Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian vilkas mielikuvitus ja sen luomien muistojen sekoittuminen todellisuuteen?
kaistapääkö?
11.02.2019 |
Onkohan tää vielä ihan normaalia, vai jokohan ois aika varata paikkaa parantolaan?
Mulla on aina ollut rikas mielikuvitus ja olen viihtynyt sen parissa loistavasti. Jo lapsena saatoin istuskella tuntikausia tekemättä mitään, vain oman mielikuvitukseni viihdyttämänä. Luin myös todella paljon. Nykyään saatan edelleen olla täysin tekemättä mitään, harhailla omassa päässäni ja elää siellä täysin erilaista elämää. Käyn myös pitkiä keskusteluja "mielikuvitusystävieni" kanssa. Mä nauran heille ja itken heidän kanssaan. Toisinaan voisi sanoa, että elän useampaa elämää. Tätä oikeaa ja niitä, jotka luon pääni sisällä. Mun kuvitelmani ovat pitkäaikaisia ja toisinaan hyvin todellisen tuntuisia.
Toisinaan en ole enää varma, mikä on tapahtunut omassa päässä ja mikä ei. Tuntuu, että mielikuvitus luo jo turhan vahvoja vääristyneitä muistoja. Ostin esimerkiksi täysin rutiininomaisesti junaliput, koska pääni sisällä olin tehnyt suunnitelmia niihin liittyen. Vasta myöhemmin älysin, etten oikeasti ole lähdössä minnekään. Toisella kertaa kuvittelin tavanneeni siskoni ja sopineeni hänen kanssaan elokuviin lähdöstä: todellisuus paljastui vasta, kun olin hakemassa häntä. Välillä en muista, olenko käynyt jonkun keskustelun todellisuudessa vai omassa päässäni.
Eli itse tapahtumahetkellä en sekoita tilanteita: tiedän kuvittelevani, enkä usko keskustelukumppaneitani todeksi. Ajatukseni tai mielikuvitukseni ei ole sekavaa tms. Mutta jonkun ajan kuluttua muistojen, suunnitelmien jne erottaminen muuttuu hankalaksi.
Kommentit (5)
Mulla vähän samaa ongelmaa, ei ehkä ihan noin vahvana tosin. Enkä koe sitä ongelmaksi; mielikuvitusmaailmassa seikkaileminen tauottaa työpäivää ja auttaa esim. nukahtamaan illalla. Joskus kyllä huomaan, että kaukaiset muistot alkavat sekoittua niistä jälkeenpäin luomiini mielikuviin. Jos en esim. ole saanut sanottua jotain nasevaa ilkeilijälle, muutaman vuoden päästä muistan sanoneeni, sillä olen käynyt tilannetta läpi päässäni ja luonut sille vaihtoehtoisen lopun.
Tuli ihan näin lonkalta mieleen, että jonkinlaiset muistiharjoitukset voisivat auttaa keksityn pitämisessä erossa todellisuudesta. Voisitko yrittää aktiivisesti kuvitella skenaarioihisi mukaan jonkun tietyn tuntomerkin, josta tunnistaisit mielikuvituksen tuotteet? Tarkoitan esim. että kuvittelisit mielikuvitusmaailman aina vaikka sinertäväksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneki omat mielikuvitusleikkini eivät ole tässä maailmassa joten eri maailmat ei mene sekaisin oikein mitenkään. Tän maailman tarinat kekittyvät lähinnä historiaallisiin hetkiin ja näistä voi tetty olla hieman hämillään ai miten niin bosporus ei ole keisarikunnalla jo vuodesta 1806 kun Kutusov kääntyikin etelään eikä meny mihnkään itävallan läpi kohti napoleonia? Oli täydellinen hetki ratkaista kreikan kysymys kun ranska ja britit oli keskenään kiireisiä :D
Mä luulen että kyky viihdyttää itseään mielikuvituksellaan kertoo luovuudesta ja älykkyydestä. Olen mä joskus kun olen aamulla herännyt nähtyäni jonkun unen joutunut hetken pähkäilemään että oliko se unta vai totta:D Yksi tulee mieleen että olet väsynyt ja stressaantunut unohdellen asioita kuin olisit sumussa.
Alue: Aihe vapaa
Nostan?