Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joilla on jatkuvasti meneillään joku mielikuvitelma tai keskustelu oman pään sisällä?
08.02.2019 |
Todella rasittavaa tällainen, työaikanakin ihan vaan kävellessäni pisteestä a pisteeseen b ehdin ajautua ihmeellisiin kuvitelmiin esim joku mielikuvituskeskustelu jonkun todellisen tai kuvitellun ihmisen kanssa. Tuntuu ettei mieli lepää koskaan vaan jos jotain ärsykettä ei tule ulkoa se alkaa keksiä juttuja itse.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Olen ollut tällainen jo ihan pienestä.
Mulla on muutamia itse kehiteltyjä tarinoita/päiväunia jotka pyörii päässä tarpeen mukaan. Niiden kanssa kului kaikki luppoaika ennen älypuhelinta. Toisinaan myös keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla ei ole ystäviä.
Vähän sama, mutta toisaalta on helppoa puhua ihmisten kanssa irl, kun on dialogi päässä koko ajan. Itse nään tämän vahvuutena. Toisaalta oikeat ihmiset tuntuvat samperin tylsiltä välillä, tai sitten heilläkin on vieläkin mielenkiintoisempia keskusteluita omissa päissään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla ei ole ystäviä.
Ei minullakaan. Onkohan tämä sen seurausta? Joskus tosissaan pelottaa että esim työkaverit jotenkin näkee että olen muissa maailmoissa. Hoidan kyllä hommani eikä laiminlyöntejä ole ollut, mutta silti. Yhtenä hetkenä sitä keskittyy siihen mitä on tekemässä ja heti kun on hetki vapaata niin alkaa mielikuvitus laukata. Pelkään myös että joskus sanon jotain ääneen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sama täällä. Onpa hauska nähdä että on muitakin kuin minä. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja vaikka siitä on usein haittaakin niin enemmän kuitenkin iloa ja hyötyä.
Minä! Mä en vaan koe sitä ollenkaan ongelmaksi vaan suureksi iloksi ja elämän rikastuttajaksi. Mulla ei ole koskaan yksinäistä eikä tylsää koska luon kokonaisia maailmoja mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla ei ole ystäviä.
Ei minullakaan. Onkohan tämä sen seurausta? Joskus tosissaan pelottaa että esim työkaverit jotenkin näkee että olen muissa maailmoissa. Hoidan kyllä hommani eikä laiminlyöntejä ole ollut, mutta silti. Yhtenä hetkenä sitä keskittyy siihen mitä on tekemässä ja heti kun on hetki vapaata niin alkaa mielikuvitus laukata. Pelkään myös että joskus sanon jotain ääneen. -ap
Luulen, että minulla on osittain sen seurausta, koska ilman oikeita keskusteluja ja ihmissuhteita tulee vietettyä enemmän aikaa mielikuvituksessaan. Muutenhan vilkas mielikuvitus on vain hyvä asia.
Kyllä! Esimerkiksi kerran matkustin putkeen Suomen päästä päähän enkä koko matkan aikana muuta tehnyt kuin tuijottanut junan tai bussin ikkunasta, en avannut kirjaa, kuunnellut musiikkia, puhunut kenenkään kanssa. Oma mielikuvitus paras viihdyke. Ihan mahtava matka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä! 😆
Jatkuu:
Joskus olen miettinyt, että onkohan tämmöinen liiallinen ajattelu ja omiin aatoksiin vaipuminen ihan tervettä.
Luovuus on mulla peräisin tästä (hyvä puoli?!). Toisaalta väsyn melko nopeasti mentaalisesti (huono puoli?!). Lasten kanssa leikkiminen on parasta mitä tiedän kaiken muun esim. kirjoittamisen, musiikin ja käsillä tekemisen lisäksi. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Esimerkiksi kerran matkustin putkeen Suomen päästä päähän enkä koko matkan aikana muuta tehnyt kuin tuijottanut junan tai bussin ikkunasta, en avannut kirjaa, kuunnellut musiikkia, puhunut kenenkään kanssa. Oma mielikuvitus paras viihdyke. Ihan mahtava matka!
Ihana 😆. Matkatessa sielu lepää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla. Joskus vajoan kuvitelmiini niin vahvasti, että ne tuntuvat todelta.
Aikaisemmin viikolla kävin "keskustelun" tuttuni kanssa. Sitten kun oikeasti tapasin tuttuni keskustelu meni juuri niin kuin ajattelin.
Joskus mietin, pitäisikö minun olla enemmän harmissaan että minulla ei ole oikeaa elämää, vaan kaikki tapahtuu mielessäni. Vaikea välillä vastata "mitä kuuluu" kysymyksiin, kun paljon mitään konkreettisesti ei ole tapahtunut.
Kyllä. Minulla ei ole ystäviä.