Tiedättekö sen tunteen, kun keskustelukumppani ei reagoi
Tai oikeastaan kyse ei ole keskustelukumppanista eikä aina välttämättä edes keskustelusta. Yritän selventää, mistä otsikossa on kyse.
Muuan työkaverini on tällainen. Tauolla saatan kertoa jonkin jutun tai kommentoin jotain asiaa, vaikka säätä, ihan neutraaliin tyyliin. Kyseinen henkilö ei reagoi mitenkään. Ei vastaa, ei katso silmiin, ei elehdi mitenkään, on vain kuin minua ei olisikaan. Tällaisia tilanteita on ollut useita sekä kahdenkesken ollessa että muiden ollessa paikalla. Pidän tätä käytöstä outona, koska tietääkseni paikallaolijoiden juttuihin on kohteliasta reagoida edes jotenkin.
Muistan muitakin vastaavanlaisia tilanteita, ja aina se on tuntunut yhtä oudolta. Joskus on jopa ollut niin, että olen jutellut jonkun kanssa ihan mukavasti ja sitten yhtäkkiä keskustelu onkin tyrehtynyt: on laskeutunut suorastaan käsinkosketeltava hiljaisuus, kun keskustelukumppani lakkaa reagoimasta juttuihini ilman sen kummempaa syytä.
Joku tietysti sanoo, että olen sanonut noissa tilanteissa jotain sopimatonta tai typerää. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä vaan ihan normaaleista, asiallisista, neutraaleista keskustelunaiheista ja kommenteista. Sen myönnän, että sosiaaliset taitoni eivät ole erityisen hyvät. Pyrin kuitenkin olemaan aina ystävällinen ja kohtelias.
Saako kukaan kiinni siitä, mitä ajan takaa?
Kommentit (69)
Ehkä se helposti vajoaa omiin ajatuksiinsa?
Todennäköisesti puhut epäselvästi ja ihmiset ei jostain syystä kehtaa pyytää selvennystä.
Lähinnä tulee mieleen kiusaaminen. Ainakaan kyseinen tyyppi ei ole sinun puolellasi. Suojele itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti puhut epäselvästi ja ihmiset ei jostain syystä kehtaa pyytää selvennystä.
Puhun kyllä ihan normaalilla äänellä, eikä puhevikaakaan ole.
Onko kyseinen henkilö alunperinkään osallistunut monologiin jonka olet kuvitellut keskusteluksi? Mulla käy usein niin töissä, etten tajua ihmisten puhuvan juuri minulle ennen kuin "keskustelukumppanini" jää tuijottamaan mua kysyvästi. Kaksin verroin nolompaa tuosta mulle tekee se, että yleensä joudun silloin pyytämään että tyyppi toistaisi sanomansa koska en ole kuullut.
Veikkaan, että mulla tuo johtuu pitkälti siitä, että olen vuosikaudet työskennellyt osana työyhteisöä, mutta kuitenkin suoritan työtehtäväni yleensä yksin, en vaan ole tottunut siihen että siinä lähistöllä pyörii kaveri joka voi vaikka rupatellakin työpäivän ratoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se helposti vajoaa omiin ajatuksiinsa?
Tämä kävi kyllä mielessä. Silti tuntuu oudolta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti puhut epäselvästi ja ihmiset ei jostain syystä kehtaa pyytää selvennystä.
Puhun kyllä ihan normaalilla äänellä, eikä puhevikaakaan ole.
Ei siihen tarvita "epänormaalia" ääntä tai puhevikaa, että artikulaatio on epäselvää.
Itsestäänselvyyksiin en kommentoi mitenkään. Enkä kyllä ole sellainen "niin-joo-aijaa-oi että"-välikommentoija muutenkaan. Puheesta suurin osa on turhaa ja jos keskustelukumppanina on itseäni tyhmempi ihminen, niin jossain vaiheessa minäkin vaikenen toivoen, että turhanpuhuja ja välikommenttien kalastaja älyäisi olla välillä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseinen henkilö alunperinkään osallistunut monologiin jonka olet kuvitellut keskusteluksi? Mulla käy usein niin töissä, etten tajua ihmisten puhuvan juuri minulle ennen kuin "keskustelukumppanini" jää tuijottamaan mua kysyvästi. Kaksin verroin nolompaa tuosta mulle tekee se, että yleensä joudun silloin pyytämään että tyyppi toistaisi sanomansa koska en ole kuullut.
Veikkaan, että mulla tuo johtuu pitkälti siitä, että olen vuosikaudet työskennellyt osana työyhteisöä, mutta kuitenkin suoritan työtehtäväni yleensä yksin, en vaan ole tottunut siihen että siinä lähistöllä pyörii kaveri joka voi vaikka rupatellakin työpäivän ratoksi.
"Onko kyseinen henkilö alunperinkään osallistunut monologiin jonka olet kuvitellut keskusteluksi?"
En yleensä harrasta monologeja. Kyse oli ihan yksittäisistä kommenteista (neutraalia small talkia tms.), joihin paikallaolija (työkaveri ei reagoi).
Kuten aloitusviestissäni kerroin, minulle on joskus käynyt niinkin, että meneillään on ollut ihan oikea keskustelu ja sitten se onkin ihan yhtäkkiä tyrehtynyt... enkä todellakaan sanonut mitään asiatonta, vastapuoli vain lakkasi reagoimasta. En jäänyt kyselemään vaan sanoin kiitos ja heipat.
- ap
Tiedän tunteen. Kunppanini on usein tällainen - todella ärsyttävää
Mä en jaksa smalltalkia, jossain vaiheessa vaan lakkaan kuuntelemasta. Ei henkilökohtaista.
Arvelisin, että ko. henkilö ei tiedä olevansa osa keskustelua. On ihan tavallista, että joku vaikka lukee lounashuoneessa tms. eikä tällöin osallistu rupatteluun. Avokonttorissa taas pitää kyllä erikseen aloittaa keskustelu kohdistamalla se jollekin ja odottamalla, että siihen reagoidaan. Tiedän tosin myös tunteen olla näkymätön, kun tulet vaikka sinne lounashuoneeseen niin kukaan ei tervehdi ei edes nosta katsetta. Tai vastaa yleisiin keskustelunaloituksiin. Näissä on kyse yleensä työpaikan ilmapiiristä ja siitä onko kavereita vai ei.
Jos sillä on huono kuulo. Äitini meni tuollaiseksi, kun kuulo alkoi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen kiusaaminen. Ainakaan kyseinen tyyppi ei ole sinun puolellasi. Suojele itseäsi.
Niin, ainahan sanotaan että huomiotta jättäminen on yksi kiusaamisen muoto. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan vaikuta kiusaajatyypiltä, tai no mistäs sen tietää.
Jossain yhteydessä toinen työkaveri (siis kolmas henkilö) sanoi, että toisinaan työpaikallamme on vaikeaa saada apua vaativiin työtehtäviin "kun jotkut eivät pyydettäessä vastaa tai reagoi". Liekö sitten tarkoittanut nimenomaan tätä samaa työkaveria.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseinen henkilö alunperinkään osallistunut monologiin jonka olet kuvitellut keskusteluksi? Mulla käy usein niin töissä, etten tajua ihmisten puhuvan juuri minulle ennen kuin "keskustelukumppanini" jää tuijottamaan mua kysyvästi. Kaksin verroin nolompaa tuosta mulle tekee se, että yleensä joudun silloin pyytämään että tyyppi toistaisi sanomansa koska en ole kuullut.
Veikkaan, että mulla tuo johtuu pitkälti siitä, että olen vuosikaudet työskennellyt osana työyhteisöä, mutta kuitenkin suoritan työtehtäväni yleensä yksin, en vaan ole tottunut siihen että siinä lähistöllä pyörii kaveri joka voi vaikka rupatellakin työpäivän ratoksi.
"Onko kyseinen henkilö alunperinkään osallistunut monologiin jonka olet kuvitellut keskusteluksi?"
En yleensä harrasta monologeja. Kyse oli ihan yksittäisistä kommenteista (neutraalia small talkia tms.), joihin paikallaolija (työkaveri ei reagoi).
Kuten aloitusviestissäni kerroin, minulle on joskus käynyt niinkin, että meneillään on ollut ihan oikea keskustelu ja sitten se onkin ihan yhtäkkiä tyrehtynyt... enkä todellakaan sanonut mitään asiatonta, vastapuoli vain lakkasi reagoimasta. En jäänyt kyselemään vaan sanoin kiitos ja heipat.
- ap
Ärsyynnyit turhasta. Monologihan se on jos siihen ei kukaan muu osallistu. Keskusteluksi se muuttuu kun siihen joku vastaa. Muuta en tuolla tarkoittanut, vaikka sen kieltämättä olisi varmaan paremmin voinut muotoilla.
Ehkä kenelläkään ei ole asiaan enää muuta sanottavaa, tai yrittävät poistua tilanteesta kohteliaasti kun on niin eriävät mielipiteet, tai kokevat että sun näkemys asiaan on jotenkin erikoinen? Siitä on muuten turha ottaa nokkiinsa, meillä jokaisella on oikeus mielipiteisiimme, niin niillä muilla, kuin sullakin.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen kiusaaminen. Ainakaan kyseinen tyyppi ei ole sinun puolellasi. Suojele itseäsi.
Tämä. Nämä ihmiset ovat sadistisia narsisteja.
Kuulostaapa ikävältä. Ottaisin tuon itse kyllä viestinä, että "usko jo, ei kiinnosta keskustella, älä häiritse minua". Itse reagoin toisten sanomisiin aina jotenkin, paitsi jos luulen hänen puhuvan jollekulle muulle.
Oltiin kerran hotellissa yötä miehen kanssa ja istuttiin aamupalalla. Siinä vieressä oli 4h pöytä ja 2h pöytä ja molemmissa oli samaan porukkaan kuuluvia. Siinä pienemmässä pöydässä istui hieman muita pyöreämpi nainen yksin, toinen pöytä oli täynnä. Tämä yksinäinen nainen koko ajan yritti saada jtn keskustelua aikaiseksi, mutta muut ignoorasivat hänet täysin! Saattoivat mumista jotain vastaukseksi ja sitten kääntyivät toisiaan kohden ja alkoivat pälisemään. Tämä kävi todella monta kertaa, häntä ei edes otettu niiden toisten keskusteluihin mukaan vaan tonnin seteli-ilmeellä mumistiin jotain tai naurahdettiin ja taas jatkettiin keskustelua toiseen päin kääntyneenä. Etenkin kaksi tähän yksinäiseen naiseen päin olevaa naista (yllätys) tekivät tätä. Oikein halveksuen katsoivat kun tämä puhui jotain. Lopulta tämä yksinäinen nainen lähti huoneeseensa, varmaan ymmärsi että toiset kohtelevat paskasti. Oli kiusallista olla siinä viereisessä pöydässä kun se kalseus oikein leijaili siinä. :( Siitä naisesta tuli vähän mieleen ne Ylex:n videot mitä facessa esim on, sellainen hyväntahtoinen höpöttelijä.
lol