Lue keskustelun säännöt.
Sydän ihan palasina, kuinka kauan kestää toipua?
19.02.2019 |
Kuinka kauan se pahin aika kestää sydänsuruja kohdatessa, että alkaa tuntemaan taas aitoa iloa eikä vain itketä ja sureta? Mitä tehdä jos joutuu väkisinkin vielä näkemään ihmistä josta pitäisi romanttisesti päästä yli? Taukoa saa (mikä tulee tarpeeseen vaikka sydän räjähtääkin ikävästä) mutta kokonaan ei voi toista elämästä poistaa. Onko teillä antaa muita vinkkejä, kuin odottaminen? Tiedän että uudet treffit voisi viedä ajatuksia muualle mutta tuntuu että olen ihan liian hajalla kiinnostuakseni kenestäkään. En löydä ketään joka innostaisi niin paljon, että tekisi oikeasti mieli tavata kahdestaan. Urheilu auttaa onneksi purkamaan tunteita ja nukkuminen tuo aina pienen tauon tuskaan. Milloin tämä helpottaa? :(
Kommentit (6)
Ei treffejä vähään aikaan, laastarisuhteet tekee vaan hallaa. Onneksi tykkäät urheilla, se tuottaa kropassa mielihyvähormonia. :) Koita keksiä kaikkea kivaa tekemistä itsellesi. Puhuminen asiasta auttaa joillekin, esim. jos jollakin ystävällä samoja kokemuksia. Usko pois ajan myötä se helpottaa ja vielä elämääsi astuu se oikea. :)
T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolen vuoden kuluttua tapahtui selvä parannus ja vuoden jälkeen pystyin rehellisesti sanomaan itselleni, että olen taas onnellinen. Enkä tarvinut tähän sisäisen onnentunteen löytämiseen uutta miestä.
Miten jaksoin... itkin kun itketti. Annoin tunteiden ja ajatusten tulla ja mennä. Hemmottelin itseäni. Tapasin ystäviä.
Riippuu monistakin asioista, mutta itselläni kun erosin 12 vuoden suhteesta, puolessa vuodessa pahin oli takanpäin ja vuoden jälkeen pystyimme jatkamaan elämää läheisinä ystävinä. Tuon puolen vuoden ajan pidimme täyttä radiohiljaisuutta ja sen jälkeen vielä puoli vuotta olimme aika varovaisesti ja harvakseltaan tekemisissä. Myöhemmin kommentoimme innokkaasti toistemme treffikokemuksia ja Tinder-matcheja, jne. Nykyään olemme kumpikin onnellisesti uudessa suhteessa ja kumppanimmekin ovat tutustuneet jo toisiinsa. Pääsimme tähän puhumalla asioista avoimesti ja aktiivisesti sekä ennen eroa, että sitten tuon kommunikaatiotauon jälkeen.
Luultavasti, jos eksän kanssa ei pysty puhumaan, eron käsitteleminen on hieman vaikeampaa. Mahdollista se on silti kaikissa tilanteissa. Suosittelen Bruce Fisherin erokirjaa Jälleenrakennus. Auttoi ainakin minua todella paljon!
Riippuen suhteen kestosta viikoista kuukausiin. Pikku hiljaa tunnetilat tasoittuu. Omasta kokemuksesta sanoisin, että täytyy vähän pakottaa itseään eteenpäin jos pidempäänkin tuntuu ettei mikään innosta. Tietysti saa surra aikansa, mutta sitten vaan leuka pystyssä eteenpäin. Kyllä elämä kantaa kun antaa sille vaan mahdollisuuden.
Ehkä vuosi menee (vaikea sanoa tilannetta paremmin tuntematta). Ehkä noin puolessa alkaa olla siedettävä olo.