APUA - vaikka saisin tukinnon kasaan, en selviä työelämässä :((

Opiskelen yliopistossa hyvin työllistävällä alalla (mat-lu). Opin kurssien asiat helposti, mutta en yksinkertaisesti kykene suorittamaan kokonaisia kursseja. Opintopisteitä on nyt n. 60 ja sen lisäksi n. 50 op kesken jääneitä kursseja. Kolmas opintovuosi menossa.

Motivaatio alaa kohtaan on todella vaihteleva; pidän tehtävien tuomista haasteista jollain ihan käsittämättömällä tavalla, ja pitkän tauon jälkeen en malta odottaa pääseväni tuskailemaan milloin mitäkin ongelmaa. Tuo tarve kuitenkin tulee tyydytetyksi hyvin nopeasti. Vähitellen kehitän aivan järjettömän stressin ensin yhdelle elämäni osa-alueelle, mutta pian olen lähes sulkutilassa. Viimeisen viikon olen ollut kotona ja kuunnellut musiikkia. En jaksa katsoa tvtä, opiskella, treenata tai edes laittaa ruokaa. Ajatukset ovat täysin jumissa.

Sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä. Lääkitys on tasoittanut pois maniat ja itsetuhoisuuden, mutta edelleen kuljen milloin minkäkin tuulen mukana. Nyt on jo pitkään tuntunut, ettei koko opiskelussa ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Tiedän, etten kykene normaaliin työviikkoon normaaleilla lomilla. Tiedän myös, etten kykene sanomaan ei ylitöille tai hidastamaan muutenkaan, jos hypoja kohti olen matkalla. Pelkkä haastattelussa käyminen tuntuisi siltä, että olen pahimman luokan petturi, jos en välittömästi kerro, että sairauteni takia en ole koskaan kyennyt opiskelemaan enkä käymään töissä yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja. Tämä tarkoittaa piiiiitkiä sairauslomia ja muita poissaoloja. Lisäksi tietenkin kandiinkin on vielä piiiitkä matka...

Toisaalta en haluaisi siirtyä yhteiskunnan tuille. Oikeasti haluaisin alkaa kirjoittamaan. Koen nämä kuitenkin käytännössä samana asiana: jos alan kirjoittamaan, joudun elämään yhteiskunnan tuilla. Lisäksi... ajatus tuntuu katkeilevan koko ajan tätä kirjoittaessani. Koitan saada nyt tiivistettyä tähän jonkinlaisen keskustelun avauksen, joudun tarkentamaan myöhemmin.

Eli mitä mieltä olette:
- jatkaisinko "turvallisen" tulevaisuuden perässä, nykyinen tutkinto kasaan ja yritys siirtyä työelämään
- entä alanvaihto esim. filosofiaan > avaisia ovia tulevaisuuteen, jota en oikeastaan ole suunnitellut lainkaan. Jostain syystä vain mielessä pyörii tällainen vaihtoehto
- vai pitäisikö vain yrittää hetki tehdä sitä mitä oikeasti haluan? Kokeilla kirjoittamista ja täysin erilaista elämää
- vai ehkä jotain ihan muuta?

Lisään vielä loppuun että lääkityksen vaihto ei auta, mistään ei tunnu olevan apua. En myöskään juo tai polta, syön erittäin terveellisesti, joogaan ja meditoin yhteensä väh. 5h viikossa ja harrastan muuta liikuntaa 3 kertaa viikossa.