Lue keskustelun säännöt.
Anoreksian jälkeen bulimia 18v
13.02.2019 |
Sairastuin anoreksiaan 13-14 vuotiaana. 15-16 olin ulkoisesti "terve", mutta ei tuo suhtautumineen ruokaan ole ollut normaali hetkeäkään siitä kun sairastuin. Olen nyt 18 v ja ahdistuneessa tilanteessa olen nyt alkanut ahmimaan ja oksentamaan... Tätä en ole ennen tehnyt. Onko tavallistakin, että monta vuotta anoreksian jälkeen puhkeaakin bulimia? Psykologilla olen käynyt ahdistuksen takia nyt 3 kertaa (ja ekaa kertaa elämässäni, sillon kun oli anoreksia en saanut muuta apua kuin saarnaa lääkäriltä), ja kerroin hänelle myös ohimennen tästä oksentelusta. Huolestui kovin ja halus lähettää psykiatrille... Ei kuulemma enää osannut auttaa mua mun ahdistuksen kanssa, ja noh ei se kyllä ole auttanutkaan. Mutta mitä se psykiatri edes voi tehdä? Antaako jonkun diagnoosin? Asun vielä kotona (täytin viikko sit 18) ja suunnitelmissa muuttaa heti kun saan opiskelupaikan. Mulla on huono suhde äitiin ja hänen mieheen, kotoota olen halunnut muuttaa 14 v asti... Äitini on lähinnä se joka aiheuttaa sitä ahdistusta eniten. Tuntuu että olen vaan niin loukussa. Käyn lukiota enkä voi muuttaa nyt heti, mitä psykologi ehdotti, koska eihän mulla ole rahaa, enkä töitä voi tehdä niin paljoa lukion ohella että voisin muuttaa omilleni. Ja lukion jälkeen tähtään opiskelemaan yliopistoon, minne en varmana pääse heti lukion jälkeen. Toki tällöin voisin muuttaa ja tehdä töitä... Kaikki tuntuu vaan niin pahalta ja ahdistavalta, en tiedä mitä tehdä enää. Elämä ollut pelkkää selviytymistä 11 vuotiaasta lähtien, en oikeesti tiiä miten jaksan enää. Koko ajan vaan tulee paskaa niskaan, eikö tää koskaan lopu?
Kommentit (6)
En tiedä kuinka tavallista bulimiaoireilu anoreksian perään on, mutta itselleni kävi samoin. Bulimiakierteen katkaisi mulla lopulta Seronil-kuuri, se vei ahmimishalut mennessään ja sen myötä pääsin eroon oksentelusta. Syömishäiriöinen ajatusmaailma oli toki läsnä vielä pitkään sen jälkeenkin, mutta näin 26-vuotiaana koen että ajatukset ovat lieventyneet siinä määrin etteivät häiritse enää jokapäiväistä elämää. Olen tosi pahoillani tilanteestasi enkä osaa sanoa mikä just sua voisi auttaa, mutta suosittelen antamaan psykiatrille mahdollisuuden. Bulimiaa voidaan oikeasti hoitaa lääkkeillä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin et "varmana pääse heti lukion jälkeen" yliopistoon? Kyllä sinne voi heti suoraan lukionkin jälkeen päästä joten ole toiveikkain mielin sen suhteen.
Ja toinen juttu on se, että vaikka et pääsisikään suoraan yliopistoon niin voit pitää välivuoden ja jos saat silloin töitä, sitten sinulla on rahaa muuttaa pois. Ja sitten vaan haet tietenkin uudestaan yliopistoon kunnes pääset sinne.
Kannattaa ottaa vastaan kaikki apu minkä voit saada. Psykiatri on lääkäri joten luulisin että hänellä olisi paremmat edellytykset auttaa sinua paranemaan sairaudestasi kuin psykologilla (joka siis ei ole lääkäri).
Rukoilen puolestasi ja toivon että saat asiasi kuntoon. Olet niin nuori että sinulla kaikki vielä edessä.
Kiitos. Ja minulla on suunnitelmissa hakea suht vaativalle alalle jonne ei ole kovin helppo päästä, sen takia en usko että pääsen heti. Ja muutenkin kun 2020 tulee se uusi järjestelmä jossa 60 prosenttia otetaan pelkästää yo todistuksen perusteella ja minä en koskaan ole ollut mikään kympin oppilas, varsinkaan lukiossa...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Ja minulla on suunnitelmissa hakea suht vaativalle alalle jonne ei ole kovin helppo päästä, sen takia en usko että pääsen heti. Ja muutenkin kun 2020 tulee se uusi järjestelmä jossa 60 prosenttia otetaan pelkästää yo todistuksen perusteella ja minä en koskaan ole ollut mikään kympin oppilas, varsinkaan lukiossa...
Tämä siis kolmoselle.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka tavallista bulimiaoireilu anoreksian perään on, mutta itselleni kävi samoin. Bulimiakierteen katkaisi mulla lopulta Seronil-kuuri, se vei ahmimishalut mennessään ja sen myötä pääsin eroon oksentelusta. Syömishäiriöinen ajatusmaailma oli toki läsnä vielä pitkään sen jälkeenkin, mutta näin 26-vuotiaana koen että ajatukset ovat lieventyneet siinä määrin etteivät häiritse enää jokapäiväistä elämää. Olen tosi pahoillani tilanteestasi enkä osaa sanoa mikä just sua voisi auttaa, mutta suosittelen antamaan psykiatrille mahdollisuuden. Bulimiaa voidaan oikeasti hoitaa lääkkeillä. <3
En millään haluais alkaa lääkkeitä syömään, mutta kai sitäkin sitten on pakko kokeilla jos ei muu auta. Mutta lohduttavaa kuulla että olet päässyt edes jotenkin pois tästä kierteestä...
ap
^