Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen masennus ja vauva

Vierailija
10.02.2019 |

Saimme esikoisen, joka täyttää ensi kuussa vuoden. Tämä vauvavuosi on ollut todella rankka, koska vauva on valvottanut paljon ja muuta sellaista kai aika tavallista. Rankinta on kuitenkin se, että mies sairastui masennukseen vauvan synnyttyä. Ja lisäksi hänellä on kova työstressi. Mies ei suostu terapiaan, koska ei kuulemma tykkää puhua asioistaan vieraille, lääkkeitä kyllä syö mutta ei ne ole ainakaan vielä häntä parantaneet, sairaslomallekaan ei suostu. Joudun hoitamaan kodin ja vauvan yksin, koska mies ei masennukseltaan ja työstressiltään pysty. Tekee pitkiä työpäiviä ja lopun aikaa makaa kotona sängyssä. Hän ei kuulemma pysty olemaan vauvan kanssa, koska vauvan kitinä aiheutti hänen masennuksen (tai niin sanoo, en sitä ihan usko). Ja hänellä on hermo pinnassa ja kotona ei ole kovin kiva tunnelma. Olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa, mutta olen itsekin aika väsynyt valvomisesta ja kaiken hoitamisesta. Tavarat jää niille sijoilleen hänen jäljiltään, vaatteet kylppärin lattialle jne. Minä niitä sitten keräilen. Olen sanonut asiasta monta kertaa, mutta siitä tulee vain riita, jonka aiheeksi muuttuu että minä en kuulemma tue enkä ymmärrä hänen pahaa oloa.

En enää tiedä mitä tehdä. Olen alkanut ajattelemaan, että pitäisikö muuttaa erilleen, jotta mies saisi olla rauhassa. Oikeaa apua ei saada arkeen mistään, isovanhemmat kyllä käy silloin tällöin "hoitamassa vauvaa", mutta eivät halua jäädä vauvan kanssa kahden, vaan olen silloin kotona ja yritän siivoilla, kun he katsovat lapsen perään, mutta lapsi ei viihdy heidän kanssaan vaan kitisee ja sitten huudetaan minua auttamaan ja hakemaan vauva syliini, kun "vauva haluaa taas äidin luo". Oikeasti auttaisi, jos joku kävisi vaikka ruokakaupassa meille, mutta sellaista ei kukaan halua tehdä. Tai veisi auton huoltoon (minulla ei ole korttia, mies ei saa aikaiseksi). Mutta ei sellaistakaan kukaan halua tehdä auttaakseen, eikä kunnan kotiapu kuulemma hoida ruokakaupassakäyntejä. Onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa mies masentuu kun vauva syntyy?

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
10.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanne on naurettava. Mies ei muka pysty jälkiään korjaamaan mutta töissä käy. Miksi hän ei hanki apua työterveyshuollon avulla. Sairauslomaa ja terapiaa se voisi vaatia, mutta jos ei ole halua parantua, ei ainakaan parane.

Minä en tuollaista kauan katsoisi vaan heittäisin ukon pihalle. Sairastut muuten itse.

Vierailija
42/44 |
24.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap; onko teidän tilanne ennallaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
24.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkää lisääntykö sairaiden kanssa!!!!!

Vierailija
44/44 |
24.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ollut elämässäni masennuskausia ja hoitokontakti. Vauvavuotena, kun synkät ajatukset meinasivat ottaa vallan, ajattelin lausetta "vauva tuskin haluaa olla syy vanhempansa pahaan oloon". En muista mistä tuon luin, jostain lehdestä ehkä. Tuo ajatus aina herätti ja sai tsemppaamaan. En ikimaailmassa haluaisi, että pieni rakas vauvani joutuisi olemaan "syyllinen" pahaan olooni. Sanopa tuo miehellesi, ehkä motivoisi häntäkin aktiivisemmin avun piiriin.

Sinuna soittaisin lisäksi heti maanantaina neuvolaan ja kertoisin tilanteen. Pyytäisin lähetettä perheneuvolaan, jossa voisitte keskustella parisuhteestanne ja sen työnjaosta. Lisäksi voisi olla, että saisitte neuvolan kautta perhetyötä. Joku muu hoitaisi pari tuntia vauvaa, että saisit vastuun edes hetkeksi jollekin muulle ja hoidettua vaikka niitä kauppa-asioita.

Oikeasti. Vauva/pikkulapsiaika on mielestäni ihan liian lyhyt ja arvokas "heitettäväksi hukkaan" masennuksen ja muiden ongelmien takia. Siksi apua pitää hakea mahdollisimman varhain.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi yksi