Aikuisen psykiatrinen osastohoito, kokemuksia?

Ainoa kokemus on se, että sinne ei meinaa päästä mitenkään. Sulla kävi lottovoittoon verrattavissa oleva tuuri, jos pääset

Vapaaehtoisesti, kun menet sinne, pääset aika leppoisalle osastolle. Säännöllinen rytmi. Aamulla amupala aikaisin, päivällinen, päiväkahvi, illallinen ja iltapala. 

Televisio ja pelejä. Kännykkää saa käyttää vapaasti.

Uskoisin, että tää "lottovoitto" johtuu siitä, että olen rajusti itsetuhoinen ja yksinäinen ihminen, jolla ei ole tukiverkkoa tai läheisiä. :)

Ei kannata mennä. Siellä sut pumpataan vaan täyteen neuroleptejä. Kokemusta on ja en ole yhtään terveemmäksi tullut osastolla vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kokemus on se, että sinne ei meinaa päästä mitenkään. Sulla kävi lottovoittoon verrattavissa oleva tuuri, jos pääset

Kyllä pääsee tai joutuu jos oot psykoosissa.

Vapaaehtoisesti kun menet, niin et joudu suljetulle. Kännykän saat pitää. Eipä siellä oman kokemukseni mukaan ihmeitä tapahdu, aika leppoisaa ja aika voi käydä pitkäksi. Luultavasti siellä on myös ihan ok tyyppejä, joiden kanssa viettää aikaa. Suurin osa potilaista on kuitenkin realiteeteissa, kun ei ole suljettu kysymyksessä. Lääkkeet siellä kyllä annetaan, jos et entuudestaan käyttänyt, siltä ei voi välttyä.

Kaikki ne osastot on suljettuja ei sieltä niin vaan ulos mennä eikä lähdetä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne osastot on suljettuja ei sieltä niin vaan ulos mennä eikä lähdetä

Ovet ovat lukossa, mutta pyytämällä pääsee ulos, suljetulta ei pääse ehkä kuin hoitajan seurassa. Toki monessa paikassa esim. tupakalle pääsee vain tiettyinä aikoina, ettei hoitajan tarvitse päivystää koko ajan ovella. On myös sellaisia osastoja, joissa ovet ovat auki päivällä.

Itse olin osastolla juurikin itsetuhoisten ajatusten takia ja pari viikkoa teki kyllä muutoksen olotiloihin.

Hirveä paikka. Ei saanut kipulääkettä vaikka kuinka aneli. Ahdistukseen ei myöskään saanut mitään, niin satutin sitten itseäni kun en vaan jaksanut kestää muuten. Luvattiin antaa lääkkeitä mutta ei sitten annettu. No säilyin hengissä eli siltä osin tekivät mitä oletin, itsetuhoisuuden takia siellä olin. Olisin halunnut kyllä olla pidempään kun sitä suositeltiin, kotona niin hankalaa jaksaa, mutta tuo lääkkeettömyys oli niin hirveää etten vaan jaksanut sitä kestää.  Pelkään sairaaloita muutenkin, se kohtelu oli hirveää ja epäystävällistä, pahensi sairaalapelkoa. Väänneltiin sanoja eikä vastattu suoraan jos kysyi jotakin.