Epätoivoinen tilanne, neuvoja kaivataan!

Lääkäriin

Lääkäriin. Kuulostaa siltä että masennuslääkkeet varmaan auttaisi elämässä eteenpäin.

Itse sinnittelin ilman niitä ja jälkikäteen voin sanoa että on ollut typerää.

Mutta ei välttämättä heti löydy hyviä lääkkeitä ja voi ottaa aikaa että lääkkeet löytyy ja alkaa auttamaan.

Siks kannattaa hakea apua ennemmin liian aikaisin kuin myöhään.

No jos on noin paha tilanne ettet jaksa tehdä mitään, niin mikset mene suoraan päivystykseen?

Lääkäriin

Tunnistat masennuksen itsessäsi, joten hae siihen apua. On hyviä lääkkeitä jotka tasapainottavat mieltä ja auttavat pahimman vaiheen yli. Itselläni oli vaihe, jollioin muutaman kuukauden vain itkin ja kaikki oli synkkää ja kamalaa. Söin masennuslääkkeitä 1,5 vuotta, niistäkin viimeisinä kuukausina vähenevin annoksin. Niistä oli apua, sillä ne olivat unta tukevia lääkkeitä. Olin nukkunut hyvin pitkään huonosti tai katkonaisesti ja auttoivat todella mielialaan. Enkä ole ainoa. Hae rohkeasti apua ja anna itsellesi aikaa.

N43

Älä missään nimessä koske masennuslääkkeisiin, vaan mene ihan keskusteluterapiaan juttelemaan vaikka joka viikko.

HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

SSRI Läkkeet ovat kyllä ihan saatanasta. "Vanhemman polven" lääkitykset haittavaikutuksineenkin paljon parempia.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3285589/hs-tutkimus-masennuslaakkeet-ai…

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Se on karseaa että vuodessa 400 000 suomalaista käyttää vuosittain jotain masennuslääkettä, niitä määrätään myös kipuihin ja unettomuuteen. Lisäksi tulee neuroleptit unettomuuteen ja metyylifenidaatti keskittymishäiriöihin (nykyään väitetään että 7%:lla lapsista on ADHD). 

Jotain on pahasti vialla jos selvitäkseen terveydenhuoltojärjestelmän hampaista pitäisi tietää lääkkeistä enemmän kuin lääkärit ja pitäisi olla myöskin melkoiset suostuttelijan lahjat saadakseen muuta hoitoa jos lääkäri tarjoaa psyykenlääkkeitä.

On muitakin kuin noita ssri-lääkkeitä. Niistä olen itsekin kuullut vain juttua, että kamalaa tavaraa ovat. Lääkärille voi varmasti sanoa, että niitä ei ensimmäisenä halua käyttää sillä muitakin vaihtoehtoja on. Minulla oli tuon 1,5 vuotta käytössä mirtazapin joka ei tähän ryhmään kuulu ja niistä pystyy irrottautumaan eikä muita sivuvaikutuksia ollut kuin alkutokkura ja pienimuotoinen nesteen kerääntyminen kehoon, joka hävisi käytön jälkeen pois. Mirtazapinia usein suositaan, jos on vaikeuksia nukkumisen kanssa, joka sekin heikentää mielialaa pitemmän päälle.

Terkuin viestin 5 kirjoittaja.

Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain.

Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen.

Sitruuna Kustannus julkaisi keväällä 2014 Peter C. Gøtzschen kirjan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus Näin lääketiede on turmellut terveydenhoidon. Kirja sai valtavan mediahuomion ja professori Gøtzsche vieraili Suomessa syyskuussa 2014 Suomen Psykologiliiton kutsumana.

Kirja sai Britannian lääkäriliiton BMA:n kirjallisuuspalkinnon sarjassa Basis of Medicine. Kirjan julkaisun jälkeen keskustelu lääkkeiden tarpeellisuudesta ja lääkeyhtiöiden rumasta pelistä ihmisten hengillä on käynyt kiivaana myös Suomessa.

https://www.adlibris.com/fi/haku?q=tappava+psykiatria+ja+l%C3%A4%C3%A4k…

Ei herranjumala. En itsekään lääkkeistä varsinaisesti pidä enkä masennuslääkkeitä koskaan aloittanut tai suostunut aloittamaan ihan omien mielipiteideni. Älkää ihan oikeasti tulko sanomaan toiselle joka on hädässä että "ei mitään lääkkeitä sulle", pahimmillaan tommoisen takia saa se hätää kärsivä maksaa hengellään jos erehtyy kuuntelemaan muita eikä itseään. Jotkut hyötyy lääkkeistä, toiset ei. Älkää alkako neuvomaan toisia tolla tavalla mikä voi koitua kohtaloksi. Jokainen varmasti itse puntaroi vaihtoehtojansa lääkärin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Oon 26-vuotias ja varmaan masentunut. Koen suurta epätoivoa, en jaksaisi elää, oon vaan niin uupunut kaikkeen. Oon aika yksinäinen, poikaystävä löytyy toki.

Se paha olo, jota koen on suunnatonta. Voimia vievää. Töissä jaksan käydä, mutta esimerkiksi tänään itkin ennen työvuoron alkua. Auttaisivatko masennuslääkkeet, mikäli menen työterveyteen puhumaan pahasta olostani ja niitä minulle todennäköisesti tullaan määräämään.

En saa enää kotia siivottua normaaliin tapaan, pyykkejä pestyä... Kouluunkin pitäisi tässä hakea, että pääsisin elämässäni eteenpäin.

Voisiko joku kiltti kertoa minulle, miten selviän tästä. Mikäli jollain on omakohtaisia kokemuksia, kuulen niitä mielelläni ❤️

Ensin haluaisin tietää, onko elämässäsi tapahtunut jotain, joka on saanut mielen alas.

Onko sulla ystäviä, kenelle voisit jutella? Mieti positiivisia asioita, etsi itsellesi jokin rentouttava, ei raskas harrastus. Uiminen on ainakin yksi rentouttava ja helppo liikuntamuoto.

Mieti myös hyviä asioita. Voit vaikkapa miettiä, kuinka onnekas olet siitä, että sinulla on poikaystävä, mieti perhettäsi ja sitä, millaisia vahvuuksia sinulla on. Esimerkiksi missä olet hyvä ja millaisia hyviä luonteenpiirteitä sinulla on.

Puhu myös poikaystäväsi kanssa pahasta mielestäsi. Tehkää jotain mukavaa yhdessä. Vaikkapa hyvää ruokaa, leffaa, kylpylää yms. Jotain sellaista, mihin sun voimat riittää tällä hetkellä. Sen tekemisen ei tarvitse olla mitään niin suurta, josset halua, vaan pääasia, että siitä tulisi hyvä mieli.

Ajattele, että olet onnekas, koska sinulla on rakas poikaystävä vierellä. Olet ansainnut hänet, hän rakastaa sinua. ❤️

Yritä miettiä kaikkia iloisia asioita. Sen on nyt tärkeintä .

Pienistäkin positiivisista asioita voi saada voimaa. Nuku riittävästi, syö hyvin.

Jos tuntuu, että elämän ahdistus vie vallan, niin kannattaa puhua ammattiauttajan kanssa.

Hurjasti voimia ja halauksia sinulle! ❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 26-vuotias ja varmaan masentunut. Koen suurta epätoivoa, en jaksaisi elää, oon vaan niin uupunut kaikkeen. Oon aika yksinäinen, poikaystävä löytyy toki.

Se paha olo, jota koen on suunnatonta. Voimia vievää. Töissä jaksan käydä, mutta esimerkiksi tänään itkin ennen työvuoron alkua. Auttaisivatko masennuslääkkeet, mikäli menen työterveyteen puhumaan pahasta olostani ja niitä minulle todennäköisesti tullaan määräämään.

En saa enää kotia siivottua normaaliin tapaan, pyykkejä pestyä... Kouluunkin pitäisi tässä hakea, että pääsisin elämässäni eteenpäin.

Voisiko joku kiltti kertoa minulle, miten selviän tästä. Mikäli jollain on omakohtaisia kokemuksia, kuulen niitä mielelläni ❤️

Ensin haluaisin tietää, onko elämässäsi tapahtunut jotain, joka on saanut mielen alas.

Onko sulla ystäviä, kenelle voisit jutella? Mieti positiivisia asioita, etsi itsellesi jokin rentouttava, ei raskas harrastus. Uiminen on ainakin yksi rentouttava ja helppo liikuntamuoto.

Mieti myös hyviä asioita. Voit vaikkapa miettiä, kuinka onnekas olet siitä, että sinulla on poikaystävä, mieti perhettäsi ja sitä, millaisia vahvuuksia sinulla on. Esimerkiksi missä olet hyvä ja millaisia hyviä luonteenpiirteitä sinulla on.

Puhu myös poikaystäväsi kanssa pahasta mielestäsi. Tehkää jotain mukavaa yhdessä. Vaikkapa hyvää ruokaa, leffaa, kylpylää yms. Jotain sellaista, mihin sun voimat riittää tällä hetkellä. Sen tekemisen ei tarvitse olla mitään niin suurta, josset halua, vaan pääasia, että siitä tulisi hyvä mieli.

Ajattele, että olet onnekas, koska sinulla on rakas poikaystävä vierellä. Olet ansainnut hänet, hän rakastaa sinua. ❤️

Yritä miettiä kaikkia iloisia asioita. Sen on nyt tärkeintä .

Pienistäkin positiivisista asioita voi saada voimaa. Nuku riittävästi, syö hyvin.

Jos tuntuu, että elämän ahdistus vie vallan, niin kannattaa puhua ammattiauttajan kanssa.

Hurjasti voimia ja halauksia sinulle! ❤️❤️

14 vielä jatkaa.. voisitteko sopia, että poikaystäväsi hoitaisi nyt arkisia kotiaskareita? Tai olisiko sinulla ketään, joka voisi auttaa aina silloin tällöin? Uskon kyllä, että poikaystäväsi ymmärtää ja haluaa auttaa.

Voisitko pyytää sairauslomaa itsellesi?

Lääkärikäynnistä on hyvä aloittaa. Itse kuulun lääkkeistä hyötyvään ryhmään. Niiden avulla saan pidettyä yllä toimintakyvyn, joka mahdollistaa arjen pyörityksen ja terapian. Lääke hoitaa vain oiretta! Sen tueksi tarvitaan aina myös keskusteluapua varsinaisen syyn selvittämiseksi. Lääkkeillä on aina myös haittavaikutuksia, mutta jos ne parantavat selvästi elämänlaatua, kannattaa niitä käyttää. Vieroitusoireetkaan eivät ole pahoja, kun lopetus tapahtuu hallitusti psykiatrin säännöllisessä valvonnassa.

Olet jo ottanut tärkeän askeleen kohti parempaa tiedostamalla ongelman ja pohtimalla, mistä saisit apua. Sinulla on enemmän voimia kuin uskotkaan!

Et ole yksin ja apua kannattaa hakea. Minulla on paha ahdistus sekä vähän lievempi masennus johtuen yksinäisyydestä, lapsuuden traumoista, ja jatkuvista epäonnistumisista. Vuosi alkoi äärimmäisen huonosti, enkä minäkään oikein "jaksa" enää, mutta toisaalta en osaa antaa periksi. Lääkkeet tasaa mielialaa mikä saattaa auttaa alkuun. Terapia voisi myös auttaa sinua.