Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit miehestä, joka ensitapaamista sopiessanne harmittelee, että sinun lähdettävä samana iltana kun "olisi kiva parikin päivää viettää??
15.02.2019 |
Netissä tutustunut. Haluaisitko ollenkaan tätä miestä tavata? Eikö ole outoa, vaikka ei olla kuin kirjoiteltu?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Netissä tutustunut. Haluaisitko ollenkaan tätä miestä tavata? Eikö ole outoa, vaikka ei olla kuin kirjoiteltu?
Tarkoitan, että outoa, kun ei olla kertaakaan nähty ja tuollaista kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuisin.
Niin ahdistuin minäkin.
Ap
En haluaisi tavata. Tuntuu että sille kelpaa kuka vaan sänkyseuraksi.
En tykkää. Kuulostaa siltä, että hänelle kelpaa kuka tahansa nainen, kun jo näkemättä ja tutustumatta suunnittelee yhteistä viikoloppua. Ei tuollaiseen voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitreffeille varaan max puoli tuntia. Siitä sit jatkot jos natsaa. Joskus natsannut vuosiksi.
Toi mies on epätoivoinen lapanen.
Nopeita tuomitsemaan taas ollaan. Mitäpä jos mies vaan kokee että tämän ihmisen kanssa hänen tekee mieli vain viettää aikaa, ja haluaisi jatkaa sitä, kuin lapsena kun voisi vain jatkaa leikkejä tuntikausia kun jostain nauttii. Ja jos kerran vain netissä aiemmin viettänyt aikaa joten todennäköisesti ihan pelkän kommunikoinnin perusteella kokee että yhdessäolo on noin mukavaa. älkää olko noin epäileväisiä ja olettako huonoa, jos on mahdollista että kyse on jostain tavallista kauniimmasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi tavata. Tuntuu että sille kelpaa kuka vaan sänkyseuraksi.
Mistä tuosta tietää hakeeko sänkyseuraa vai seuraa muuten vaan? Mutta ahdistavaa olis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuisin.
Niin ahdistuin minäkin.
Ap
Joo. Näin on. Niin sitä pitää: "Ahdistuisin."
Olisihan se niin paljon epäahdistavavampaa jos äijä sanoisi että tule vain muutamaksi tunniksi niin että ehditään kerran kiireellisesti tömäyttämään ja eijei, älä missään tapauksessa vaan yöksi jää eikä tavata rauhallisissa merkeissä hyvällä ajalla.
Tässä on taas hyviä esimerkkejä siitä, millaista jälkeä tulee tästä naisemansipaatiosta.
Heivatkaa nuo kaikki treffimiehenne sellaisille ystävättärillenne, jotka tosissaan kaipaavat melaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nopeita tuomitsemaan taas ollaan. Mitäpä jos mies vaan kokee että tämän ihmisen kanssa hänen tekee mieli vain viettää aikaa, ja haluaisi jatkaa sitä, kuin lapsena kun voisi vain jatkaa leikkejä tuntikausia kun jostain nauttii. Ja jos kerran vain netissä aiemmin viettänyt aikaa joten todennäköisesti ihan pelkän kommunikoinnin perusteella kokee että yhdessäolo on noin mukavaa. älkää olko noin epäileväisiä ja olettako huonoa, jos on mahdollista että kyse on jostain tavallista kauniimmasta!
Joo miestä niin harmittaa ettei ehtinyt saada melaa mekkoon, seuraava.
Olisi varmaan pitänyt heti jättää tämä tyyppi sikseen, mutta en halunnut olla epäkohtelias. Ehdotti myös risteilyä ennen kuin oltiin kertaakaan edes nähty ja siksi epäilytti. Nähtiin ja vaikutti oudolta tapaamisen aikanakin. Päätin silti ensitapaamisen jälkeen antaa vielä mahdollisuus. Se jatkoi risteilyn ehdottamista myöhemmin ja ehdotti myös hänen luonaan kylässä käyntiä, mutta minua epäilytti mikä hän on miehiään oikeasti enkä näihin suostunut. Oltiin eri paikkakunnilta, joten tavattiin aina jossain muualla, joka lähimpänä kummankin asuinpaikkaa. Tuntui aina kivalta kirjoitella ja siinä tuntui olevan tunnetta, mutta kasvokkain nähtäessä kaikki muuttui. Mukavaa seuraa, mutta jokseenkin outo. Vuoden piiritti, mutta sitten löysi toisen, kun ei jaksanut kuulla ei-sanaa ehdotuksillaan. Ollaan silti yhä oltu säännöllisesti yhteydessä ja vieläkin ajatellut olisiko pitänyt tehdä asioita toisin eikä niin pelätä. Ihmettelen vaan miksei mitään tunteita koskaan herännyt. Jotain pientä, mutta suurin osa pelkoa. Silti aina ajattelin, jos voisi sittenkin tulla jutusta jotain. Nykyään sattumalta asuu lähempänä, koska nainen samalta paikkakunnalta kuin minä. Ollaan hieman lähennytty, mutta en voisi ajatella asuvani hänen kanssaan, koska on vähän outo.
Onko kahjoa, että en jättänyt tätä tyyppiä alun perin vaan on jollain tavoin edelleen elämässäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan pitänyt heti jättää tämä tyyppi sikseen, mutta en halunnut olla epäkohtelias. Ehdotti myös risteilyä ennen kuin oltiin kertaakaan edes nähty ja siksi epäilytti. Nähtiin ja vaikutti oudolta tapaamisen aikanakin. Päätin silti ensitapaamisen jälkeen antaa vielä mahdollisuus. Se jatkoi risteilyn ehdottamista myöhemmin ja ehdotti myös hänen luonaan kylässä käyntiä, mutta minua epäilytti mikä hän on miehiään oikeasti enkä näihin suostunut. Oltiin eri paikkakunnilta, joten tavattiin aina jossain muualla, joka lähimpänä kummankin asuinpaikkaa. Tuntui aina kivalta kirjoitella ja siinä tuntui olevan tunnetta, mutta kasvokkain nähtäessä kaikki muuttui. Mukavaa seuraa, mutta jokseenkin outo. Vuoden piiritti, mutta sitten löysi toisen, kun ei jaksanut kuulla ei-sanaa ehdotuksillaan. Ollaan silti yhä oltu säännöllisesti yhteydessä ja vieläkin ajatellut olisiko pitänyt tehdä asioita toisin eikä niin pelätä. Ihmettelen vaan miksei mitään tunteita koskaan herännyt. Jotain pientä, mutta suurin osa pelkoa. Silti aina ajattelin, jos voisi sittenkin tulla jutusta jotain. Nykyään sattumalta asuu lähempänä, koska nainen samalta paikkakunnalta kuin minä. Ollaan hieman lähennytty, mutta en voisi ajatella asuvani hänen kanssaan, koska on vähän outo.
Onko kahjoa, että en jättänyt tätä tyyppiä alun perin vaan on jollain tavoin edelleen elämässäni?
Haloo! Jos vuoden jälkeen tuntuu oudolta tyypiltä, niin muuttuisiko tilanne kymmenessä vuodessa? Älä roiku tuollaisessa kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuisin.
Tämäpä uutta. Varmaan myös masentuisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan pitänyt heti jättää tämä tyyppi sikseen, mutta en halunnut olla epäkohtelias. Ehdotti myös risteilyä ennen kuin oltiin kertaakaan edes nähty ja siksi epäilytti. Nähtiin ja vaikutti oudolta tapaamisen aikanakin. Päätin silti ensitapaamisen jälkeen antaa vielä mahdollisuus. Se jatkoi risteilyn ehdottamista myöhemmin ja ehdotti myös hänen luonaan kylässä käyntiä, mutta minua epäilytti mikä hän on miehiään oikeasti enkä näihin suostunut. Oltiin eri paikkakunnilta, joten tavattiin aina jossain muualla, joka lähimpänä kummankin asuinpaikkaa. Tuntui aina kivalta kirjoitella ja siinä tuntui olevan tunnetta, mutta kasvokkain nähtäessä kaikki muuttui. Mukavaa seuraa, mutta jokseenkin outo. Vuoden piiritti, mutta sitten löysi toisen, kun ei jaksanut kuulla ei-sanaa ehdotuksillaan. Ollaan silti yhä oltu säännöllisesti yhteydessä ja vieläkin ajatellut olisiko pitänyt tehdä asioita toisin eikä niin pelätä. Ihmettelen vaan miksei mitään tunteita koskaan herännyt. Jotain pientä, mutta suurin osa pelkoa. Silti aina ajattelin, jos voisi sittenkin tulla jutusta jotain. Nykyään sattumalta asuu lähempänä, koska nainen samalta paikkakunnalta kuin minä. Ollaan hieman lähennytty, mutta en voisi ajatella asuvani hänen kanssaan, koska on vähän outo.
Onko kahjoa, että en jättänyt tätä tyyppiä alun perin vaan on jollain tavoin edelleen elämässäni?
Haloo! Jos vuoden jälkeen tuntuu oudolta tyypiltä, niin muuttuisiko tilanne kymmenessä vuodessa? Älä roiku tuollaisessa kuviossa.
En oo oppinut siihen koskaan luottamaan, siinä syy. Onko muutenkin outoa, kun en oo vieläkään puhunut sille kenestäkään tuntemastani ihmisestä nimeltä?
Jos tyyppi pelottaa, etkä luota häneen, älä ole missään tekemisissä. Muuten joudut katumaan. Kaikki yhteydenpito poikki. Tuollainen tunne heti alusta asti kuuluu ottaa vakavana hälytysmerkkinä. Vaikka tuntuisi kiehtovalta, symppikseltäkin, tai mitä vaan. Juokse.
Kyllähän tuollainen ylenpalttinen innokkuus tuntuisi ahdistavalta.
Mutta hän saattoi vaan hermostuksissaan selittää mitä mieleen juolahti. Olen itsekin joskus syyllistynyt samaan.
Minä sinuna tapaisin hänet, mutta julkisella paikalla ja jonkinlainen exit-suunnitelma mielessä, jos tyyppi onkin huolestuttavalla tavalla outo/pervo eikä vain sosiaalisesti hiukan kömpelö.
Ahdistuisin.