Olen 60v nainen enkä ole koskaan kutonut sukkaa enkä tehnyt juuri muitakaan käsitöitä

Mä en ole tehnyt myöskään juuri mitään. Ala-asteella pannulaput. Ylä-asteella olin puutöissä. Tykkäisin kyllä näprätä käsillä kaikkea, mutta mulla on harrastus joka vie kaiken vapaa-ajan. Kaikkea ei ehdi. Jos/kun fyysinen kunto pettää niin ajattelin alkaa villasukkia näpräämään. Mutta nyt kaipaan vielä enemmän vauhtia.

N30

Ei ole naista ja jouduin taas aamulla tekemään käsitöitä.

Olen 52-vuotias ja kyllä meidän vaan oli koulussa pakko neuloa sukat ja lapaset.

Koulussa aloin hiljalleen inhota käsitöitä, suureksi osaksi opettajan takia, ja vannoin etten käsitöitä tee sen jälkeen kun käsityö pakollisena oppiaineena koulussa loppuu oliko se nyt seiskaluokan jälkeen. Mutta kuinkas kävikään? Jo viimeistään ysiluokalla neuloin itselleni villapaidan, pian toisen, sitten sukkia. Myös ompelin ja virkkasin. Oli tosi mukavaa kun sai tehdä mitä halusi eikä mitä opettaja käski.

Kun sain lapsia, ompelin heille paljon vaatteita ja myös neuloin.

Nykyään ompelen vain jos on pakko, mutta neulon ja välillä myös virkkaan mielelläni ja paljon. Koko ajan on jotain uutta neulomusta tulossa.

En pidä mistään käsitöistä joissa lankaa tai ompelua tai muita pehmeitä materiaaleja. Tykkään taiteilla, maalata, suurpiirteistä ja vapaata.

N56 en edes osaisi temppuja tai villasukkia kutoa. Ompelukoneella onnistuu suora sauma ja sun sak. Siinäpä ne. Ostan myyjäisistä mummojen kutomia sukkia, kiva että joku niitä vielä tekee. Mun mummo oli kova tekemään käsitöitä, virkkasi pitsiäkin.

Sama täällä, pakko oli kutoa oppikoulun alaluokilla , lapaset, sukat ,kaulaliina. Virkkaukset taas patalappua ja liivi tai bolero. Olen 55v.

Minä rakastan käsitöitä. En osaa oikein ommella, mutta kudon, virkkaan, kirjon jne. lähes kaiken liikenevän ajan. Minusta se on hyvin terapeuttista ihmissuhdetyön rinnalla.

Itse uskoin koko kouluajan, että en osaa tehdä mitään käsitöitä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä kaverini opetti minulle ompelun ja neulomisen alkeet, yllätyksekseni huomasin osaavani tehdä vaikka mitä. Tein lepsille vaatteita alusvaatteista ulkopukuihin ja villasukista villapuseroihin. Välissä oli vuosien tauko, mutta nyt menee kirjoneuleetkin. Kiva, kun perhe- ja ystäväpiirissä on neuletaidottomia ihmisiä, jotka tykkäävät lapasista ja sukista, saan tuotoksia käyttöön.

Hyvä että kaltaisiasi ihmisiä on, luultavasti sitten ostat toisen neulomat villasukat tai lapaset. Me jotka tykätään paljon neuloa ja virkata, tuotetaan aina neulomuksia yli oman tarpeen ja on kiva joskus saada myymällä muutama euro rahaa, uusien lankojen ostoon :) Eihän siitä mitään tulisi jos kaikki osaisi tai haluaisi tehdä itse kaikkea.

Minä en osannut MITÄÄN käsitöitä ennen kuin nyt viisikymppisenä päätin opetella neulomaan sukat. Olen vasuri ja koulussa käsityönopettaja menetti kanssani hermonsa.

Katselin YouTubesta videoita ja ensimmäiset sukantekeleet olivat hirveät. Nyt olen laajentanut repertuaariani lapsasiin ja huiveihin ja kehityn jatkuvasti. FB:ssa on neuleaiheisia ryhmiä joista olen saanut inspiraatiota ja seurailen satunnaisesti myös neuleblogeja.. Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat vasta keski-iässä opetelleet esim. neulomaan.

Siinä että ei osaa esim. neuloa sukkaa, ei ole ainakaan mitään hävettävää. Se ei ole mitään rakettitiedettä ka käsityöt eivät ole kaikkien juttu.

Itse halusin haastaa itseni asiassa josta minulla ei ollut mitään kokemusta. Se kyllä kannatti kun ei luovuttanut vaikka aluksi oli hankalaa.

Olen jäänyt yhden ainoan kerran jälki-istuntoon ja se oli sukan kutomisen takia. En edistynyt siinä ollenkaan eikä auttanut vaikka opettaja istui vieressä ja minulla hikinen sukantekele käsissä.

Lopulta hän luovutti ja lähdettiin molemmat kotiin.

Mullekin oli vaikeaa, mutta ainakin meidän koulussa oli 70-luvulla pakko.

Eli lapaset, sukat ja paitapusero ym. on tehty. Ei niistä edes huonoja tullut, mutta selvästi hitaampi olin kuin monet muut.

Käsityöt eivät ole innostaneet ja koulun jälkeen en ole tehnyt mitään. Piirrän, maalaan ja soitan hyvin pianoa. En ole siis hienomotorisesti huono.

En vieläkään tajua, mikä niissä varsinaisissa käsitöissä tökki.

MIten ap:lta sujuu esim. kirjoittaminen tai syöminen? Meikkaamista et varmaan ole koskaan edes kokeillut, sinäki kun hienomotoriikalla on iso osansa.

Vierailija kirjoitti:

Mullekin oli vaikeaa, mutta ainakin meidän koulussa oli 70-luvulla pakko.

Eli lapaset, sukat ja paitapusero ym. on tehty. Ei niistä edes huonoja tullut, mutta selvästi hitaampi olin kuin monet muut.

Käsityöt eivät ole innostaneet ja koulun jälkeen en ole tehnyt mitään. Piirrän, maalaan ja soitan hyvin pianoa. En ole siis hienomotorisesti huono.

En vieläkään tajua, mikä niissä varsinaisissa käsitöissä tökki.

Ihan sama minullakin; käsityöihmistä minusta ei tullut. Piirrän ja maalaan, mutta soittaa en osaa yhtään.

Koulussa tein sen kesken jääneen sukan lisäksi tunikan, sammarit, kotitaloustunneille essun ja pussukan käsitöille. Tuskaahan se oli, mutta nuo sain valmiiksi.

Mulla on iso kunnioitus niitä kohtaan, jotka osaavat ommella vaatteita ja kutoa (neuloa?) kaikkea ihanaa.

Minä inhosin käsitöitä koulussa. Alaluokilla tehtiin miljardi pientä turhaa pistoa kankaan reunaan ja yläasteella tehtiin muun muassa maailman rumin A-linjainen farkkuhame jätekankaasta ja käyttökelvottomat putkisukat patenttineuleena. Koulun koneet olivat jatkuvasti rikki ja jono ehjiin oli pitkä, joten ilmapiirikään ei oikein kannustanut.

Äiti oli nuorena lahjakas käsitöiden tekijä ja myöhemmin ammattilainen, joten materiaalia ja koneita oli kotona. Kun huomasin, että minusta tulee viitisentoista senttiä keskivertoa pitempi ja hieman epätavallisen muotoinenkin, sain kipinän ryhtyä ompelemaan (oikeastaan yritin vältellä erästä urakkaa ja minun piti keksiä keino olla pitkästymättä). Totta kai sain harjoitellessani aikaan myös käyttökelvottomia vaatekappaleita, mutta jo muutamassa vuodessa osasin tehdä vaikka mitä, nyt yli viisikymppisenä en osaa enää edes kuvitella, mitä en osaisi tehdä. Vaatteiden suunnitteleminen on ihanaa, kun tietää saavansa juuri sitä, mitä haluaa. Tykkään myös neuloa villasukkia lahjaksi muille, ja nykyisin osaan neuloa kaksinkertaisen kantapään sokkona. Kokeilin kerran. Se on vain harjoittelukysymys. :)

Meidän koulussa oli pakko neuloa - tai kutomiseksihan sitä silloin sanottiin - patalapun lisäksi lapaset ja sukat. Onnistui jotenkin, vaikka hitaasti. Ensimmäinen lapanen oli löysää silmukkaa ja siitä tuli iso, toisen tein tiukasti ja siitä tuli pieni. Eri kokoiset siis.

Kutominen, tai siis neulominen, ei ole koskaan tuntunut mukavalta, kädet ja hartiat kipeytyvät, joten mieluummin virkkaan, mutta siinäkään en osaa tehdä kaunista ja tasaista. Pitsiliinojakin olen virkannut, mutta ei niistä yhtä sieviä tullut kuin mallissa.

Onko muuten muita, jotka kokevat ompelukoneet hankalina käyttää? Äitini ompeli joskus verhoja ompelukoneella ja aina tuskaili, miten vaikeaa oli saada lanka oikeaan paikkaan. Itsellä oli sama vika koulussa. Langan asentaminen ompelukoneeseen ja työn aloittaminen oli vaikeaa. Mutsi ihmetteli, miksei kukaan kehitä helppokäyttöisempiä ompelukoneita.

On muuten kumma, kuinka jotkut luulevat, että liki kuusikymppinen nainen osaa ilman muuta kaikki naisten käsityöt ja kutsujen emännöinnin, jotkut luulevat, että lehmien lypsy ja voin kirnuaminenkin onnistuvat (en ole ikinä tehnyt, olen asunut kaupungissa koko ikäni).

Kyllä aloittajan ikäisissä on paljonkin näitä "tumpeloita" jotka eivät osaa tehdä minkäänlaisia käsitöitä. Ennen sanottiin heidänlaisistaan että  heillä on peukalo keskellä kämmentä.

Sinänsä iällä ei ole mitään merkitystä käsityötaitoon nähden. Ei ole mitenkään ihmeellistä ettei vanhatkaan naiset osaa  tehdä mitään käsityötä.  Heitä on pilvin pimein. Ei siinä mielestäni ole mitään merkillistä. Kaikki vaan eivät osaa, eikä kaikkia kiinnostakaan. Ja miksi pitäisikään ??!!

 Lukuisat nuoret, myös pojat osaavat neuloa ja virkat asekä tehdä muitakin käsitöitä. Toiset vaan ovat lahjakkaampia tässäkin ja  näppärämpiä käsistään.

Olen hieman nuorempi kuin aloittaja mutta  jo kouluajoiltani muistan ettei kaikilta käsityöt luontuneet sitten millään vaikka niitä tuohon aikaan aivan eri tavalla opetettiin kuin nykyään.

Nykyäänhän käsityöt taitavat olla kouluissa vapaavalintaisia, toisin kuin ennen. Aiemmin, vielä 70-80 luvuillakin käsitöistä saattoi saada jopa ammatin toisin kuin nykyään, kun kotimainen vaateteollisuus on lähes kokonaan kadonnut Kiinaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa oli pakko neuloa - tai kutomiseksihan sitä silloin sanottiin - patalapun lisäksi lapaset ja sukat. Onnistui jotenkin, vaikka hitaasti. Ensimmäinen lapanen oli löysää silmukkaa ja siitä tuli iso, toisen tein tiukasti ja siitä tuli pieni. Eri kokoiset siis.

Kutominen, tai siis neulominen, ei ole koskaan tuntunut mukavalta, kädet ja hartiat kipeytyvät, joten mieluummin virkkaan, mutta siinäkään en osaa tehdä kaunista ja tasaista. Pitsiliinojakin olen virkannut, mutta ei niistä yhtä sieviä tullut kuin mallissa.

Onko muuten muita, jotka kokevat ompelukoneet hankalina käyttää? Äitini ompeli joskus verhoja ompelukoneella ja aina tuskaili, miten vaikeaa oli saada lanka oikeaan paikkaan. Itsellä oli sama vika koulussa. Langan asentaminen ompelukoneeseen ja työn aloittaminen oli vaikeaa. Mutsi ihmetteli, miksei kukaan kehitä helppokäyttöisempiä ompelukoneita.

On muuten kumma, kuinka jotkut luulevat, että liki kuusikymppinen nainen osaa ilman muuta kaikki naisten käsityöt ja kutsujen emännöinnin, jotkut luulevat, että lehmien lypsy ja voin kirnuaminenkin onnistuvat (en ole ikinä tehnyt, olen asunut kaupungissa koko ikäni).

Ompelukoneet ovat periaatteessa samanlaisia, mutta kuitenkin pikkuseikoissaan niin erilaisia, että uuden koneen langoittaminen on aina hankalaa. Helppokäyttöisemmiksi ei koneita oikein enää saa, koska langan kulkureitillä on joka mutkalla oma tarkoituksensa. Jos ompelee vain harvoin, omankin koneen langoittaminen voi olla yhtä tuskaa. Minulla on ollut kolmisenkymmentä vuotta sama ompelukone, jonka langoitan noin kymmenessä sekunnissa. Langan saaminen neulansilmän läpi onkin sitten toinen juttu, jos lanka sattuu olemaan huonoa, harsuuntuvaa laatua - ja nykyisin se ihan liian usein on.

Meidän koulussa ei ollut pakko olla tekstiilitöissä kuin puoli vuotta. Tuona aikana sain inhottavan opettajan tuhahtelujen saattamana tehtyä puoli patalappua, sitten vaihdoin teknisiin.

Tuon opettajan oppilaat oppivat varmasti purkamaan enemmän kuin saamaan valmista aikaan.

Olen 49v.

Uusissa ompelukoneissa on usein automatiikka, joka hoitaa langan pujottamisen neulansilmään. Ja muutenkin langoitus on tehty idioottihelpoksi.