Kauheita sanoja 4-vuotiaalta, onko kenenkään muun lapsi puhunut auton alle menemisestä ym?

Sanoo tuollaista, koska tietää sen järkyttävän sua.

Ystäväni 4v lapsi puhuu myös sellaisia, että joku voisi kuolla. "Miksu on niin tyhmä, että voisin tap*aa sen" -ja "toivottavasti isi kuol*s" -tyylisiä juttuja. Aika sairasta, mutta en osaa itse sanoa juuta taikka jaata asiaan, kun omakohtaista kokemusta ei löydy omista lapsista.

Piti nähtävästi sensuroida, sori.

En ole psykiatri, mutta itse en välttämättä huolestuisi kovinkaan paljon moisesta. Varmasti pojan jutut kuulostavat kamalalta, mutta ne saattavat olla keino järkyttää sinua kun pojan itsemääräämisoikeutta on loukattu. Hän huomaa varmasti reaktion jonka nuo jutut saavat sinussa aikaan.

Jos alkaa esiintyä itsetuhoista käytöstä tai lapsi vaikuttaa muuten masentuneelta, veisin lääkäriin.

Kuulostaa uhmaiältä ja joltakin vanhemmalta lapselta opituilta puheilta. Siinä koetellaan vanhemman kärsivällisyyttä... Ei ehkä kannata kiinnittää puheisiin liikaa huomiota ja kannattaa katsoa, että lapsella on ikäisiään leikkikavereita. Sekä antaa lapselle myönteistä huomiota muissa tilanteissa.

Lapsen masennus voi oireilla puheilla kuolemisesta. Kerrot, että näitä puheita tulee silloin, kun häntä kieltää tai komentaa. Onko muuten kuitenkin enimmäkseen hyväntuulinen, onko perheessänne sattunut jotain , onko lapsella kavereita ?

Perheneuvolasta voi pyytää apua ja neuvoja.

Lapsi tietää mistä narusta vetää. Manipuloi sinua. Menee ohi kun et näytä järkytystäsi ja otat tiukemman linjan niihin puheisiin, kerrot miten paha mieli kaikille tulisi, sisarukselle, isille, äidille, isovanhemmille, kavereille jne. syyllistämistä vaan peliin samalla mitalla mitä lapsi tekee sulle. Vaikka lapsi ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta vielä, näkee mikä tehoaa kun haluaa saada tahtonsa läpi. Lapset ei ole tyhmiä vaikka eivät kaikkea ymmärrä. Jossain kohtaa lapsia kiinnostaa kuolema kun tajuavat että kaikki oikeasti kuolee joskus. Samalla se kiehtoo ja karmii. Toki pitää tarkkailla sitäkin että ei ala tulla oikeasti itsetuhoista käytöstä, sitten pitää viedä ammattiauttajan pakeille.

Hän on kuullut jostain, että joku on jäänyt auton alle yms, puhunut siitä kerran ehkä vahingossa kuultesi, ja huomattuaan reaktiosi (järkytyt, annat periksi?) ja käyttää sitä nyt tehokeinona yhä uudelleen.

Minä muistan kun sanoin yhdelle sukulaisnaiselle, joka oli minulle läheisempi kuin äitini, että minä hyppään pian auton alle. Tuo nainen sanoi minulle, että jos sinä niin tekisit, niin koko kylä hukkuisi kyyneliin.

Olen nyt aikuisena tajunnut vasta, että olen tainnut olla melkoisen masentunut lapsi. Vanhempani eivät minusta välittäneet. Mutta todellisuudessa en varmaankaan olisi hypännyt auton alle. Minun vain piti jollekin kertoa, että minulla on paha olla. En muista, että kyselikö tuo nainen minulta sen enempää asiasta.  Varmaan kannattaa kysyä lapselta, että minkä vuoksi haluat hypätä auton alle. Että miksi sinulla on paha olla. Mikä tässä elämässä tuntuu niin kurjalta, että pois haluat.

Meidän tunteellinen "draamaking" sanoi vielä 6-vuotiaana, että haluaa kuolla.... kun haluisi draamaa ja järkyttää meitä. Oikeasti on tosi tasapainoinen ja onnellinen lapsi, rakastaa vain olla huomion keskipiste ja haluaa huokaista jotain, millä saa meidän vanhempien jakamattoman huomion. En pienen lapsen höpötyksiä ottaisi kauhean vakavasti, jos on muuten reipas ja hyväntuulinen lapsi. Toki autojuttua pitää jutella, että auton alle ei voi mennä, koska...

Vierailija kirjoitti:

Lapsen masennus voi oireilla puheilla kuolemisesta. Kerrot, että näitä puheita tulee silloin, kun häntä kieltää tai komentaa. Onko muuten kuitenkin enimmäkseen hyväntuulinen, onko perheessänne sattunut jotain , onko lapsella kavereita ?

Perheneuvolasta voi pyytää apua ja neuvoja.

Enimmäkseen hyväntuulinen hassuttelija. Mutta sitten tulee näitä tilanteita. Perheessä toki raskasta pikkulapsiarkea, kun kaksi näin pientä, mutta myös hauskanpitoa ja paljon kivaa yhteistä tekemistä.

Tuo voi olla aivan totta mitä lapsesi sanoo.Minä muistan itse toivovani omaa kuolemaani jo n. 6 vuotiaana.Siihen ei vaikuttanut hyvä perhe,vanhemmat tai kukaan muu.Tunne tuli itsestä sisältä.Surullista.Olen vieläkin hengissä ja 41 vuotias.Kannattaa ottaa tosissaan tuo.Masennus voi olla jo pienellä lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen masennus voi oireilla puheilla kuolemisesta. Kerrot, että näitä puheita tulee silloin, kun häntä kieltää tai komentaa. Onko muuten kuitenkin enimmäkseen hyväntuulinen, onko perheessänne sattunut jotain , onko lapsella kavereita ?

Perheneuvolasta voi pyytää apua ja neuvoja.

Enimmäkseen hyväntuulinen hassuttelija. Mutta sitten tulee näitä tilanteita. Perheessä toki raskasta pikkulapsiarkea, kun kaksi näin pientä, mutta myös hauskanpitoa ja paljon kivaa yhteistä tekemistä.

Kannattaa tutustua lastenkasvatusta käsittelevään kirjallisuuteen. Minä luin aikoinaan myös esim. Tahkokallion ja Sinkkosen lisäksi Bergströmin kirjoja; Mustat ja valkeat leikit jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan kun sanoin yhdelle sukulaisnaiselle, joka oli minulle läheisempi kuin äitini, että minä hyppään pian auton alle. Tuo nainen sanoi minulle, että jos sinä niin tekisit, niin koko kylä hukkuisi kyyneliin.

Olen nyt aikuisena tajunnut vasta, että olen tainnut olla melkoisen masentunut lapsi. Vanhempani eivät minusta välittäneet. Mutta todellisuudessa en varmaankaan olisi hypännyt auton alle. Minun vain piti jollekin kertoa, että minulla on paha olla. En muista, että kyselikö tuo nainen minulta sen enempää asiasta.  Varmaan kannattaa kysyä lapselta, että minkä vuoksi haluat hypätä auton alle. Että miksi sinulla on paha olla. Mikä tässä elämässä tuntuu niin kurjalta, että pois haluat.

Olen luullakseni itsekin tästä aiheesta aika "herkillä", koska muistan itse lapsena miettineeni kuolemaa ja uhanneeni joskus itsetuholla. Mutta muistan, että olisin ollut aika paljon vanhempi kuin 4-vuotias, ehkä 8v. Lisäksi omaan tilanteeseeni liittyi selkeää pahoinvointia - isäpuolen henkistä pahoinpitelyä, isäpuolen suvun inhoa (koska olin äitini au-lapsi). Olin aika ei-toivottu ja jälkeenpäin miettinyt, että nämä itsetuhoiset ajatukset kumpusivat sieltä kun ymmärsin, että kukaan ei oikein tykännyt. Oman lapsen tilanne on ihan toinen - olemme ydinperhe, lapsille kerrotaan joka päivä, että ihailemme ja rakastamme heitä. Lasten kanssa touhutaan paljon, heitä kuunnellaan.  Siksi nuo puheet kauhistuttavat. Muistan millaisessa ahdingossa itse samoja ajatuksia kävin läpi..

Manipuloi.

Kauheaa, miten täällä leimataan 4-vuotias manipuloijaksi ja vaikka miksi. Ole joka tapauksessa lapsen puolella. Lapsen paha olo on sinun vastuulla. Sinun tehtävä on auttaa siitä ulos.

Omassa lapsuudessani kuolemalla uhkailu tarkoitti kahta eri asiaa:

Isosiskoni uhkaili itsemurhalla, koska hänellä oli paha olla ja haki huomiota.

Minä puhuin itsemurhasta ja kuolemasta koska en ymmärtänyt mitä se tarkoitti.

Suosittelen että keskustelet lapsesi kanssa miksi hän puhuu noin.

Samaa oli meillä tuossa iässä ja vähän vanhempana yhdellä lapsella. Erittäin älykäs lapsi. Toisaalta hyvä on puhua lapselle mitä todella tarkoittaa kuolema. Meillä lapsi luuli että ihminen sitten elämä vain jatkuu kuitenkin kuoleman jälkeen normaalina.

Lapsi myös haluaa kuulla miten tärkeä ja rakas on, ja haluaa kuulla sen monta kertaa toistona. Tuo aihe yleensä saa vanhemmassa sen reaktion aikaan että lapsi saa tuntea olevansa supertärkeä.

En huolestuisi. Toki jos on asioita, jotka lapsen tilanteessa voivat oikeasti lapsen mieltä painaa niistä on hyvä puhua, muuten kyse on vain hänen tavastaan ilmaista asioita.