no. antaa tulla..

ja ihan huippu tyyppejä. ainankin saa rehellisen vastauksen!!



ja juu minäkin olen juonut pari kaljaa ja kiukuttelin miehelle tänään. So?

läppärillä olohuoneessa viestittelen..



liian romanttinen, alkaa aikuista miestä itkettään..( pitkä piimäinen suomeks)

Mies istuu iltaa naapurissa, eikä haittaa yhtään. Lapset ovat nukkumassa ja minulla on tässä nyt sitä Omaa Aikaa.

mä jo vähän ihmettelin, että vaimo katsoo tv:stä Swartzeneggeriä ja isäntä surffailee vauva-palstalla.. ehkä se rouva sitten jotain muuta..

tulin vaan kattoon, että mikä teitä painaa..



tai kyll se vähän korpee, kun olut loppu ja olis pari vielä menny.

ja leffa on paska..

Eronnut nainen, lapset nukkuneet jo useamman tunnin. Mä katson tässä tv-sarjoja (koneelta) tai kuuntelen musaa.

ja väitän, että tääl enenmpi toimintaa ku siin. kiitos sun..

Miehet eivät taida olla tarpeeksi nirsoja. Ottavat ekan mikä eteen sattuu. Valkoinen Masai my ass.

vai suttuukko vaimo?

meit on kaks ja lapsii monta..



silti tosi rankkaa..

onks teil joku lääkitys vai millä estätte jojoon menon??

11, terävä huomio!

saadan miehen näkökulma tähän läskikeskusteluun joka täällä on vallinnut monta päivää.

Kirja oli vielä huonompi, miltei jo hupaisa.

ihanasti rehevä,, vai miten se biisi meniki..

mulle passeli.



ei oo moittimista muodoissa vaikkei missi ookkaan..



baariin on 45 km ja niin kovasti ei tee olutta mieli

mikäs tässä on ollessa? Ei mun unettomuus yksinhuoltajuudesta johdu. Päivisin jaksan kuitenkin mainiosti, vaikka unta tulee nautittua vähänlaisesti. Opiskelen kahdessa korkeakoulussa, käyn toisinaan töissä, säästämme koko perheen voimin luontoa eli autoa emme omista.



Elämä ei ole aina helppoa. Pieni paine ja stressi pitää kivasti liikkeessä, tuntee olevansa elossa. Olen ollut kolmisin lasten kanssa siitä asti, kun pienempi oli joitain kuukausia vanha. Vuosien kokemuksella menee ihan rutiinisti.



Mä en tajua miten joku jaksaa asua toisen aikuisen kanssa. Ajatelkaa nyt miten partneri hermostuis tästä mun valvomisesta. Musa raikaa (ei kovaa, ettei lapset herää), valot päällä ja konetta näpytän. Saan itse päättää kaikesta, ei tartte ajatella ketään muuta aikuista. Ei olisi edes aikaa suhteelle. Yksin voi olla hyvin nautinnollista. Tosin en ajatellut ihan näin silloin kun jouduin raahaamaan alle puolivuotiaan kuopuksen mukanani parivuotiaan esikoisen saadessa pahan obstruktion keskellä yötä. Taksilla sairaalaan ja nopeasti. Vihasin sitä, toisesta olisi ollut apua.

tää nainen on spesiaali.

hyvät tulot ja heikko äly.(kjeh)

lankesin taloudellisesti hyvään..

vitsi. vitsi

18 tai jotain.

jus tota mä oon ihmetelly. kipeet muksut ja vuorotyöt..

täysin mysteeri miten jaksatte..

meit on kaks aikuista ja silti välillä kumpiki paskana ku taudit iskee.

ja talous on sit toinen juttu, tutuilla tuntuu olen se ongelma ettei EX maksele pahemmin velvoitteitaan ja jatkuvasti häätö uhka päällä ja lasten verkkarit ostamatta jota koulussa paheksutaan..



kai sitä välillä pääsee radalle ja tuulettuun..

se on elämää. Täytyy sanoa, että kun muksut sairastivat vuoronperään vesirokon ja kotona oltiin liki kuukausi niin meinas tässä mullakin jo vähän hermo revetä. Perussairasteluun olenkin jo sen verran tottunut, että menee ihan iisisti. Muistan aiemmin lasten sairastellessa keittäneeni vahvaa kahvia vaan tarpeeksi ja sitten sai jaksettua.



Ehkä sekin antaa voimia, ettei mene energiaa siihen parisuhteen ylläpitoon? Se on mun valinta, etten ole kenenkään kanssa missään suhteissa. Ja radallakaan en käy. Nautin enempi teekupillisesta kotona, kun katson brittisarjoja ja väsään 1000 palan palapeliä tai luen kulttuurihistoriaa tms.



Aikuisia ystäviä mulla on kohtuullisen paljon. Hyviä ystäviä. :) Se auttaa jaksamaan.



18

tai siis toinen vaihtoehto ois eetei ajksais ja antais periks mut se ei oo vaihtoehto.

Vierailija:

meit on kaks ja lapsii monta..

silti tosi rankkaa..

onks teil joku lääkitys vai millä estätte jojoon menon??

näin jälkiviisaana pitänyt nuoruuttani. Ei sitä osannut sellasena raakileena surra ja murehtia kaikenlaisia asioita, otti asiat kuten ne olivat, eikä käynyt miettimään mitään sen kummempaa, kun ei ollut kokemusta mistään muusta. Ei ollut edes kavereita, joilla olisi ollut lapsia eikä av-palstaa (kun ei ollut tietokonetta mulla aiemmin).



Olin lasten kanssa, elin siinä hetkessä. Se oli erittäin terveellinen kokemus. Ei ollut mitään vertailupistettä, että naapurissa tehdään toisella tavoin tai kaverin lapsi osaa jo ton, nyt pitää masentua siitä.



Mä vein 2-vuotiaan Kiasmaan, oli hirveän kivaa siellä. Ei ollut mitään nettisivua, jossa joku olisi voinut sanoa, että lapset eivät saa mennä muualle kuin muumimaahan.



18