Lue keskustelun säännöt.
Voiko vapaa kasvatus olla syy aspergertyyppiseen käyttäytymiseen?
25.02.2019 |
Eli voiko aspergerilta vaikuttavan käytöksen syynä olla se, että lapsen vanhemmat ovat epäonnistuneet lapsensa sosiaalistamisesta? Lapsi ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita; oikein, koska niitä ei ole kotona harjoiteltu?
Kommentit (56)
En siis tarkoita sitä, että vapaa kasvatus tekisi lapsesta aspergerin vaan sitä, että ulkopuolisen silmin käytös näyttäytyy samanlaisena, koska lapselle ei ole käytöstapoja opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei voi. Minun vanhempani yrittivät enemmän kuin kaikkensa ja silti olen ”autisti”.
Tuskinpa. Miten yleensäkään vapaa kasvatus liittyy siihen, ettei ole sosiaalistettu? Ei yleensä ajatukseen vapaasta kasvatuksesta liity mikään tynnyrissä kasvattaminen, erillään muista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
No ei voi. Minun vanhempani yrittivät enemmän kuin kaikkensa ja silti olen ”autisti”.
Sori, mutta et ole sellainen ihminen, josta aloituksen esimerkissä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa itseni kohdalla. Itselläni epäilisin syyksi vanhempien välinpitämättömyyttä ja ajan puutetta (liian monta lasta liian pienillä ikäeroilla).
Olemmekohan sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisi olla näin. Me ajateltiin lapsen isän kanssa kauan, että olemme kasvattaneet lapsen huonosti, kun se ei osannut käyttäytyä, sai raivareita yms. Mietimme ja syyllistimme itseämme ja toisiamme. Lopulta, kun mikään ei tehonnut ja oireilu vain paheni, heräsi epäily aspergerista ja nyt on diagnoosi ja kuntoutus.
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Miten yleensäkään vapaa kasvatus liittyy siihen, ettei ole sosiaalistettu? Ei yleensä ajatukseen vapaasta kasvatuksesta liity mikään tynnyrissä kasvattaminen, erillään muista lapsista.
Tietysti jokainen perhe toteuttaa omaa versiotaan hyvästä kasvatuksesta. Minä kasvoin melkein tynnyrissä, kun ketään vieraita ei kotona käynyt ja mitään käytöstapoja ei harjoiteltu. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet siksi monesti aika vaikeita, kun en tiedä mitä eri tilanteissa on minulta odotettu.
Vanhemmille itselleen sosiaaliset tilanteet olleet vaikeita. Yliyrittämistä ja suurta huolta että mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Joo, mutta jos sosiaaliset taidot eivät ole ikätasoa vastaavat, niin muut eivät välttämättä huoli seuraansa.
Mä enn ainakaan ole asperger. Kaverisuhteet katkeesi peruskoulun päätytttyä. 2010 tais olla viimenen ku muutti ulkomaiille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä enn ainakaan ole asperger. Kaverisuhteet katkeesi peruskoulun päätytttyä. 2010 tais olla viimenen ku muutti ulkomaiille.
Miten tämä liittyy aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille itselleen sosiaaliset tilanteet olleet vaikeita. Yliyrittämistä ja suurta huolta että mitä muut ajattelevat.
Sama meininki meillä! Saattavathan vanhemmat tietysti olla diagnosoimattomia aspergereja, mutta joku muu tietysti voi myös olla selitys sosiaaliselle könpelyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Joo, mutta jos sosiaaliset taidot eivät ole ikätasoa vastaavat, niin muut eivät välttämättä huoli seuraansa.
Kyllähän sillä omalla käytöksellä aina on se seurauksensa, et ihan kaikkien kans ei kemiat kohtaa. Onneks useimmiten löytyy niitäkin, jotka huolivat seuraan. Vaikka sitten vähän nuoremmista joiden kans opetella taitoja. Kuin paljon maailmassa löytyy ujoja ja arkoja, hitaasti lämpeneviä jne, ei kaikki ole aspergeria ja sosiaalista porukkaa mustavalkoisesti joko/tai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Joo, mutta jos sosiaaliset taidot eivät ole ikätasoa vastaavat, niin muut eivät välttämättä huoli seuraansa.
Kyllähän sillä omalla käytöksellä aina on se seurauksensa, et ihan kaikkien kans ei kemiat kohtaa. Onneks useimmiten löytyy niitäkin, jotka huolivat seuraan. Vaikka sitten vähän nuoremmista joiden kans opetella taitoja. Kuin paljon maailmassa löytyy ujoja ja arkoja, hitaasti lämpeneviä jne, ei kaikki ole aspergeria ja sosiaalista porukkaa mustavalkoisesti joko/tai.
Se ei muuta asiaa siltä osin, että kouluajan saa olla oman luokan keskuudessa yksikseen, jollei osaa käyttäytyä "oikein".
Luulisin että välinpitämätön sosiaalinen kasvatus saattaa vaikuttaa aspergertyyppisten piirteiden korostumiseen, silloin jos niihin on muutenkin alttiutta. Sopivasti virikkeellinen ja kehitystä tukeva elinympäristö varmasti tukee lapsen kehitystä paremmin kuin päinvastainen.
Onko tämä oma kokemuksesi? Harmillista, jos luokkayhteisö ei kanna kaikkia mukanansa.
Aspergeria ei aiheuteta virikkeettömyydellä.
Asperger on osa autismin kirjoa, jonka taustalla on geenivirhe.
Olen miettinyt samaa itseni kohdalla. Itselläni epäilisin syyksi vanhempien välinpitämättömyyttä ja ajan puutetta (liian monta lasta liian pienillä ikäeroilla).