Lue keskustelun säännöt.
Pienten poikien leikit ja toisten satuttaminen
05.02.2019 |
Yllätyin taannoin lastenjuhlissa siitä, että 5-vuotiaat pojat satuttavat toisiaan niin paljon. Olen tytön äiti, joten en ehkä ymmärrä mitään pienten poikien leikeistä, mutta jäin silti pohtimaan missä vaiheessa (poikia) aletaan opettaa, ettei lyöminen ole sallittua? Oli selkeä kolmen pojan ryhmä, jotka provosoivat toinen toistaan. Löytiin ja tönittiin. Muutama muu poika ei tähän osallistunut. Tytön mukaan nuo pojat eivät ole ihan tuollaisia hoidossa, mikä sinänsä oli helpottavaa kuulla. Mutta jäin ihmettelemään. Olin itse juhlissa vieraana, joten en voinut ottaa valtavaa roolia, mutta pakko oli muutaman kerran puuttua lyömiseen. Juhlien isäntäväki oli melko hukassa yli 10 lapsen lauman kanssa ja ilmeisesti pojat huomasivat sen. Silti kaikki eivät menneet tuohon mukaan, joten ilmeisesti osalla on jo tiedossa se ettei toisia saa satuttaa. Luulen, että tässä on jokin ero kasvatuksessa. Toisten mielestä poikien kenties kuulukin ottaa mittaa toisistaan fyysisesti? Mutta milloin sitten tulee ymmärrys, ettei niin saa tehdä? Alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa...?
Kommentit (10)
Selkäsauna toimi aikoinaan hyvin. Ensinnäkin lapset oppivat että perseilystä seuraa rangaistus, toisekseen selkäsaunasta oppi senkin miltä tuntuu kun sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien leikkiin kuuluu usein tuollainen nujuaminen ja kontaktin ottaminen. Mikäli kaikki olivat hyvillä mielin mukana, ei siihen tarvitse puuttua, eli tuolloin ei ole kiusaamisesta. Jos taas joku ei tykkää, puututaan tietenkin.
No eiköhän pojillekin opeteta ettei saa lyödä. Mutta se ei tarkoita etteikö he silti joskus niin tekisi. Varsinkin kun omat vanhemmat eivät ilmeisesti olleet paikalla? Lapset kun eivät aina tee niinkuin on opetettu tai käsketty. Toisille asia menee helpommin jakeluun, toisille vaikeammin.
Meillä on ollut aina ihan nollatoleranssi lyömisen, potkimisen ja tönimisen kanssa. Painia saa, niin kauan kun se on leikkiä, painin itsekin poikien kanssa. Riitoja ei ratkota ikinä fyysisesti, jos menee tappelun nujuuttamiseksi, kumpikin menee jäähylle.
Nuo synttäreiden pojat ovat huonosti kasvatettu ja ihmettelen, ettei kukaan aikuinen puuttunut.
Luonteestakin varmaan kiinni tuo. Omani ei ole ikinä olleet kovia painimaan paitsi keskenään ja isänsä kanssa. Minulla kolme poikaa ja yksi tyttö. Tyttöä ei painit kiinnosta, pojat selvästi kyllä enemmän hakee tuollaista fyysistä kontaktia vaikka rauhallisia ovatkin. Myös teini nujuaa kavereiden kanssa mutten muista että ikinä olisi ihan mahdottomaksi mennyt. Semmoista kevyttä niskalenkkiä ja selkään taputtelua. Jääkiekossa toki taklaillaan ja semmoista "normaalia".
Meillä kyllä on aina puututtu ja painotettu hyviä käytöstapoja kylässä ettei tarvi hävetä.
Kaverini kuopus(poika) taas on tosi vilkas ja fyysinen. Aina jossain kiinni ja kova riehumaan vaikka on jo 8-vuotias tokaluokkalainen. Häntä ei kyllä komenneta juuri koskaan eli tietty siinäkin syytä tietysti. Pojat on poikia sanovat. Mutta hänen veljensä taas rauhallinen eikä lähde mukaan eli luonne-eroakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on rauhallinen poika, joka ei hae fyysistä kontaktia toisiin. Ei siis yhtään tykkää painimisesta tai muusta sellaisesta, mitkä jotkut vielä lapsilleen sallii sukupuolen tai iän perusteella. Minulla on myös kaksi tyttöä, joista toinen on kaikkea muuta kuin rauhallinen, mutta hänkään ei saa potkia, töniä tai lyödä koskaan.
En ole ikinä ymmärtänyt lapsia, joiden on pakko käydä kimppuun aina ja kaikkialla, ja joille se sallitaan. Tai en sitäkään, että annetaan juosta paikoissa joissa se aiheuttaa vaaraa muille. Kuten vaikka kauppa tai parkkihalli.
Oletteko huomanneet että ne on aina muiden lapset jotka reuhuaa. Kavereiden, sisarusten, naapureiden? Olisipa mielenkiintoista jos oikeasti sellainen vanhempi, jonka lasta asia koskee, tulisi selvittämään ilmiötä.
Mutta minä en tietenkään ole se, koska Eihän Meidän Lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä itse olen jo päiväkoti-ikäselle opettanut, että muita ei saa lyödä. Ja hyvin se on toiminut, jopa liian hyvin, kun muutaman kerran on sitten joutunut opettamaan, että kyllä sitä tyttöä saa lyödä takaisin, jos se kerran toistuvasti sinua lyö ja repii hiuksista ja se ei pkodin hoitajia tunnu mitenkään kiinnostavan. Kolme poikaa on itsellä. mutta samaa mieltä tuosta, että kasvatuksesta se on kiinni.
Meillä 2-vuotias poika ja tietysti estetään ja kielletään kaikki lyöminen, potkiminen ja töniminen. Ja sama on kyllä muillakin tuttavaperheillä lasten sukupuoleen katsomatta. Kuulostaa siltä, että vanhemmat ovat uupuneet ison perheen vaatimaan työmäärään, eivätkä jaksa enää välittää. Pahempana vaihtoehtona olisi, että pitävät poikien väkivaltaa hyvänä asiana. Joka tapauksessa ihmettelen, ettei kukaan puuttunut pienten lasten väkivaltaan sinua lukuunottamatta, koska kohta he ovat isoja lapsia samoilla otteilla..