"Luokan hyväkäytöksiset tytöt". Heh. Piilokoulukiusaamisesta.

Niin tuttua. Sitä ihmettelee vuosikausia mitä vikaa itsessä on.

Minä olin se, joka kutsuttiin opettajainhuoneeseen puhutteluun, kun olin potkinut luokan kilttejä tyttöjä. Tilannehan meni niin, että he ahdistivat minut joukolla nurkkaan ja aikoivat hieroa räkää tai jotakin muuta eritettä vaatteisiini, jolloin koetin päästä nurkasta pois ja varmaan sitten potkaisinkin. Opettaja oli vihainen ja nuo "pahoinpitelemäni" tytöt läsnä, että en todellakaan saanut tilaisuutta selittää. Tällaisia tilanteita oli usein.

Näiden tyttöjen tapa kiusata on julmaa, eikä kukaan usko heitä kiusaajiksi. Syy vieritetään AINA uhrille. Olen nähnyt tätä ja sen juuret johtivat tytön vanhempiin. Kiusaaja sai keinot ja hyväksynnän omilta vanhemmiltaan, joista toinen on psykologi. Uhrit mustamaalattiin julmasti. Katse tyttöjen vanhempiin, jotka hyväksyvät toiminnan - ja pahimmassa tapauksessa antavat mallin siihen.

Eivät nämä ole "hyväkäytöksisiä tyttöjä", vaan "suosittuja tyttöjä". Just kuten amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa, niitä ravintoketjun huipulla olevia, eri syistä: kauniita, rikkaita tai jossain vaikkapa urheilussa todella hyviä. Erikseen on sitten ne oikeasti kiltit ja kiltteyshän on suurinpiirtein nolo juttu nykyisin, tai ne nörtit, ja kuka nyt hikareista pitää.

Se on kummallista, että sellainen kaunis, aurinkoinen ja hyväkäytöksistä näyttelevä ihminen onnistuu niin helposti hurmaamaan myös aikuisen ihmisen. Tai en minä tiedä, ehkä se on inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä ole "hyväkäytöksisiä tyttöjä", vaan "suosittuja tyttöjä". Just kuten amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa, niitä ravintoketjun huipulla olevia, eri syistä: kauniita, rikkaita tai jossain vaikkapa urheilussa todella hyviä. Erikseen on sitten ne oikeasti kiltit ja kiltteyshän on suurinpiirtein nolo juttu nykyisin, tai ne nörtit, ja kuka nyt hikareista pitää.

Se on kummallista, että sellainen kaunis, aurinkoinen ja hyväkäytöksistä näyttelevä ihminen onnistuu niin helposti hurmaamaan myös aikuisen ihmisen. Tai en minä tiedä, ehkä se on inhimillistä.

Se on inhimillistä. Samat seikat saa aikuisetkin tykkäämään heistä

Ei oo hyväkäytöksisiä alkuunkaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Minä olin persona non grata koko kouluajan. Olin myös juuri sellainen, jota opettaja patisteli, puhutteli ja joka lopulta sain alisuoritua ihan rauhassa ilman, että ketään kiinnosti. Joskus joku kävi huutamassa että pilaan luokan maineen huonoilla arvosanoilla, ja välillä joku lavasti minut syylliseksi johonkin varkauteen tai pahanpuhumiseen selän takana. 

Muista yhden kerran, kun joku puolusti minua. Se yksi kiva tyttö, josta jokainen piti, seisoi rinnallani koulun välitunnilla. Kirjaimellisesti minä ja hän vastaan kaikki muut luokan tytöt. En muista, mikä juttu se oli. Muistan vain, missä kohtaa koulun pihaa seisoimme, muistan että aurinko paistoi ja että itkin. (Ihan ot, mutta tämä ainoa minua puolustanut tyttö kuoli muutama vuosi sitten vain 32-vuotiaana sairauden murtamana. Itkin, sillä en voi ymmärtää miksi hän kuoli ja ne muut porskuttavat edelleen, voitokkaina ja menestyneinä). Kaikki muut kerrat olin yksin, ja olin aika sekaisin. Kotona asiat olivat huonosti, koulussa asiat olivat huonosti eikä ollut ketään, joka olisi kuunnellut. 

Tässä opettaja on sentään huomannut. Minä koin, että olen riippakivi kun olin niin huono koulussa JA niin ulkopuolella. 

Itsekin ajattelen mieluummin, että ne ovat niitä suosittuja tyttöjä. Sellaisten kiusaaminen on helppo unohtaa ja heillä on luokan tuki takanaan. Opettajien mielestä niin mukavia.

omg

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Onko teillä ratkaisua asiaan? Kaikki ovat kutakuinkin yhtä mieltä, että tuo on väärin, mutta mitä sille voi tehdä?

up

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ratkaisua asiaan? Kaikki ovat kutakuinkin yhtä mieltä, että tuo on väärin, mutta mitä sille voi tehdä?

No esimerkiksi jos huomaa jotain omituista ryhmädynamiikassa, oppilaiden rooleissa tai käytöksessä, niin laittaa jonkun "nollatilanteesta tulevan" koulupsykologin tai kuraattorin (ei tuttu oma ope) vaivihkaa seuraamaan ja tarkkailemaan luokkalaisten käytöstä esim välituntisin, ruokailutilanteissa, ennen koulun alkua koulunpihalla jne.

up

Joka aamu vaihtuu pari, se päivä istutaan ja ollaan uuden luokkakaverin vieressä ja jutellaan hänelle, myös välitunnilla. Seuraavana aamuna uusi pari. Tätä koko lukuvuosi. Näin ryhmäytin luokkani tosi tiiviiksi, kaikki tekivät töitä kaikkien kanssa. Toki siellä oli suosittuja lapsia, mutta ketään ei jätetty yksin. Heillä oli oma whatsup-ryhmä, johon kaikki kuuluivat. Minä sain lukea viestejä joskus ja joskus yhdessä mietimme, miten joku pulma ratkaistaan. Eräs luokkakaveri kuoli ja yhdessä surimme sitäkin. Se kasvatti heitä todella paljon ja pikkuriidat näyttivät turhilta.

Me myös näyttelimme paljon. Yritimme löytää aina hyvää palautetta jokaisesta ja sanoimme perjantaisin hyviä asioita toisistamme. Luimme kirjallisuutta ääneen. Aika ajoin juttelin kahden kesken jokaisen kanssa ja joskus sieltä paljastui jotakin, joka hoidettiin.  Sain opettaa heitä kuusi vuotta.

Ryhmäyttäminen, hyvän itsetunnon kasvattaminen, empatian opettaminen näytelmien ja kirjallisuuden keinoin ja yhteiset projektit (meillä oli näytelmäiltoja vanhemmille). Oppilaantuntemus tietysti myös kasvoi kuuden vuoden aikana.

up

Erittäin tyypillinen tilanne. Opettaja saattaa vielä olla kiusaamisessa mukana. Miettikääpä opettajat tätä kirjoitusta. Viisasta puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se, joka kutsuttiin opettajainhuoneeseen puhutteluun, kun olin potkinut luokan kilttejä tyttöjä. Tilannehan meni niin, että he ahdistivat minut joukolla nurkkaan ja aikoivat hieroa räkää tai jotakin muuta eritettä vaatteisiini, jolloin koetin päästä nurkasta pois ja varmaan sitten potkaisinkin. Opettaja oli vihainen ja nuo "pahoinpitelemäni" tytöt läsnä, että en todellakaan saanut tilaisuutta selittää. Tällaisia tilanteita oli usein.

Järkyttävää 😥

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ratkaisua asiaan? Kaikki ovat kutakuinkin yhtä mieltä, että tuo on väärin, mutta mitä sille voi tehdä?

No esimerkiksi jos huomaa jotain omituista ryhmädynamiikassa, oppilaiden rooleissa tai käytöksessä, niin laittaa jonkun "nollatilanteesta tulevan" koulupsykologin tai kuraattorin (ei tuttu oma ope) vaivihkaa seuraamaan ja tarkkailemaan luokkalaisten käytöstä esim välituntisin, ruokailutilanteissa, ennen koulun alkua koulunpihalla jne.

Luuletko, että koulupsykologi tai kuraattori olisi aina niin puolueeton taho? Etteikö usein oltaisi juuri niiden väärintekijöiden puolella, syystä tai toisesta? (Yhteiskunnallisista rakenteista johtuen) Toki oikeudenpuolustajiakin on, mutta heidätkin voidaan vaientaa ja painostaa olemaan tiettyä mieltä, eli uhria vastaan tai heidän oikeanlaiset yritykset eivät tuota toivotunlaista tulosta, kun enemmistö on oikeutta vastaan. Onhan niitä (kai) hyviäkin loppuja, mutta liian usein ei ole.

Kyllä näiden vääryyksien korjaamiseksi tarvittaisiin kaikkinaista asenteiden korjaamista ja ymmärrystä siitä, mitä toisen hyvä kohtelu oikeasti tarkoittaa. Suurin osa ihmisistä siis voisi vähän miettiä niitä asenteitaan kanssaihmisiä kohtaan, eli ollaanko esim. inhimillisiä vai ei. (Ohiksena, tarkoittaen siis muitakin kuin ns. vihapuheen lietsojia. Vääryyden kokemuksistahan se vihapuhekin monesti kumpuaa, eli omassa elämässä koetaan jatkuvaa vääryyttä ja eriarvoisuutta, mikä sitten purkautuu vääriinkin ihmisiin ja väärällä tavalla.) Ja rahan ei pitäisi merkitä kaikkea elämässä ja ratkaista kaikkea viime kädessä, mitä ei voi sanoa kovin inhimilliseksi piirteeksi.

Ja jos epähuomiossakin kohtelee toista jotenkin väärin, niin aina voi pyytää anteeksi ja korjata käytöstään, ja mahdollisesti hyvittää asia, riippuen vahingon laadusta ja tahallisuuden asteesta riippuen, minkä ei pitäisi olla mikään häpeä kenellekään, koska kukaanhan ei kai virheetön täysin ole. Toki täytyy ensin tiedostaa, että on tehnyt väärin, muutenhan muutosta ei tapahdu ja täytyy itsekin haluta sitä muutosta. Itse ainakin arvostan suuresti sellaisia ihmisiä, jotka osaavat myöntää asioita, pyytävät anteeksi ja korjaavat käytöstään.