Eron jälkeiset fiilikset

Tässä näiden eron jälkeisten fiilisten kanssa painiessa, aloin pohtimaan, että miten ne omat fiilikset voikin heittää niin kuperkeikkaa ja aika äkkiäkin.
Seurusteltiin vuoden verran, suhde ei ollut mitenkään suuria tunteita sisältävä, eikä intohimon täyteinen tai mitenkään muutenkaan millään tasolla mitään mitä en olisi kokenut aiemmin. Lähinnä turvallisuutta, läheisyyttä ja kaveruutta.
Suhteessa kuitenkin oli paljonkin asioita, jotka mua arvellutti alusta asti, mutta ajattelin silti antaa mahdollisuuden, ja tein kompromisseja, ja olla ymmärtäväinen jne.
Huomasin tai vaistosin myös ettei kumppanikaan ollut muhun mitenkään varsinaisesti ihastunut tai muuta, koki varmaan samankaltasia fiiliksiä mitä itekin.
Eli toisin sanoen oltiin aika epävarmoja varmaan molemmat suhteen tulevaisuudesta tahoillamme.

Mutta se mitä mä nyt siis pohdin on se, että kun mun fiilikset keikahti nurin päin siinä kohtaa, kun kuukausi takaperin kävi ilmi ettei kumppani haluakaan jatkaa suhdetta, kun ei kuulemma ole hetkeen tuntunut oikein miltään, mutta ei vaan ollut saanut sanotuksi. Eikä uskonut, että ne tunteet enää lämpenee.
Tokihan mä ensin asiasta loukkaannuin, koska tämä tuli ilmi viestillä, kun aloin kysellä fiiliksistä. Ja mietin sitäkin, että ellen olisi nostanut kissaa pöydälle, niin kauanko sitä roikkumista olis kestänyt..

Nyt mulla kumminkin päässä pyörii välillä toive yhteenpaluusta, mikä mun mielestä on ihan täysin typerää, kun tiedän etten ollut onnellinen, enkä kokenut että oisin suhteesta saanut mitä olisin tarvinnut/halunnut, eikä varmaan hänkään..

Niin mikä ihme pistää haikailemaan paluusta entiseen, kun sen tietää olevan ihan yhtä huonoa kuin silloinkin?
Miksi se eroaminen silti sattuu ja tuntuu tosi paskalta, vaikka sitä ajatusta on itekin päässä pyöritellyt ettei tästä tule yhtään mitään?
Onko se vaan jotain yksinäisyyden pelkoa tai kaipuuta siihen tuttuun ja turvalliseen minkä jo tietää, ja tulevaisuus pelottaa, vai mikä ihme tää juttu on?
Onko kellään ollut samankaltasia fiiliksiä tai saanut kiinni tosta, että mikä saa noi tunteet noin keikahtamaan?