Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä parisuhteen tulee olla? Auta minua.
05.02.2019 |
Milloin sinun mielestä parisuhde on riittävän hyvä jatkaalsesi siinä?
Meidän ihana parisuhteemme kesti niin kauan kuin lapset tuli taloon eli noin 10 vuotta. Lapsia on kaksi ja he ovat kouluikäisiä. Millainen patisuhteemme nyt sitten on. Ensinnäkin tätä kirjoittaa perheen isä. Molemmilla on raskas työ, mutta koska minulla on vapaata enemmän, hoidan kotitöistä n.80 ÷. Se ei ole minulle ongelma, koska olen järjestelmällinen ja pidän siivoamisesta. Kyllä, luit oikein. Pidän myös ruoanlaitosta ja hoidan meidän kauppareissumme pääsääntöisesti. Lisäksi remontoin kotiamme, hoidan laskumme, automme ja vietän aikaa lastemme kanssa. Kuljetan harrastuksiin ja harrastelemme yhdessä. Liikuntaa harrastan aktiivisesti, mutta pystyn hoitamaan treenit niin ettei se vaikuta yhteiseen aikaamme. Myönnän, minulle kasaantuu paljon asioita ja se on raskasta, mutta ei missään nimessä ongelma. Olen tottunut tekemään. Tässä siis taustaa miten arki toimii.
Puolison päivät menee niin että aamulla töihin, 16.30 aikoihin kotiin ja yleisesti ottaen pääsee valmiiseen ruokapöytään istumaan siistiin kotiin. Hänelle jää iltatöinä lasten kanssa touhuilu, jos nyt lapset sattuu kotona olemaan. On mahdollisuus käydä liikkumassa tms. Lasten iltapuuhat tehdään yhdessä.
Parisuhde. Vaimon mielestä meillä on hyvä parisuhde. Minun mielestä ei. Tai sitten minulla on väärä käsitys siitä mitä oletan sen olevan. Minä oletan sen olevan samanlaista kun se oli ensimmäisen viiden ja kymmenen vuoden välillä ennen lapsia. Yhteisiä harrastuksia, läheisyyttä ja hellyyttä, hyvää seksiä, keskustelua, yhteisiä suunnitelmia ja toisen piristämistä arkena pienin teoin. Muuta en odota. Olin todella aktiivinen hoitamaan oman osuuteni aina tähän talveen saakka. Laitoin töihin piristäviä viestejä, kerroin mitä haluan, yhteistä tekemistä, ehdottelin kivoja lomia, halasin ja pussasin, hieroin hartioita, ja sen mitä teen edelleen, teen kotityöt jotta vaimolla olisi kiva tulla kotiin ja ruoankin teen valmiiksi. Vuosikaudet jaksoin, mutta enää en, koska en saanut mitään vastavuoroisesti. Kyllä, odotan myös jotakin takaisin. Vaimo pitää kaikkea tätä automaattisena ja itsestäänselvyytenä.
Me edelleen halataan ja annetaan pusu sillon tällön ohi mennen. Seksiä on n. kaksi kertaa kuussa ja se on hyvää. Ehkä vähän ykspuolista kun vaimo ei enää halua siltä muuta kuin, suorituksen. Nauttii kyllä. Joskus katsellaan tv:stä sarjoja iltaisin yhdessä. Ei lähekkäin. Jos ei katsella, ei keskustella vaan vaimo lukee kodin kuvalehteä tai tuijottaa puhelinta, joskus tuntikausia. Joskus käydään lenkillä yhdessä, mutta juttelu ei ole hauskaa kivaa ja positiivista. Enemmänkin epäkohtiin tarttumista. Tai sitten ollaan hiljaa. Mistään ei voi sanoa kotona. Jos kysyy, kehtaisitko pestä koneellisen pyykkiä, saa vastaukseksi tiuskauksen. Sitten kun lapset on läsnä, kaikki näyttää hyvinkin tasapainoiselta. Pelataan mm. lautapelejä ja kaikilla on kivaa.
Ongelmat poistuu kun emme ole kotona. Kotona on hiljasta ja kylmää, mutta heti kun lähdemme vaikka kylään, kohtelu muuttuu hyväksi ja positiiviseksi. Jos olemme lomalla, meillä on tosi kivaa yhdessä ja kaikki sujuu hienosti. On ns. rakkautta ilmassa. Mutta kun kotona nyt vaan ollaan se 90÷ arjesta, ja se kun ei tyydytä ei pätkääkään. En oikein ymmärrä miten tähän pitäisi suhtautua. Onko mulla väärät mielikuvat mitä parisuhde voi ihan arkenakin olla. Mulle se on nimittäin arki ja yhdessä eläminen toinen huomioiden, se mitä haluan. Piristää ja antaa energiaa arkeen ja jokapäiväiseen työhön.
Välillä mietin pitääkö tässä erota. Vaimo ei ymmärrä minua, koska hänelle se riittää. Silti hän tiuskii ja on kireä. Jos jättäisin hänelle osansa kotitöistä tästä ei tulisi mitään.
En tiedä avasiko tämä yhtään, mutta miltä tämä kuulostaa sinun korviisi?
Kommentit (16)
Vaimoa ei enää kiinnosta ja pitää kodin ulkopuolella kulissia yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä nyt kuitenkin on hyvät rakenteet, joten mitä jos menisitte terapiaan avaamaan solmuja tai sitten ihan vaan itse aktiivisesti alkaisitte etsiä ratkaisua. Vaimon pitäisi nyt ryhdistäytyä. Hän on pitänyt sinua itsestäänselvänä ja sinä olet antanut liikaa vaatimatta mutta odottaen.
Vastaus on hyvä keskusteluyhteys. Vaimosi voi miettiä ihan samaa, mutta ei osaa sinulle sitä kertoa
Ota parisuhdeaikaa, ei mitään tylsiä lautapelejä. Ketään ei kiinnosta uhrautuva kotimarttyyri. Näin se vaan on, parisuhteeseen tarvitaan mies ja nainen.
Onpa harmillinen tilanne. Vaimosi ei taida ymmärtää, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, eikä kumppani ole mikään itsestäänselvyys. Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa? Ulkopuolisen näkökulma voisi auttaa, jos teille on vaikeaa saada keskustelua aikaan kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota parisuhdeaikaa, ei mitään tylsiä lautapelejä. Ketään ei kiinnosta uhrautuva kotimarttyyri. Näin se vaan on, parisuhteeseen tarvitaan mies ja nainen.
Tässähän tuo ongelma tuli tiivistettynä. 😀
Nyt ap vaan noudattaa ohjetta.
Siltähän tuo kuulostaa, mitä itsekin sanoit. Vaimo pitää sinua itsestäänselvyytenä. Toimivan parisuhteen eteen tarvitaan kaksi, jotka jaksaa nähdä vaivaa ja miettiä omaa asennoitumista toiseen. Keskustelkaa. Jos ei auta, parisuhdeterapeutille. Jos sekään ei auta, erotkaa. Olet onnellisempi yksin kuin tiuskivan puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siltähän tuo kuulostaa, mitä itsekin sanoit. Vaimo pitää sinua itsestäänselvyytenä. Toimivan parisuhteen eteen tarvitaan kaksi, jotka jaksaa nähdä vaivaa ja miettiä omaa asennoitumista toiseen. Keskustelkaa. Jos ei auta, parisuhdeterapeutille. Jos sekään ei auta, erotkaa. Olet onnellisempi yksin kuin tiuskivan puolison kanssa.
Ap olisi ihanteellinen uhrautuva uusperheen iskä. Arvostustakin varmaan tulisi....
Samaa mietin. Meillä mies tuo, kuka tiuskii. Raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika tavalliselta liitolta jos on lapsia. Toki miehet nyt harvoin on tossa roolissa missä sinä olet. Intohimo kuollut. Tuttu tunne. Teillä menee jopa vielä hyvin verrattuna moniin muihin
Niin kauan menee hyvin kuin jaksat tuota työmäärää. Sitten kun väsähdät, se on lopun alkua. Ala valmistautumaan ja elämään omaa elämää. Harrasta, matkusta, osallistu tapahtumiin ja vähennä kotityösi niin että vaimokin saa osansa. Siinä kohtaa kun hän huomaa sinun eläväsi ilman häntäkin ja joutuu kaiken kukkuraksi osallistumaan kotitöihin, hän huomaa arvosi. Ellei viihdy yksin sikalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta. Oikeastaan hyvinkin perinteiseltä tarinalta. Tuntuu, että hyvä parisuhde ja lapsiperhe eivät sovi kuin harvoin yhteen.
Perhe voi toimia, mutta "se joku" suhteesta hiipuu ja katoaa. Arki jyrää alleen ja yhtäkkiä se ennen niin rakas ja intohimoja herättänyt ihminen lähinnä ärsyttää ja on tiellä.
En tiedä mikä tuohon avuksi ja neuvoksi. Jos joku tähän ongelmaan ratkaisun keksisi, avioerotilastomme varmasti pienenisivät tuntuvasti.
Jotkut ei ymmärrä että suhde ei säily ilman että molemmat ymmärtää niinkin yksinkertaisen asian kuin että molempien pitää panostaa suhteeseensa. Miksi olla suhteessa jos ei tee töitä suhteen eteen? Toisaalta toisille riittää vaan se oleminen. Etai arvoisesi nainen ja nauti loppuelämästä. Tosin ymmärrän että ajattelet myös lapsiasi. Hankala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei ymmärrä että suhde ei säily ilman että molemmat ymmärtää niinkin yksinkertaisen asian kuin että molempien pitää panostaa suhteeseensa. Miksi olla suhteessa jos ei tee töitä suhteen eteen? Toisaalta toisille riittää vaan se oleminen. Etai arvoisesi nainen ja nauti loppuelämästä. Tosin ymmärrän että ajattelet myös lapsiasi. Hankala tilanne.
Tuo "töitä parisuhteen eteen" kalskahtaa aina korvaan jotenkin...negatiivisesti?
Ei sen toisen, rakkaan ihmisen huomiointi pitäisi olla työtä tai parisuhde yleensäkään mitään väkisin vääntämistä tai raadantaa?
Ehkä takerruin nyt sanoihin mut silti.
Omat havainnot on että on hyvä muistaa mihin rakastui alunperin kumppanissaan. Ajan saatossa tuppaa helposti huomaamaan niitä puutteita vaan. Sitä pitää tietoisesti opetella ja ottamaan vastuuta omista tuntemuksista. Ja keskustella. Kukaan ei ole ajatuksenlukija.
Miksi aina kohtaa ihmiset jotka on eriparia?
Alue: Aihe vapaa
Oletko kysymyt vaimoltasi syytä käytökseen?