Lue keskustelun säännöt.
Miehen masennus ja vauva
10.02.2019 |
Saimme esikoisen, joka täyttää ensi kuussa vuoden. Tämä vauvavuosi on ollut todella rankka, koska vauva on valvottanut paljon ja muuta sellaista kai aika tavallista. Rankinta on kuitenkin se, että mies sairastui masennukseen vauvan synnyttyä. Ja lisäksi hänellä on kova työstressi. Mies ei suostu terapiaan, koska ei kuulemma tykkää puhua asioistaan vieraille, lääkkeitä kyllä syö mutta ei ne ole ainakaan vielä häntä parantaneet, sairaslomallekaan ei suostu. Joudun hoitamaan kodin ja vauvan yksin, koska mies ei masennukseltaan ja työstressiltään pysty. Tekee pitkiä työpäiviä ja lopun aikaa makaa kotona sängyssä. Hän ei kuulemma pysty olemaan vauvan kanssa, koska vauvan kitinä aiheutti hänen masennuksen (tai niin sanoo, en sitä ihan usko). Ja hänellä on hermo pinnassa ja kotona ei ole kovin kiva tunnelma. Olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa, mutta olen itsekin aika väsynyt valvomisesta ja kaiken hoitamisesta. Tavarat jää niille sijoilleen hänen jäljiltään, vaatteet kylppärin lattialle jne. Minä niitä sitten keräilen. Olen sanonut asiasta monta kertaa, mutta siitä tulee vain riita, jonka aiheeksi muuttuu että minä en kuulemma tue enkä ymmärrä hänen pahaa oloa.
En enää tiedä mitä tehdä. Olen alkanut ajattelemaan, että pitäisikö muuttaa erilleen, jotta mies saisi olla rauhassa. Oikeaa apua ei saada arkeen mistään, isovanhemmat kyllä käy silloin tällöin "hoitamassa vauvaa", mutta eivät halua jäädä vauvan kanssa kahden, vaan olen silloin kotona ja yritän siivoilla, kun he katsovat lapsen perään, mutta lapsi ei viihdy heidän kanssaan vaan kitisee ja sitten huudetaan minua auttamaan ja hakemaan vauva syliini, kun "vauva haluaa taas äidin luo". Oikeasti auttaisi, jos joku kävisi vaikka ruokakaupassa meille, mutta sellaista ei kukaan halua tehdä. Tai veisi auton huoltoon (minulla ei ole korttia, mies ei saa aikaiseksi). Mutta ei sellaistakaan kukaan halua tehdä auttaakseen, eikä kunnan kotiapu kuulemma hoida ruokakaupassakäyntejä. Onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa mies masentuu kun vauva syntyy?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Eroa hyvä ihminen. Jos mies ei ota vastuuta omasta toipumisestaan niin pelasta edes lapsesi ja itsesi. Nyt olet omaishoitajana
Ai jos äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja menee kuitenkin lääkäriin ja syö lääkkeitä, mutta ei parane niin miehen pitää ottaa ero kun on siinä sitten omaishoitajana vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ruokakauppa-asiaa voisi ratkaista esim. Prisman/Cittarin kauppakassilla, Kauppahalli24:llä tms palvelulla, josta netistä klikkaat tavarat ostoskoriin, maksat pois ja kauppa kuljettaa ne teille?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ruokakauppa-asiaa voisi ratkaista esim. Prisman/Cittarin kauppakassilla, Kauppahalli24:llä tms palvelulla, josta netistä klikkaat tavarat ostoskoriin, maksat pois ja kauppa kuljettaa ne teille?
Täällä missä asumme ei ole tuollaista verkkokauppaa, josta voisi tilata kotiin ruokaostokset. Ap
Voi itku. Tuo tilanne on liian rankka sinulle, tuli todella paha mieli puolestasi näin itsekin vauvan äitinä.
Itse pyytäisin miestä muuttamaan ainakin väliaikaisesti pois. Jos hän hakisi apua, tilanne olisi toinen. Mutta vauvan äitiys on henkisesti niin iso juttu, että siinä ei kuulu joutua hoivaamaan isoa ihmistä samaan aikaan, vieläpä sitä jonka pitäisi nyt tukea sinua.
Sitten keskittyisin vauvaan ja itseeni. Nukkuisin aina kun vauva nukkuu ja tekisin kotityöt omaan tahtiin. Ehkä neuvolasta voisi saada jotain kotiapua jos puhuisit tilanteesta. Miehen kanssa voitte selvitellä suhdettanne myöhemmin ja toivottavasti hän motivoituisi hakemaan apua kun ei voi olla sinun passattavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero jos mies ei sitoudu hoitoon.
Mitä tarkoitat? Hän syö niitä masennuslääkkeitä, se on se hoito. Hän olisi saanut ajan jollekin masennushoitajalle, mutta ei halunnut kun ei tykkää puhua asioistaan, enkä usko että siitä olisikaan mitään apua jos ei asioistaan osaa puhua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa hyvä ihminen. Jos mies ei ota vastuuta omasta toipumisestaan niin pelasta edes lapsesi ja itsesi. Nyt olet omaishoitajana
Ai jos äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja menee kuitenkin lääkäriin ja syö lääkkeitä, mutta ei parane niin miehen pitää ottaa ero kun on siinä sitten omaishoitajana vain?
Jos hän ei suostu menemään terapiaan eikä kestä ollenkaan olla vauvan seurassa tai kuunnella vauvan kitinääkään, silloin on ehkä parempi muuttaa erilleen minunkin mielestäni. Eron ei tarvitse olla lopulllinen mutta ei tilanne noinkaan voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi itku. Tuo tilanne on liian rankka sinulle, tuli todella paha mieli puolestasi näin itsekin vauvan äitinä.
Itse pyytäisin miestä muuttamaan ainakin väliaikaisesti pois. Jos hän hakisi apua, tilanne olisi toinen. Mutta vauvan äitiys on henkisesti niin iso juttu, että siinä ei kuulu joutua hoivaamaan isoa ihmistä samaan aikaan, vieläpä sitä jonka pitäisi nyt tukea sinua.
Sitten keskittyisin vauvaan ja itseeni. Nukkuisin aina kun vauva nukkuu ja tekisin kotityöt omaan tahtiin. Ehkä neuvolasta voisi saada jotain kotiapua jos puhuisit tilanteesta. Miehen kanssa voitte selvitellä suhdettanne myöhemmin ja toivottavasti hän motivoituisi hakemaan apua kun ei voi olla sinun passattavana.
Aion lähipäivinä jutella miehen kanssa ja ottaa puheeksi sen erilleen muuttamisen, mutta en usko että hän haluaa sitä, koska siinä olisi niin paljon järjestelemistä (asunnon etsiminen, muuttaminen, huonekalujen ostaminen, lapsen tapaamisasioiden miettiminen ja kaikki), kun hän ei saa edes sitä autoa vietyä sinne määräaikaishuoltoon. Ja minä taas olen olen niin täynnä työtä vauvan ja kodin kanssa, että en pysty noita kaikkia hänen puolesta tekemään. Ap
Eihän sun pidä niitä sen puolesta tehdäkään.
Olet siis jo täysin alistunut siihen, ettei miehen tarvi enää mitään hoitaa itse? Ei laittaa pyykkejä koriin, ei kerätä kamojaan ja lähteä.
"Minä passaan kun ei se haluu". Tuo varmaan parantaakin tilannetta... mietipä nyt itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi itku. Tuo tilanne on liian rankka sinulle, tuli todella paha mieli puolestasi näin itsekin vauvan äitinä.
Itse pyytäisin miestä muuttamaan ainakin väliaikaisesti pois. Jos hän hakisi apua, tilanne olisi toinen. Mutta vauvan äitiys on henkisesti niin iso juttu, että siinä ei kuulu joutua hoivaamaan isoa ihmistä samaan aikaan, vieläpä sitä jonka pitäisi nyt tukea sinua.
Sitten keskittyisin vauvaan ja itseeni. Nukkuisin aina kun vauva nukkuu ja tekisin kotityöt omaan tahtiin. Ehkä neuvolasta voisi saada jotain kotiapua jos puhuisit tilanteesta. Miehen kanssa voitte selvitellä suhdettanne myöhemmin ja toivottavasti hän motivoituisi hakemaan apua kun ei voi olla sinun passattavana.Aion lähipäivinä jutella miehen kanssa ja ottaa puheeksi sen erilleen muuttamisen, mutta en usko että hän haluaa sitä, koska siinä olisi niin paljon järjestelemistä (asunnon etsiminen, muuttaminen, huonekalujen ostaminen, lapsen tapaamisasioiden miettiminen ja kaikki), kun hän ei saa edes sitä autoa vietyä sinne määräaikaishuoltoon. Ja minä taas olen olen niin täynnä työtä vauvan ja kodin kanssa, että en pysty noita kaikkia hänen puolesta tekemään. Ap
Voisiko hän muuttaa aluksi vanhemmilleen? Sieltä käsin voisi järjestellä omaa kämppää. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero jos mies ei sitoudu hoitoon.
Mitä tarkoitat? Hän syö niitä masennuslääkkeitä, se on se hoito. Hän olisi saanut ajan jollekin masennushoitajalle, mutta ei halunnut kun ei tykkää puhua asioistaan, enkä usko että siitä olisikaan mitään apua jos ei asioistaan osaa puhua. Ap
No selkeästi lääkitys ei ole kohdallaan jos oireet ei helpota (muutamassa kuukaudessa) Ja syvempi ongelma on haluttomuus ottaa apua vastaan; MIKSI mies ei halua keskustella ammattiauttajan kanssa? Mitä muuta kuin lääkkeitä mies tekee toipumisensa eteen? Miksi mies katsoo että hänellä on oikeus olla täysin vapaamatkustaja kotonaan? Perussiisteys kuuluu rutiineihin jopa osastohoidossa; ei kotonakaan voi elää ihan pellossa. Jos työ on liian kuormittavaa; olisiko aika jäädä sairauslomalle? Tai vaihtaa työpaikkaa? Miten mies näkee oman isyytensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ei vie ajattelukykyä.
Masennus ei oikeuta miestä jättämään tavaroitaan minne sattuu ja syyllidtämään vaimoa, kun sotkusta huomauttaa.
Mies varmasti ymmärtää, että teillä pieni lapsi, mikä työllistää äitiä.
Olen itse ollut vakavasti masentunut ja ymmärsin mitä ympärilläni tapahtui ja Oton kaiken mahdollisen hoidon vastaan, jotta perheeni elämä helpottuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa hyvä ihminen. Jos mies ei ota vastuuta omasta toipumisestaan niin pelasta edes lapsesi ja itsesi. Nyt olet omaishoitajana
Ai jos äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja menee kuitenkin lääkäriin ja syö lääkkeitä, mutta ei parane niin miehen pitää ottaa ero kun on siinä sitten omaishoitajana vain?
En ole edellinen, enkä kannata välttämättä lopullista eroa vaan erilleen muuttoa, mutta kyllä, jos vauvan äiti käyttäytyy kuten ap:n mies ja vauvan isä hoitaa vauvan 100%, niin suosittelisin sillekin pariskunnalle ainakin väliaikaista eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero jos mies ei sitoudu hoitoon.
Mitä tarkoitat? Hän syö niitä masennuslääkkeitä, se on se hoito. Hän olisi saanut ajan jollekin masennushoitajalle, mutta ei halunnut kun ei tykkää puhua asioistaan, enkä usko että siitä olisikaan mitään apua jos ei asioistaan osaa puhua. Ap
No selkeästi lääkitys ei ole kohdallaan jos oireet ei helpota (muutamassa kuukaudessa) Ja syvempi ongelma on haluttomuus ottaa apua vastaan; MIKSI mies ei halua keskustella ammattiauttajan kanssa? Mitä muuta kuin lääkkeitä mies tekee toipumisensa eteen? Miksi mies katsoo että hänellä on oikeus olla täysin vapaamatkustaja kotonaan? Perussiisteys kuuluu rutiineihin jopa osastohoidossa; ei kotonakaan voi elää ihan pellossa. Jos työ on liian kuormittavaa; olisiko aika jäädä sairauslomalle? Tai vaihtaa työpaikkaa? Miten mies näkee oman isyytensä?
Mutta kun se ei haluu tehä kotitöitä. Se ei haluu puhuu ammattiauttajalle. Se ei haluu hoitaa vauvaa. Se ei haluu saikulle. Se ei haluu vaihtaa työpaikkaa. Jne. Jne.
Ei kato tarvi mitää tehä kun ei haluu.
Tuota "auttamista" isovanhempien puolesta en ole oikein koskaan tajunnut. Usein siitä on tosiaan enemmän vaivaa kuin hyötyä, että tulevat katsomaan lapsen perään.
Paras oli se, kun anoppi kovasti sanoi esikoisen synnyttyä, että kyllähän sitten ihan kaikissa askareissa voi auttaa, kunhan vain pyydämme. Esikoisen kanssa meni pari viikkoa sairaalassa, tiesin, että kotona jääkaapissa oli melkein kaikki pilalla. En kehdannut kuitenkaan kaupassa käyntiä anopille ehdottaa, mutta ehdotin, että hän hakisi meidät sairaalasta, niin voisin matkalla käydä kaupassa (kauppaan oli kuitenkin yli kilsa ja meillä ei ollut autoa) Ei jostain syystä käynyt. Kyllä me taksillakin päästiin, mutta kovin paljoa apua en ole anopilta tuon jälkeen kysynyt.
Jos asut kaupungissa, sieltä löytyy varmaan vapaaehtoisjärjestö, josta voisit kysyä itsellesi ystävä-apua. Nokkela ja näppärä eläkeläistäti voisi tulla vaikka ulkoiluttamaan lastasi, jotta saisit vaikka siivota hetken rauhassa.
Tai on näitä seurakunnan tms. äiti-lapsikerhoja, joista löytyisi vertaistukea. Neuvolassa tiedetään myös tämmöiset mahdollisuudet, joten voit kysyä sieltäkin.
Älä jää yksin kotiin vaan hae kodin ulkopuolista elämää vauvan kanssa, niin mieli tuulettuu.
Miehen masennusta pitää myös ymmärtää ja varmaan niin olet tehnytkin. On hän aika lujilla, jos sanoo, että vauvan kitinä on hänet masennuttanut - et siis saa hänestä nyt apua. Siksi hae itsellesi tukea muualta.
Lääkkeet yksinään eivät ole riittävä hoito. Parhaimmillaankin ne hoitavat vain masennuksen oireita, eivät syitä. Tässä tapauksessa näköjään niistä ei ole mitään apua. Mies ei ole sitoutunut hoitoon jos ei ota kaikkea mahdollista apua vastaan. Hänen täytyy mennä lääkäriin hakemaan lisäapua. Jos ei mene, hän ei välitä sinusta eikä vauvasta eikä vauvan lapsuudesta. Helpoin tapa tilanteessanne hakea apua on pyytää sitä neuvolasta. Tämän sinä voit tehdä yksinkin. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja voin sanoa, että edessä voi olla pitkä ja kivinen tie. Jos sen jaksaa kulkea niin asiat voivat kyllä muuttua paremmiksikin. Suomessa hyvän avun saaminen ei välttämättä ole helppoa, sitä pitää jaksaa vaatia. Siksi kaikkein tärkeintä on miehesi asennemuutos. Jos se ei muutu, lähtisin. Voihan sitä sitten myöhemmin palata yhteen kun asiat on paremmin. Vauva on nyt kuitenkin sinun tärkein huollettavasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero jos mies ei sitoudu hoitoon.
Mitä tarkoitat? Hän syö niitä masennuslääkkeitä, se on se hoito. Hän olisi saanut ajan jollekin masennushoitajalle, mutta ei halunnut kun ei tykkää puhua asioistaan, enkä usko että siitä olisikaan mitään apua jos ei asioistaan osaa puhua. Ap
No selkeästi lääkitys ei ole kohdallaan jos oireet ei helpota (muutamassa kuukaudessa) Ja syvempi ongelma on haluttomuus ottaa apua vastaan; MIKSI mies ei halua keskustella ammattiauttajan kanssa? Mitä muuta kuin lääkkeitä mies tekee toipumisensa eteen? Miksi mies katsoo että hänellä on oikeus olla täysin vapaamatkustaja kotonaan? Perussiisteys kuuluu rutiineihin jopa osastohoidossa; ei kotonakaan voi elää ihan pellossa. Jos työ on liian kuormittavaa; olisiko aika jäädä sairauslomalle? Tai vaihtaa työpaikkaa? Miten mies näkee oman isyytensä?
Mutta kun se ei haluu tehä kotitöitä. Se ei haluu puhuu ammattiauttajalle. Se ei haluu hoitaa vauvaa. Se ei haluu saikulle. Se ei haluu vaihtaa työpaikkaa. Jne. Jne.
Ei kato tarvi mitää tehä kun ei haluu.
En puolustele miestä ja minun mielestä pitää tehdä nuo asiat vaikka ei halua. Mutta oletko itse koittanut pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain tee? Kirjoitin jo aloituksessa, että olen monta kertaa asioista hänelle sanonut, ja siitä tulee vain riita eikä hän tee niitä asioita yhtään sen enempää. En minä tiedä miten aikuinen mies pakotetaan terapiaan. En minä tiedä miten aikuinen mies pakotetaan hoitamaan vauvaa. Ennen tätä hän oli osallistuva mies, joka teki paljon kotitöitä. Ap
Väärä lääke kun ei auta, lääkettä pitää vaihtaa. Ihme kun jaksaa käydä töis.
Eroa hyvä ihminen. Jos mies ei ota vastuuta omasta toipumisestaan niin pelasta edes lapsesi ja itsesi. Nyt olet omaishoitajana