aiheuttanut, turvattomuudentunne lapsuudessa tuhoaa ihmisen. Vaikutat hyvin kylmältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti tämmöiseen vastaavat vain ne, joilla ollut hankala äitisuhde.
Mites te muut? Äiti on aina pitänyt puolianne, auttanut taloudellisesti ja muutenkin, mutta teillä "ei enää ole aikaa" saati kiinnostusta pitää yhteyttä. No, äitienpäivän kuittaa se pakollinen käynti, soitto, viesti.Ajattelin juuri kirjoittaa samoin. Itse olen menettänyt yhteyden lapseen.
Lapseni kärsii mielenterveysongelmista ja oma jaksamiseni on nyt lopussa, mutta hän syyttää minua kaikesta.Hyvin usein myös narsistiset vanhemmat sanovat näin, koska eivät voi menettää kasvojaan muiden silmissä. Mieluummin väittävät omaa lastansa hulluksi, kuin myöntävät tekonsa.
Tunnen yhden tällaisen tapauksen, kyseessä on oma veljeni. Veljeni joutui äitimme vihan kohteeksi ja sai kestää kaiken, minä pääsin vähemmällä. Väleissä veljeni ei ole äitimme kanssa, minä näen äitiä todella harvoin velvollisuuden tunnosta. Aina selittää minulle ja kaikille muille, miten on niiiiiin väsynyt ja loppu, kun veljellä on mt-ongelmia, jonka takia on katkaissut välinsä koko sukuun, on se niin sääli jne. Todellisuudessa veljelläni menee paremmin kuin koskaan ja olen hyvin läheisissä väleissä hänen kanssaan, mt-ongelmista ei ole tietoakaan.
Meillä kyllä lapsi ollut osastolla useamman kerran ja diagnoosit saanut eli tuskin kaikki on minun syytäni tällä kertaa
Yleensä mielenterveyden järkkymisen syyt kyllä löytyvät kotoa, sorry vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on narsisti ja itse olen todella estynyt ihminen, kiitos hänelle. Vanha tuttu tarina, äiti ei tunnustanut rajoja, vaan piti minua itsensä jatkeena. Tiettyyn pisteeseen asti palvoin sitä, mutta vanhempana silmät aukenivat. Kun kuolee, ostan pullon kalleinta sampanjaa, mitä löytyy.
Katkaisin kaikki yhteydet äitiini toista kymmentä vuotta ennen hänen kuolemaansa.
En kerro syytä, mutta sen verran voin avata että olen kasvanut erittäin sairaan ihmisen vaikutuspiirissä, ja joutunut aikuisen ikäni hakemaan apua itseni korjaamiseen ja siihen, että jaksan ylipäätään elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaantui aikoinaan liikaa perheeni elämään ja lasten kasvatukseen ja haukkui puolisoni.
Äitini sairastaa skitsofreniaa, joka ei vielä ollut lääkkeillä hoidossa kun olin lapsi. Lapsuuteni oli äidin sairauden vuoksi aika kamala ja säälin myös isääni, jonka elämän äidin sairaus pilasi. Nykyään, kun olen ollut yli 20 vuotta poissa lapsuudenkodistani ja äidin sairaus pysyy lääkkeillä kurissa, olen kyllä harvakseltaan yhteydessä vanhempiini, myös äitiini. Koskaan en kuitenkaan paria tuntia kauempaa viivy kylässä siellä ja yhtään yötä en ole siellä viettänyt sen jälkeen kun muutin kotoa opiskelemaan toiseen kaupunkiin.
Alue: Aihe vapaa
En ihmettele yhtään, jos sun lapsista on kyse, etteivät pidä yhteyttä. Eiköhän ne lapset odota vain, että pääsisivät eroon sairaasta ilmapiiristä ja saisivat olla rauhassa.