Juurettomuus

Varmasti huono foorumi yrittää alkaa keskustelua tällaisesta aiheesta, mutta en tiedä minne tämän osoittaisin. Olisi mielenkiintoista kuulla onko ketään muuta kaltaistani, ja miten tämän asian kanssa pärjäätte?
Otsikossa tuo onkin: juurettomuuden tunne. En ole koskaan, edes lapsena tuntenut kuuluvani mihinkään. Olen aina ollut irrallaan, ikäänkuin läpikulkumatkalla joka paikassa ja jopa ihmissuhteissa.
Lieneekö osansa sillä, että lapsuudenkotini oli erittäin turvaton ja eräällä tapaa rajaton paikka. Sain tehdä mitä halusin, olla vaikka pois kotoa montakin yötä eikä kukaan perään kysellyt. Sitä tuli sitten nuorudessa hyväksi käytettyäkin.. Se kuitenkin loi turvattomuutta, tunnetta että minun ei ole väliä, kukaan ei kaipaa. Minusta ei välitetty.
Myöhemmin miessuhteissa tämä näkyi niin, että vaihdoin kumppania usein, en kiintynyt kehenkään. Kyllästyin nopeasti.
Parikymppisenä muutin Tanskaan, hetken mielijohteesta, ja sillä tiellä olen edelleen. Tosin en asu enää Tanskassa vaan eräässä toisessa maassa. Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa Euroopan maassa, ja aina sopeutuminen on ollut erittäin helppoa eikä koskaan ikävä Suomeen ole tullut. Nyt lähentelen kypsää viiden kymmenen vuoden ikää, ja edelleen voisin varsin helposti lähteä ja asettua jälleen uuteen paikkaan ja maahan.
Minulla ei ole suhteita Suomeen ollut enää aikapäiviin, koska sisareni asuu myös muualla ja vanhempani kuolleet vuosia sitten. Sukulaisista en tiedä mitään. Olen nyt parikymmentä vuotta pysynyt sinkkuna, miessuhteet eivät enä kiinnosta sitäkään vertaa kuin ennen. Olen noin pääpiirteiltään tyytyväinen elämääni, mutta tuo levottomuus ihmetyttää! Se on koko ajan taustalla.
Onko ketään muuta joka kokisi jotain samaa tai saman tyyppistä? Muistan kun koulussa joskus kolmannella luokalla katselin tunnilla ikkunasta ulos ja oli kauhea veto vaan lähteä ja painua sinne mihin nenä näyttää. Voimakas tarve lähteä liikkeelle. Se on jäänyt mieleen, vaikka sitä on ollut koko elämäni, milloin voimakkaampana milloin taustalla kuiskimassa.
Minulla ei siis koskaan ole diagnosoitu mitään tarkkaavaisuushäiriötä tai muuta vastaavaa. Olen omastakin mielestäni varsin lahjakas ihminen ja työskentelen alalla missä asuinmaa ei ole tärkeä. Teen töitä eräälle isolle Ruotsalaiselle firmalle. Sen enempää en sitä halua avata.
Olisi siis mukava kuulla onko muita, vai olenko ainoa tällainen levoton sielu. Sanottakoon nyt vielä että en ole romanisukua joka selittäisi kulkemisvietin. Vaikka kuka tietää, ehkä jossain kaukana menneisyydessä sitäkin löytyisi? Kerro jos tuttua!