Lue keskustelun säännöt.
Tyhjään kotiin tulo ahdistaa - vinkkejä?
19.02.2019 |
Elikkä asun yksin, minulle ei ole edes lemmikkiä (vuokrasopimus ei anna). Kotiin tulo ahdistaa minua nykyisin ihan järjettömästi. Ahdistus alkaa kun olen päässyt rappuun, kotiovella sydän hakkaa jo ja joskus eteisessä hyperventiloin. Jo viimeiset pari vuotta hiljaisuuden ja tyhjyyden kestäminen on ollut niin mahdotonta, että heti kotiin tultuani pistän musiikin soimaan ja jonkun sarjan tai youtube videoita pyörimään ja ilta kuluukin sitten niitä katsellessa, varsinaista omaa elämää ei ole. Elän sarjojen sosiaalisten käänteiden kautta. Yksinäisyyteni on totaalista, minulla ei ole kavereita tai sukulaisia joihin pitää yhteyttä. Työpäivän jälkeen tuntuu että lakkaan olemasta olemassa ja menen vain kotiin säilytykseen ennen seuraavan työpäivän alkua. Yksin ollessa alan saada ocd oireita, jotka eivät vaivaa töissä. Kaikki vapaapäivät ja lomat ahdistavat helvetisti.
Kommentit (7)
Lemmikin sallivaan asuntoon muuttaminen ja kivan, sopivan lemmikin ottaminen olisi varmaan yksinkertaisin ratkaisu.
Kuulosti surulliselta tuo, että työpäivän jälkeen koet kuin lakkaisit olemasta olemassa ja menisit kotiin vain säilytykseen yön yli. Ongelma on varmaan siinä läheisten ihmisten puuttumisessa eikä niinkään yksin asumisessa sinänsä.
On ihan mahdollista, että ajan mittaan alkaa nauttia kodin hiljaisuudesta. Tiedän ihmisen, jolle on eron jälkeen lopulta tapahtunut niin, vaikka ensin häntä ahdisti olla yksin.
Yksin ollessakin voi tehdä mukavia asioita ja nauttia omasta seurastaan ja siitä että on täydellinen keskittymisrauha mielenkiintoisiin asioihin.
Olen itse aina tykännyt yksin olemisesta ja viimeiset kymmenen vuotta olen asunut yksin. Se on suorastaan ihanaa minusta, mutta en ole totaalisen yksin, kuten sinä kerroit olevasi, vaan minulla on läheisiä.
Miten olisi jokin kodin ulkopuolinen sosiaalinen harrastus töiden jälkeen? Vapaaehtoistyö? Yksi läheiseni on käynyt mm. Vapepan kursseilla ja vapaaehtoisnuorisotyössä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vastaava tilanne mutta työpäivän jälkeen vasta alan elää kun saa tehdä ihan tasan vain sitä mitä itse haluan. Ei tarvitse nähdä ketään eikä ottaa ketään huomioon. Vain minä ja harrastukset tai minä ja lorvailu.
Onko sulla harrastuksia? Tykkäätkö liikunnasta, käsitöistä, musiikista tms? Niiden kautta voisit löytää samanhenkistä porukkaa ja kavereita.
Sinuna laittaisin ne toosat kiinni ja lähtisin kaupungille. Ensin kahville, sitten näyttelyyn, lopulta johonkin harrastukseen. Ihan vain siksi että saisit ihmiskontakteja. Entä millä tyylillä olet sisustanut? En ala nyt tarinoimaan miten sinun pitäisi panostaa nyt muutamaan viherkasviin ja muuta sompaa, vaan parantamalla viihtyvyyttä/vähentämällä kamaa saattaa olla melkoinen vaikutus. Kun huomioit pelkosi, niin siitä alka atulla itseään ruokkiva kierre joka muuttuu fobiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiin tullessani laitan radion auki ja valitsen jonkun paikallisen kanavan. Joskus se auttaa ja joskus ei.
Joskus lähden ulos kävelylle syötyäni. Joskus tuokin helpottaa.
Jotakin tekemistä yritän keksiä, mutta työpäivän jälkeen ei aina jaksa tehdä mitään kuin vain olla.
Yritä sinäkin.
Muutto asuntoon joka sallii lemmikin. Mutta VAIN jos on varaa lemmikin ruokiin ja eläinlääkäriin ja halu sitoutua hoitamaan se loppuun asti.