Lue keskustelun säännöt.
Miehen työmatkat ulkomaille
14.02.2019 |
Kertokaahan äidit ja isät kokemuksia tästä. Miten vaikuttaa parisuhteeseen? Vanhemmuuteen? Lapsiin? Oletteko sopeutunut hyvin tällaiseen elämään että puoliso on vaikkapa 5 päivää kuukaudessa ulkomailla?
Itsestäni tuntuu välillä aika vaikealta se että mua pidetään itsestään selvyytenä. Eli että multa ei kysytä ollenkaan että onko ok että puoliso lisää ulkomaan matkoja. Puolisoni olisi hyvin voinut jäädä vanhaan työhönsä jossa reissasi pari päivää silloin tällöin. Nyt ne työmatkat saattaa olla puolentoista viikonkin mittaisia.
Kommentit (66)
Kenen olisi pitänyt kysyä sinulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua tuossa häiritsee? Työt on tehtävä, myös ne työmatkat, jos on sellainen työ mihin ne kuuluu.
Eli kyllä, olemme sopeutuneet. Meillä kumpikin tekee työmatkoja ulkomaille, minä vähän enemmän kuin mies. Lapsia 2.
Ei haittaa parisuhdetta eikä vanhemmuutta eikä lapsia. Sitten on taas mukavaa, kun äiti/isä ollaan yhdessä:)
Uskaltaisitko keskustella asiasta miehesi kanssa?
Sinä ja miehesi päätätte suhteenne suunnan.
Ei minua tuossa tilanteessa ne matkat haittaisi, vaan se, että puolisoni ei viitsi puhua mun kanssa asioistaan. Mun mielestä parisuhteessa keskustellaan myös niistä työasioista, varsinkin jos ne vaikuttaa perheeseen ja kotiin, ja pitäisin todella omituisena, jos mieheni ei edes kertoisi minulle päättäneensä alkaa matkustaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän nyt 5 pv/kk ole edes paljoa!
Ja jos on työssä, johon kuuluu matkustelua, niin joko työssä jatketaan työn ehdoilla, tai etsitään muuta työtä.
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen ulkomaankomennukset voivat olla vuoden mittaisia. Toisinaan 4 - 6 kk. Yleensä nähdään vähintään 2 kk välein jos hän on Aasiassa tai Amerikassa. Joissakin Euroopan komennuksissa joka viikonloppu hän on kotona.
Myös parisuhteessa on edelleen perustuslakiin kuuluva itsemääräämisoikeus tehdä niitä omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään. Nyt on sinun vuorosi tehdä ne omat valintajasi joko saada homma toimimaan tai...Sillä vanhemmat on kautta aikojen tehneet matkatöitä ja heidän lapsista on kasvanut ihan terveitä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei halunnut keskustella kanssasi, koska tiesi kantasi asiaan jo etukäteen. Hän halusi itse lähteä. Eri asia sitten on, miten sinä tähän sitten reagoit. Joko sopeudut tilanteeseen tai et.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua tuossa häiritsee? Työt on tehtävä, myös ne työmatkat, jos on sellainen työ mihin ne kuuluu.
Eli kyllä, olemme sopeutuneet. Meillä kumpikin tekee työmatkoja ulkomaille, minä vähän enemmän kuin mies. Lapsia 2.
Ei haittaa parisuhdetta eikä vanhemmuutta eikä lapsia. Sitten on taas mukavaa, kun äiti/isä ollaan yhdessä:)
No ei muakaan häiritsisi jos mäkin tekisin työmatkoja ulkomaille. Silloin suhde olisikin tasavertainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla oli ajatus siitä miten sitä olisi komensoitu esim. taloudellisesti, jos mies olisi jäänyt vanhaan työhönsä? Tai miten olisit tukenut miestäsi, kun hän olisi tyytymättömän jäänyt vanhaan työhönsä? Perhe on väliaikaisratkaisu, joka on olemassa vain hetken, mutta työ ja ura on se joka pysyy hautaan asti ja se oma selusta pitäsi jokaisen turvata.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joten lasten maailma ei kaadu satunnaiseen poissaoloon. Jos teidän perheen arvovalinta on ollut, että sinä olet se joka itsestään selvästi hoidat perheen, etkä luo sitä uraa en uhriutuisi, mutta jos sinä nyt jostain jäät ammatillisesti paitsi tilanne on toki toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua tuossa häiritsee? Työt on tehtävä, myös ne työmatkat, jos on sellainen työ mihin ne kuuluu.
Eli kyllä, olemme sopeutuneet. Meillä kumpikin tekee työmatkoja ulkomaille, minä vähän enemmän kuin mies. Lapsia 2.
Ei haittaa parisuhdetta eikä vanhemmuutta eikä lapsia. Sitten on taas mukavaa, kun äiti/isä ollaan yhdessä:)
No ei muakaan häiritsisi jos mäkin tekisin työmatkoja ulkomaille. Silloin suhde olisikin tasavertainen.
Ap
No mitä sinä teet työksesi? Jos sinun työssäsi ei ole mahdollista työmatkailuun, niin kouluttaudu ja hanki sellainen työ. Ei se ole miehen vika, että sinä et voi tehdä työmatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua tuossa häiritsee? Työt on tehtävä, myös ne työmatkat, jos on sellainen työ mihin ne kuuluu.
Eli kyllä, olemme sopeutuneet. Meillä kumpikin tekee työmatkoja ulkomaille, minä vähän enemmän kuin mies. Lapsia 2.
Ei haittaa parisuhdetta eikä vanhemmuutta eikä lapsia. Sitten on taas mukavaa, kun äiti/isä ollaan yhdessä:)
No ei muakaan häiritsisi jos mäkin tekisin työmatkoja ulkomaille. Silloin suhde olisikin tasavertainen.
Ap
No, mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että teidän työurat olisi tasavertaisia? Miehen pitäisi nyt uhrata uransa teidän suhteen eteen, mutta mitä uhrauksia sinä sitten olet valmis tekemään tasavertaisuuden nimissä? Piiska kourassa vaatiminen ei sitä ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Usko tai älä mutta mun miehen peruspalkka on niin huono että mä en voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Taloudellisesti ollaan melko samassa tilanteessa kuin aiemman työn kanssa.
Keskusteltiin ennen työn vastaan ottamista asioista mutta olin siinä käsityksessä että niitä ulkomaan matkoja tulee pari kertaa vuodessa. Mutta niitä onkin joka kuukausi ja sanoi että vastuut lisääntyy entisestään eli niitä tulee jatkossa vielä enemmän. En odota hänen vaihtavan työpaikkaa vaan yritän itse muuttua.
Olisin toivonut kokemuksia että mikä auttoi sopeutumaan! Tai auttoiko mikään?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ajatus siitä miten sitä olisi komensoitu esim. taloudellisesti, jos mies olisi jäänyt vanhaan työhönsä? Tai miten olisit tukenut miestäsi, kun hän olisi tyytymättömän jäänyt vanhaan työhönsä? Perhe on väliaikaisratkaisu, joka on olemassa vain hetken, mutta työ ja ura on se joka pysyy hautaan asti ja se oma selusta pitäsi jokaisen turvata.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joten lasten maailma ei kaadu satunnaiseen poissaoloon. Jos teidän perheen arvovalinta on ollut, että sinä olet se joka itsestään selvästi hoidat perheen, etkä luo sitä uraa en uhriutuisi, mutta jos sinä nyt jostain jäät ammatillisesti paitsi tilanne on toki toinen.
No niinpä. Mä en voi tehdä mitä tahansa työtä kun pitää aina miettiä että kuka noita lapsia sitten hoitaa. Ja kotiäidin uraa en ole missään vaiheessa luvannut tehdä. Mä en pysty suunnittelemaan elämääni edes kahden viikon päähän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Usko tai älä mutta mun miehen peruspalkka on niin huono että mä en voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Taloudellisesti ollaan melko samassa tilanteessa kuin aiemman työn kanssa.
Keskusteltiin ennen työn vastaan ottamista asioista mutta olin siinä käsityksessä että niitä ulkomaan matkoja tulee pari kertaa vuodessa. Mutta niitä onkin joka kuukausi ja sanoi että vastuut lisääntyy entisestään eli niitä tulee jatkossa vielä enemmän. En odota hänen vaihtavan työpaikkaa vaan yritän itse muuttua.
Olisin toivonut kokemuksia että mikä auttoi sopeutumaan! Tai auttoiko mikään?
Arki auttoi. Huomasin, että lapset ja minä käymme kakalla ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ajatus siitä miten sitä olisi komensoitu esim. taloudellisesti, jos mies olisi jäänyt vanhaan työhönsä? Tai miten olisit tukenut miestäsi, kun hän olisi tyytymättömän jäänyt vanhaan työhönsä? Perhe on väliaikaisratkaisu, joka on olemassa vain hetken, mutta työ ja ura on se joka pysyy hautaan asti ja se oma selusta pitäsi jokaisen turvata.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joten lasten maailma ei kaadu satunnaiseen poissaoloon. Jos teidän perheen arvovalinta on ollut, että sinä olet se joka itsestään selvästi hoidat perheen, etkä luo sitä uraa en uhriutuisi, mutta jos sinä nyt jostain jäät ammatillisesti paitsi tilanne on toki toinen.
No niinpä. Mä en voi tehdä mitä tahansa työtä kun pitää aina miettiä että kuka noita lapsia sitten hoitaa. Ja kotiäidin uraa en ole missään vaiheessa luvannut tehdä. Mä en pysty suunnittelemaan elämääni edes kahden viikon päähän.
Ap
Jos kerran miehelläsi on huono peruspalkka, niin valitkaa panostaa sinun uraasi. Mies jää kotiin tai tekee työtä, josta ehtii päiväkodille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Usko tai älä mutta mun miehen peruspalkka on niin huono että mä en voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Taloudellisesti ollaan melko samassa tilanteessa kuin aiemman työn kanssa.
Keskusteltiin ennen työn vastaan ottamista asioista mutta olin siinä käsityksessä että niitä ulkomaan matkoja tulee pari kertaa vuodessa. Mutta niitä onkin joka kuukausi ja sanoi että vastuut lisääntyy entisestään eli niitä tulee jatkossa vielä enemmän. En odota hänen vaihtavan työpaikkaa vaan yritän itse muuttua.
Olisin toivonut kokemuksia että mikä auttoi sopeutumaan! Tai auttoiko mikään?
missä työssä matkustellaan ulkomaille ja on ihan perse palkka? Taas taitaa trollaattori olla vauhdissa.
Kuka teki valinnan, että miehesi reissaa enemmän? Eikös se ollut miehesi, vaikka kirjoitat ylimalkaisesti.