Voitteko koskaan ymmärtää itsemurhaa saavuttamattoman ihastuksen vuoksi?
Kommentit (16)
En.Jos jotain ei saavuta niin jatketaan eteenpäin.Voin ymmärtää itsemurhan vaan jos ihminen on kuolemansairas ja kärsii kovista kivuista.
Nuoruudessani teinipoika teki itsemurhan tyttöystävän vuoksi. Jos olisi elänyt tuon vaiheen yli uskon että tänä päivänä pitäisi epätoivon tunteita joita silloin koki hassuina ja nuoren henkilön epäkypsyytenä. Taidat olla kovin nuori?
Yleensä taustalla on aika paljon muutakin...
En todellakaan. Olen jo yhden menettänyt kyseisestä syystä.
No syynähän ei ole se saavuttamaton ihastus, vaan vinoutunut psyykkinen kehitys ja joustamaton mielen rakenne.
Kyllä, samoin menetetyn rakkaan vuoksi.
En. Nuorena tietysti tympi kun ihastus ei lämmennyt. Parempi löytyi myöhemmin.
En! Ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee.
Kyllä mä luulen että silloinkin se perimmäinen syy ei ole saavuttamaton ihastus vaan joku "mt-ongelma". Siis joku suurempi syy taustalla. Kuitenkin 99% ihmisistä on elämässään jossain vaiheessa saavuttamaton ihastus mutta siitä selvitään. Teiniltä ton tietysti ymmärtää jotenkin kun ei ole vielä elämänkokemusta ja perspektiivia asioihin.
En hyväksy itsemurhaa missään tapauksessa. Mutta voisinko ymmärtää, että tuollainen voi johtaa itsemurhaan? Ehkä.
Saavuttamattoman ihastuksen pitkäaikainen ylläpitäminen ja ruokkiminen haaveilemalla on todellisuuspakoisuutta. Elämässä, omassa psyykessä ja olosuhteissa saattaa olla joitain ahdistavia asioita, joita ei pysty kohtaamaan ja käsittelemään. Eli taustalla on varmaan vakavampia ongelmia.
Ongelmien kohtaamiseen kannattaa hakea apua muilta ihmisiltä. Ajan mittaan tulee uusia haaveita ja saattaa tulla sellainenkin ihastus, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus on realistinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hyväksyn Itsemurhan jokaisessa tapauksessa
Joo usein taustalla on esim lapsuuden turvaton kiintymyssuhde eikä sen takia ole kykenevä hallitsemaan tunteita tasapainoisesti. Minulla on tämä ja ihmissuhteet ovat erittäin vaikeita sekä dramaattisia. Olen tietääkseni takertuva(turvaton).
Jollain tasolla kyllä. Pystyn jotenkin ymmärtämään sen tunteen, kun elämä tuntuu tarkoituksettomalta ja olemassaolo täällä vain kaiken ikävän tiedostamiselta, vaikken nimenomaan sydänsuruihin pysty kovin hyvin samaistumaan.
Mutta jos joku tekisi tuollaisen takia itsarin, niin pitäisin sitä kuitenkin turhana. Ajattelisin että sillä ihmisellä olisi varmasti ollut toivoa, mutta voisin kuitenkin jotenkin ymmärtää sen, ettei se ihminen itse nähnyt toivoa.
En oikeastaan. Kokemuksesta tiedän että tulee muitakin ihastuksia. Maailmassa on paljon ihmisiä ja paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa jokin yhteinen voi olla mahdollista. Itsemurhaa ei minun mielestäni pitäisi tehdä kenenkään toisen takia.