Aikuisratsastaja: oletko kieltäytynyt estetunneista?

Olen käynyt pääasiassa kouluvalkuissa pienryhmässä. Silloin kun ratsastin ryhmässä, johon kuului myös estetunteja niin peruin ne ja otin jostakin muusta ryhmästä tilalle koulutunteja.

Pidin kyllä periaatteessa esteistä ja vauhdista, mutta en niin paljon, että olisin halunnut maksaa siitä 40e/kerta.

No sinähän se maksava asiakas olet. Ei sinua kukaan pakota a) hyppäämään tai b) hyppäämään yhtään korkeammalta kuin uskallat. Suunsa pitää toki avata, ei ope muuten tiedä suunnitella. Ja ratsastuskouluissa opetus on muuttunut kiusaamisesta, nolaamisesta ja karjumisesta kannustamiseen ja kehittämiseen. Maksavia aikuisia asiakkaita ei voi kohdella miten tahansa. Eli rohkeasti suu auki ja keskustelet tuntien vetäjän kanssa.

Ratsastus on sen verran kallis ja aikaa vievä harrastus, että haluan sen olevan kivaa, vaikka onkin tavoitteellista ja välillä vaativaa. Sinuna puhuisin sen opettajan kanssa, eiköhän sinulle sieltä sopiva ratkaisu löydy. Tuskin siellä halutana maksavaa asiakasta menettää.

Silloin kun viimeksi kävin tunneilla, sain mennä estetunneilla puomeja ja max 50 cm esteitä. Sain teininä putoamisesta vuosien hevoskammon ja opettaja ymmärsi tämän hyvin. Meillä tosin oli ryhmässä muitakin uudelleen alusta aloittaneita eikä kukaan ratsastanut tavoitteellisesti.

Hyvähän se on. Mä en uskaltanut mennä edes ravia, töyssytti liikaa. Miks muuten ratsastus on niin kallis laji tai harrastus? Kävin ehkä vuoden Järvenpäässä ratsastusterapiassa hevospelon ja ratsastuspelon takia. Me oltiin maastossa joka tunti, paitsi ehkä yks tunti oltiin maneesissa. Olis ihanaa voida harrastaa ratsastusta, mutta kun ei ole varaa. Mä en uskalla edes laukata, saati hypätä esteitä ja koulukin on vaikeaa. En tajua niitä koulu pisteitä, niitä prosetteja.

Vierailija kirjoitti:

No sinähän se maksava asiakas olet. Ei sinua kukaan pakota a) hyppäämään tai b) hyppäämään yhtään korkeammalta kuin uskallat. Suunsa pitää toki avata, ei ope muuten tiedä suunnitella. Ja ratsastuskouluissa opetus on muuttunut kiusaamisesta, nolaamisesta ja karjumisesta kannustamiseen ja kehittämiseen. Maksavia aikuisia asiakkaita ei voi kohdella miten tahansa. Eli rohkeasti suu auki ja keskustelet tuntien vetäjän kanssa.

Kyllä, Maksava Asiakas menee tunneille, jolla tietää hypättävän esteitä ja avaa suunsa, niin kyllä ohjelmaa muutetaan. Kunhan vaan Maksava Asiakas avaa suunsa. Kunhan avaa suunsa. Maksava Asiakas.

Kannattaisikohan sun aluksi vaan seurata estetunteja? ei kannata odottaa itseltään liikoja. ei kukaan ole mestari heti ekalla tunnilla. Ihan rohkeasti vaan satulaan.  Mä itse en uskalla edes ajatella estetunteja ja aina, kun saan olla Hihsiä seuraamassa, niin en välty ajattelemasta, että miten noi ton tekee, ettei hulahda hevosen kaulan yli. en vaan tajua, enkä kyllä tajua koulustakaan mitään. Ihmejuttuja ne prosentit. en tajua. Auttaisiko, jos voisit mennä jollain pienemmällä ratsulla? Mä itse pelkäsin lapsena  ratsastusta joka ikinen tunti  ja kerrankin mä sain alleni entisen ravurin, joten ravi oli kaikkea muuta, kuin tasaista, ja jotain meni takuulla pieleen, koska hulahdin satulasta, melkein joka tunti. Auttaisiko ehkä issikalla meneminen? ai niiin ja putoamisen takia sain yhdelle tunnille koulun parhaan hevosen, RONDON.  Kannattaisikohan edetä ihan rauhassa? Ratsastus ei varmaan ole kaikkein helpon harrastus. Auttaiskohan sua, jos opiskelet eka tarkkaan tekniikan ja netistäkin löytyy varmaan miten paljon hyviä estevideoita, tai ehkä ulkomaille? Englanti olis ehkä ainakin mun unelmien täyttymys, tosi kaukainen sellainen.  Toivottavasti saat esteunelmasi toteutettua. Ketä se haittaa, jos putoaa satulasta? Kaikkein kokeneemmatkin ja taitavimmatkin, maaiilman huiput putoavat joskus satulasta. Kuulin muistaakseni jostain, että hyvä ratsastaja putoaa ainakin sata kertaa. Estekisoissakin taitavatkin ratsukot suistuvat satulasta ja ehkä joa maailman huiputkin.

Kieltäydyin.

mun tietääkseni kenenkään ei ole pakko osallistua estetunnille. Ihan rohkeasti vaan opettajan juttusille. toivottavasti asiat selvenevät.

Siis en HALUA hypätä; en unelmoi hyppäämisestä enkä koe mitään tarvetta hyppäämiseen. Mutta kuuluu ko.ratsastustunnin kausitavoitteisiin hypätä noin kerran kuukaudessa (eli noin 3vkon välein) Toista sopivaa tuntia ilman hyppäämistä ei ole ole tarjolla. Pelkkää putoamista en pelkää vaan niitä murtumia. Omille tuntikavereille on sattunut pari tälliä, jossa on murtunut sormia ja pahin oli solisluu. Ja siinä pelkään sitä pitkää toipumisaikaa (ja mahdollista sairauslomaa). Työssä täytyy päästä tavoitteisiin ja siihen liittyy autolla ajamista; turhan vapaa-ajan turvallisuusriskin ottaminen sellaisessa tekemisessä josta en nauti pätkän vertaa tuntuu juuri turhalta ja tarpeettomalta. Kyse ei ole siitä ettenkö tietäisi teoriassa miten pitää lähestyä estettä ja mitä tehdä; käytäntö vaan on eri asia. Eikä edes ole kyse siitä ettenkö olisi joskus hypännyt; enää en halua. Mutta tuolle tunnille paikan varanneena olen hyväksynyt ehdot että sillä hypätään. ap