Lue keskustelun säännöt.
Kuinka parantaa tulehtunut ilmapiiri ennen synnytystä
09.02.2019 |
Olen todella herkässä mielentilassa ja tuleva synnytys tuntuu lähinnä pahalta. Vielä muutama viikko sitten odotin innolla, että pääsisimme synnärille ja saisimme nyytin syliin. Mies päätti tietenkin käyttäytyä todella inhottavasti näin viimeiset päivät ennen H-hetkeä. Ilmapiiri kotona on aika tulehtunut. Olin ajatellut että lapsen syntymä olisi hieno hetki, mies olisi tukena ja turvana ja siitä alkaisi arki ihanan vauvan vanhempina. Nyt tuntuu, etten haluaisi miestä edes mukaan sillä hän ei ole pyytänyt ilkeyttään ja k-päisyyksiään edes anteeksi ja saa läsnäolollaan minulle lähinnä kurjan ja surkean olon, ei tunnu että hänen naamansa lohduttaisi synnytyksessä. Ja tuntuu, ettei vauva lähde syntymäänkään, oksitosiinista ei ole tietoakaan...
Tiedän miehen stressin aiheet ja että hänkin katuu jossain sisällään, ei vain nyt saa aikaiseksi käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. Ja itse olen vähän hysteerisenä tunnekuohussa koska pelottaa, että tämä tunnelma on vielä synnytyssalissa ja tämä on muutenkin mielestäni vähintään sellainen tilanne, ettei minun pitäisi ymmärtää yhtään mitään vaan miehen pitäisi olla minulle kiva.
Limatulppa meni jo ja supistuksia on ollut joten en voi vauvaa loputtomiin pidätellä. En kuitenkaan haluaisi, että tästä jäisi elämäni hirveintä muistoa ja sydänsuruja ja mikä tahansa keino saada tunnelma takaisin normaaliksi käy. Onko muita, joilla parisuhde on kriiseillyt juuri sopivasti ennen vauvan syntymää? Mikä nyt neuvoksi? Ja jos mies on muuttunut täydeksi k-päätampioksi juuri ennen kun vauva pitää ponnistaa maailmaan niin onko se osannut palautua omaksi luotettavaksi hyväksi itsekseen viime hetkellä? Kannattaako sitä ottaa synnytykseen? Miksi pitää olla täysi aasi juuri nyt? Oma ego ei meinaa antaa jättää loukkaantumatta kun tässä ei ole yhtään epäselvää pitäisikö miehen pyytää anteeksi vai ei. Toisaalta joku aloite tässä nyt kai pitäisi tehdä, ettei mene suunnitelmat ja parisuhde ihan pipariksi.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea nyt oikeastaan ottaa kantaa kun ei tekstistäsi voi päätellä miten kusipäinen mies on ollut. Että onko kyseessä jotain tyyliin pettäminen sun parhaan ystävättären kanssa vaiko se että toi sulle väärän merkkistä suklaata.
Yleisesti voi kyllä todeta, että odottava isä ei ole ainoa joka stressaa ja jännittää synnytystä. Odottava isä on aika herkillä hänkin.
Tarkoitat odottavaa äitiä?! Isä yleensä jää tilanteessa yksin, kun kaikessa on kuitenkin kyse äidistä ja vauvasta. Nytkin tuleva isä on voinut yrittää puhua miten hän kokee tilanteen, mutta ne puheet on torpattu sillä entä MINÄ sitten...
Vanhemmuus on LAPSEN edun laittamista onan egon edelle. Kasva aikuiseksi
Mitä, jos nostaisit katseen omasta navasta peiliin? Ärsyynnyin pelkästä teksitisi lukemisesta ja mitä se olisikaan jos joutuisin asumaan kanssasi. Totta hitossa ne tunteete heittelee kaikilla äärilaidasta äärilaitaan ja tulee tehtyä ja sanottua jotain äkkiväärää kun pelottaa,jne. Muuts tämän kanssa opitaan elämään ja niistä päästää yli. Ylidramaattisuudella, ylipaniikilla, ylianalyysillä, jne tulee pelkkää paskaa niskaan.
Siten, että rauhotut ja lopetat ton meuhkaamisen. Tuskin se mies sinuun sukupuolitautia tartutti tai oli muulla tavalla vaaraksi terveydellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pettämisestä ei sentään ole kyse, silloin lähtisin synnyttämään yksin ja lusikat jakoon ilman pähkäilyä.
Mieheni on hyvä ja ihana mies, muttei ole ollut oma itsensä viime päivinä. On ollut nyt jotenkin täysin tunnevammainen ja ilkeä. En tarvitsisi mitään ihmeellistä tukijaa ja tsempparia, vaan ihan normaali käytös kelpaisi. Nyt on töksäytellyt vaikka mitä törkeyksiä ja ilkeyksiä eikä välitä sitten p skaakaan jos vaikka purskahdan lopulta itkuun. On siis kuin eri ihminen.
Eilen illalla esimerkiksi lupaili ihan omasta aloitteestaan ensin jotain hemmottelua, hierontaa ym. mikä onkin ihan hänen tyyppistään. Mutta ne jäi väliin kun alkoikin pinna kiristyä ja alkoi valittaminen kuinka höntä väsyttää, perheeni on rasittava ja minäkin olen narsisti. Mitä h lvettiä? Lisäksi en nyt ilmeisesti ole kiitollinen hänen raatamisestaan töissä vaikka joka päivä kehun ja kiitän, valmistanut eväät ja hoidan oman sovitun osuuteni.
Mietin, että pelottaako tuota nyt että vauva saa kohta kaiken huomion ja saa nyt jotain itkupotkuraivareita? Ei vaan tunnu ihan reilulta... Sitä paitsi mies on itse ollut vähintään yhtä innoissaan isäksi tulosta. Nyt se sitten on tehnyt täyskäännöksen ja itkettää minua kaikki päivät. Mies on nytkin töissä, joten pitää odottaa iltaan ja nähdä onko rauhoittunut. Tuntuu, että sillä ailahtelee mieliala enemmän kuin minulla enkä uskalla olla ihan luottavainen synnytyksen suhteen.
-ap
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tulo on myös stressaavaa miehelle ja tulevien isienkin tunteen heittelee. Tätä moni nainen ei tunnu älyävän, on vain ”minä minä minä”
Vierailija kirjoitti:
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Ei näin. Perheessä ei ole koskaa kyse yksin sen yhdestä jäsenästä ja tämän tarpeista vaan teidän tulee miettiä miten tuette toinen toisianne paremmin tässä uudessa ja pelottavassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan pettämisestä ei sentään ole kyse, silloin lähtisin synnyttämään yksin ja lusikat jakoon ilman pähkäilyä.
Mieheni on hyvä ja ihana mies, muttei ole ollut oma itsensä viime päivinä. On ollut nyt jotenkin täysin tunnevammainen ja ilkeä. En tarvitsisi mitään ihmeellistä tukijaa ja tsempparia, vaan ihan normaali käytös kelpaisi. Nyt on töksäytellyt vaikka mitä törkeyksiä ja ilkeyksiä eikä välitä sitten p skaakaan jos vaikka purskahdan lopulta itkuun. On siis kuin eri ihminen.
Eilen illalla esimerkiksi lupaili ihan omasta aloitteestaan ensin jotain hemmottelua, hierontaa ym. mikä onkin ihan hänen tyyppistään. Mutta ne jäi väliin kun alkoikin pinna kiristyä ja alkoi valittaminen kuinka höntä väsyttää, perheeni on rasittava ja minäkin olen narsisti. Mitä h lvettiä? Lisäksi en nyt ilmeisesti ole kiitollinen hänen raatamisestaan töissä vaikka joka päivä kehun ja kiitän, valmistanut eväät ja hoidan oman sovitun osuuteni.
Mietin, että pelottaako tuota nyt että vauva saa kohta kaiken huomion ja saa nyt jotain itkupotkuraivareita? Ei vaan tunnu ihan reilulta... Sitä paitsi mies on itse ollut vähintään yhtä innoissaan isäksi tulosta. Nyt se sitten on tehnyt täyskäännöksen ja itkettää minua kaikki päivät. Mies on nytkin töissä, joten pitää odottaa iltaan ja nähdä onko rauhoittunut. Tuntuu, että sillä ailahtelee mieliala enemmän kuin minulla enkä uskalla olla ihan luottavainen synnytyksen suhteen.
-ap
Kyllä sitä pelottaa ja mieskin voi masentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Ei näin. Perheessä ei ole koskaa kyse yksin sen yhdestä jäsenästä ja tämän tarpeista vaan teidän tulee miettiä miten tuette toinen toisianne paremmin tässä uudessa ja pelottavassa tilanteessa.
Meinaatko ihan tosissasi, että synnytyskipujen keskellä jo olevan naisen pitää siinä akuutissa tilanteessa kyetä venymään tällaisiin pohdintoihin/keskusteluun? Tämä pitäisi olla käytynä jo hyvissä ajoin etukäteen tai sitten synnytyksen jälkeen, mutta siinä kohtaa kun tilanne on ns. päällä, pitää voida keskittyä siihen olennaiseen edessä olevaan ponnistukseen ilman kummankaan osapuolen kenkkuilua. Sen verran aikuinen pitäisi kyetä olemaan, että saa siirrettyä omista peloista johtuva negatiivinen käytös sivuun edes siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pyörähti äsken yllättäen syömään kotona pahoittelemassa viimeisintä ja sovittiin, että puhutaan illalla ajasta vauvan synnyttyä ja jos siinä jokin on alkanut mietityttää. Nyt kun tätä miettii niin sitä se varmaan eniten jännittää ja myönsi itsekin. Jospa se vähän vähentäisi ahdistusta ja hänkin osaisi oikeasti nauttia lapsesta kun ollaan pitkään odotettukin.
Välillä on vaikea heti hahmottaa toisen mieltä kun stressaantuneena vuorovaikutustaidot taantuu näköjään aika selkeästi. Eiköhän tuo mieskin tuosta tokene omaksi mahtavaksi itsekseen jos onnistutaan ymmärtämään toisiamme ja vauvakin on tervetullut. Jäi hyvä fiilis kun kävi sopimassa, anteeksi väärä hälytys.
- ap
Aika nolo tuo, että haukkuu sinua narsistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tulo on myös stressaavaa miehelle ja tulevien isienkin tunteen heittelee. Tätä moni nainen ei tunnu älyävän, on vain ”minä minä minä”
Kyllä normaali Aikuinen mies pystyy tuossa tilanteessa pitämään vittuilumölyt laukomatta.
Mä olisin lähtenyt hotelliin tai vanhemmilleni. Siellä hän olisi mies ilkeillyt itsekseen.
Aika keskenkasvuinen on. Vaikka tuli sopimaan.
Kukaan täysijärkinen ei ilkeile hetkäsdä tilassa olevalle ja itketä tätä.
Itsellä kää ilkeillyt ja vittuilut niin mieleen etten enää luota ja arvosta enkä pysty läheisyyteen.
Mies ei tätä ymmärrä, silmät ymnyrkäisinä ihmettelee ja kun kerron, alkaa taas vittuilu.
Ero onkin vireillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Ei näin. Perheessä ei ole koskaa kyse yksin sen yhdestä jäsenästä ja tämän tarpeista vaan teidän tulee miettiä miten tuette toinen toisianne paremmin tässä uudessa ja pelottavassa tilanteessa.
Juuri ennen vauvan syntymää, sen aikana ja välittömästi sen jälkeen on kyllä kyse tasan tarkkaan siitä, joka sen vauvan synnyttää. Ja se, joka ei tätä tajua, voi pysyä kokonaan poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Ei näin. Perheessä ei ole koskaa kyse yksin sen yhdestä jäsenästä ja tämän tarpeista vaan teidän tulee miettiä miten tuette toinen toisianne paremmin tässä uudessa ja pelottavassa tilanteessa.
Meinaatko ihan tosissasi, että synnytyskipujen keskellä jo olevan naisen pitää siinä akuutissa tilanteessa kyetä venymään tällaisiin pohdintoihin/keskusteluun? Tämä pitäisi olla käytynä jo hyvissä ajoin etukäteen tai sitten synnytyksen jälkeen, mutta siinä kohtaa kun tilanne on ns. päällä, pitää voida keskittyä siihen olennaiseen edessä olevaan ponnistukseen ilman kummankaan osapuolen kenkkuilua. Sen verran aikuinen pitäisi kyetä olemaan, että saa siirrettyä omista peloista johtuva negatiivinen käytös sivuun edes siksi aikaa.
Ai synnytyskivut on jo alkaneet.
Käytetäänkö naisen alapäästä nykyään kiertosanaa "ilmapiiri"??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille painokkaasti, että nyt mies herätys ja järki käteen, voit jatkaa tuota synnytyksen jälkeen jos haluat, mutta juuri nyt tarvitsen sun sataprosenttisen tuen ja avun, että saadaan tämä meidän yhteinen lapsi onnellisesti maailmaan? Luulen, että oma mieheni havahtuisi tällaisista sanoista ja pystyisi skarppaamaan ainakin sen aikaa, että synnytys on ohi.
Ei näin. Perheessä ei ole koskaa kyse yksin sen yhdestä jäsenästä ja tämän tarpeista vaan teidän tulee miettiä miten tuette toinen toisianne paremmin tässä uudessa ja pelottavassa tilanteessa.
Meinaatko ihan tosissasi, että synnytyskipujen keskellä jo olevan naisen pitää siinä akuutissa tilanteessa kyetä venymään tällaisiin pohdintoihin/keskusteluun? Tämä pitäisi olla käytynä jo hyvissä ajoin etukäteen tai sitten synnytyksen jälkeen, mutta siinä kohtaa kun tilanne on ns. päällä, pitää voida keskittyä siihen olennaiseen edessä olevaan ponnistukseen ilman kummankaan osapuolen kenkkuilua. Sen verran aikuinen pitäisi kyetä olemaan, että saa siirrettyä omista peloista johtuva negatiivinen käytös sivuun edes siksi aikaa.
Ai synnytyskivut on jo alkaneet.
Tuleva isä tuli palstalle.
Empatiakyvyt huipussa.
Vaikea nyt oikeastaan ottaa kantaa kun ei tekstistäsi voi päätellä miten kusipäinen mies on ollut. Että onko kyseessä jotain tyyliin pettäminen sun parhaan ystävättären kanssa vaiko se että toi sulle väärän merkkistä suklaata.
Yleisesti voi kyllä todeta, että odottava isä ei ole ainoa joka stressaa ja jännittää synnytystä. Odottava isä on aika herkillä hänkin.