Voiko rakastaa itseään, jos kukaan muu ei ole rakastanut?

Ei voi :( Se rakkaus tunteena on sellainen, että sulle on annettu sitä, sen jälkeen sitä syntyy myös itsessä.

t.kristallikissa

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Asiaa on hirveän hankala korjata aikuisuudessa, koska on vaikeaa löytää sitä tahoa, joka toimisi rakkauden antajana. Rakkautta vaille jäänyt ihminen kun on yleensä jollainlailla rikki saatuaan jotain muuta kuin rakkautta, joten hänen rakastamisensa on sillälailla haastavaa, että pitää murtaa niitä muureja sen rikkimennen sielun tai persoonan edessä. Eli henkilö voi raivoten koittaa pitää niitä pystyssä, vaikka tiedostaisikin, että haluaa tulla rakastetuksi. Ihmismieli on niin kummallinen. Silloin sen toisen pitää tajuta, että teillä silti on yhteinen päämäärä, murtaa muurit rakkauden vastaanottamisen kyvyn edessä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Ja siis sitä asennetta ei voi olla / ottaa, jos ei ole saanut rakkautta.

t.kristallikissa

Oletko ihan 100% varma ettei kukaan välittänyt sinusta kun olit lapsi? Isä, äiti, sisarus, serkku, isovanhempi, täti, setä, naapuri, opettaja jne.?

Kyllä yleensä kaikilla on joku joka on välittänyt ja välittää, monet vaan kuvittelevat ettei kukaan välitä. Mun omat lapsetkin joskus sanovat että tuntevat ettei kukaan välitä vaikka heillä on perheessä neljä ihmistä jotka rakastaa yli kaiken, ja sen lisäksi isovanhemmat ym. sukulaiset, ja ystäviäkin on. Joskus kun ihmistä masentaa hänestä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan välitä, ja yleensä se on vain omaa harhaa joka ei pidä paikkaansa.

Itserakkaus ei ole kaunis asia, mutta taas hyvä itsetunto on, itseään pitää arvostaa, rakastaa ei tarvitse, riittää että hyväksyy sen että minä olen tälläinen, hyvässä ja pahassa. Jokainen ihminen on vajavainen, jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja joissain huono. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, on vain eri tavalla vajavaisia erilaisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Äläs nyt kivis tule syöttämään vääristyneitä asenteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan 100% varma ettei kukaan välittänyt sinusta kun olit lapsi? Isä, äiti, sisarus, serkku, isovanhempi, täti, setä, naapuri, opettaja jne.?

Kyllä yleensä kaikilla on joku joka on välittänyt ja välittää, monet vaan kuvittelevat ettei kukaan välitä. Mun omat lapsetkin joskus sanovat että tuntevat ettei kukaan välitä vaikka heillä on perheessä neljä ihmistä jotka rakastaa yli kaiken, ja sen lisäksi isovanhemmat ym. sukulaiset, ja ystäviäkin on. Joskus kun ihmistä masentaa hänestä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan välitä, ja yleensä se on vain omaa harhaa joka ei pidä paikkaansa.

Itserakkaus ei ole kaunis asia, mutta taas hyvä itsetunto on, itseään pitää arvostaa, rakastaa ei tarvitse, riittää että hyväksyy sen että minä olen tälläinen, hyvässä ja pahassa. Jokainen ihminen on vajavainen, jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja joissain huono. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, on vain eri tavalla vajavaisia erilaisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Välittäminen on eri asia kuin rakastaminen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan 100% varma ettei kukaan välittänyt sinusta kun olit lapsi? Isä, äiti, sisarus, serkku, isovanhempi, täti, setä, naapuri, opettaja jne.?

Kyllä yleensä kaikilla on joku joka on välittänyt ja välittää, monet vaan kuvittelevat ettei kukaan välitä. Mun omat lapsetkin joskus sanovat että tuntevat ettei kukaan välitä vaikka heillä on perheessä neljä ihmistä jotka rakastaa yli kaiken, ja sen lisäksi isovanhemmat ym. sukulaiset, ja ystäviäkin on. Joskus kun ihmistä masentaa hänestä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan välitä, ja yleensä se on vain omaa harhaa joka ei pidä paikkaansa.

Itserakkaus ei ole kaunis asia, mutta taas hyvä itsetunto on, itseään pitää arvostaa, rakastaa ei tarvitse, riittää että hyväksyy sen että minä olen tälläinen, hyvässä ja pahassa. Jokainen ihminen on vajavainen, jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja joissain huono. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, on vain eri tavalla vajavaisia erilaisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Et sinä välittämisellä korvaa rakkautta, todellakaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Olet väärässä ja kyllä voi. Tosin sinun tilanne on sillä lailla erilainen että narsistisista piirteistä kärsivä etsii ennen kaikkea muista ihmisistä syyllistä ja siihen kuvioon ei sovi vastuun ottaminen itse itsestään ja omasta onnellisuudestsan. Eli tulet vastustamaan kiivaasti ajatusta mutta olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Ja siis sitä asennetta ei voi olla / ottaa, jos ei ole saanut rakkautta.

t.kristallikissa

Kyllä se asenne nimenomaan ratkaisee ja sen asenteen päättää jokainen itse. Ei pidä soimata itseään turhaan, mutta ei myöskään kehua tarpeettomasti ettei mene narsismin puolelle. Itsensä hyväksyminen on se juttu. Rakkaus on sitten sitä mitä tunnetaan vanhempia, sisaruksia, puolisoa ja omia lapsia kohtaan, ja rakkautta saadaan näiltä samoilta henkilöiltä takaisin. Pitää ensin ymmärtää mitä rakkaus on.

Lisäksi, ihminen, äiti, voi vain kuvitella välittävänsä. Se ei tarkoita kuitenkaan, että antaisi sitä tunnetta muille. Sen voi esimerkiksi vesittää muulla käytöksellään, jonka lakaisee itse maton alle, eikä tunnista tai tiedosta itsestään. Ja lasten kitiikkikään ei saa sitä ymmärtämään itsessään viaksi, joka vesittää välittämiset.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan 100% varma ettei kukaan välittänyt sinusta kun olit lapsi? Isä, äiti, sisarus, serkku, isovanhempi, täti, setä, naapuri, opettaja jne.?

Kyllä yleensä kaikilla on joku joka on välittänyt ja välittää, monet vaan kuvittelevat ettei kukaan välitä. Mun omat lapsetkin joskus sanovat että tuntevat ettei kukaan välitä vaikka heillä on perheessä neljä ihmistä jotka rakastaa yli kaiken, ja sen lisäksi isovanhemmat ym. sukulaiset, ja ystäviäkin on. Joskus kun ihmistä masentaa hänestä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan välitä, ja yleensä se on vain omaa harhaa joka ei pidä paikkaansa.

Itserakkaus ei ole kaunis asia, mutta taas hyvä itsetunto on, itseään pitää arvostaa, rakastaa ei tarvitse, riittää että hyväksyy sen että minä olen tälläinen, hyvässä ja pahassa. Jokainen ihminen on vajavainen, jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja joissain huono. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, on vain eri tavalla vajavaisia erilaisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Et sinä välittämisellä korvaa rakkautta, todellakaan.

t.kristallikissa

Sinä et edes tiedä mitä rakkaus on. Se on sun jutuista luettu monet, monet kerrat. 

Rakkaus on pääasiassa juuri välittämistä.

Voi jos Jumala tekee ihmeen. Hän on Rakkaus, paras kaikista <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Ja siis sitä asennetta ei voi olla / ottaa, jos ei ole saanut rakkautta.

t.kristallikissa

Kyllä se asenne nimenomaan ratkaisee ja sen asenteen päättää jokainen itse. Ei pidä soimata itseään turhaan, mutta ei myöskään kehua tarpeettomasti ettei mene narsismin puolelle. Itsensä hyväksyminen on se juttu. Rakkaus on sitten sitä mitä tunnetaan vanhempia, sisaruksia, puolisoa ja omia lapsia kohtaan, ja rakkautta saadaan näiltä samoilta henkilöiltä takaisin. Pitää ensin ymmärtää mitä rakkaus on.

Asenne kyllä ratkaisee, mutta sellaista asennetta ei voi ottaa, jota ei ole, tai jota varten ei ole siihen tarvittavia tunteita ja saatuja kokemuksia. Rakastetuksi tulemista ei pysty itse muodostamaan, se ainoastaan voidaan saada.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan 100% varma ettei kukaan välittänyt sinusta kun olit lapsi? Isä, äiti, sisarus, serkku, isovanhempi, täti, setä, naapuri, opettaja jne.?

Kyllä yleensä kaikilla on joku joka on välittänyt ja välittää, monet vaan kuvittelevat ettei kukaan välitä. Mun omat lapsetkin joskus sanovat että tuntevat ettei kukaan välitä vaikka heillä on perheessä neljä ihmistä jotka rakastaa yli kaiken, ja sen lisäksi isovanhemmat ym. sukulaiset, ja ystäviäkin on. Joskus kun ihmistä masentaa hänestä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan välitä, ja yleensä se on vain omaa harhaa joka ei pidä paikkaansa.

Itserakkaus ei ole kaunis asia, mutta taas hyvä itsetunto on, itseään pitää arvostaa, rakastaa ei tarvitse, riittää että hyväksyy sen että minä olen tälläinen, hyvässä ja pahassa. Jokainen ihminen on vajavainen, jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja joissain huono. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, on vain eri tavalla vajavaisia erilaisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Et sinä välittämisellä korvaa rakkautta, todellakaan.

t.kristallikissa

Sinä et edes tiedä mitä rakkaus on. Se on sun jutuista luettu monet, monet kerrat. 

Rakkaus on pääasiassa juuri välittämistä.

Ei ole. Rakkaus ei ole välittämistä. Koska rakkauden voi vesittää vaikka minkälainen käytös, vaikka samalla välittäisi.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Voi jos Jumala tekee ihmeen. Hän on Rakkaus, paras kaikista <3

Tämä se puuttuikin.

Nyt täällä on Kivis ja Jumis.

Seuraavaksi kai Ikis tulee kertomaan ikäerojen vaikutuksesta rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Olet väärässä ja kyllä voi. Tosin sinun tilanne on sillä lailla erilainen että narsistisista piirteistä kärsivä etsii ennen kaikkea muista ihmisistä syyllistä ja siihen kuvioon ei sovi vastuun ottaminen itse itsestään ja omasta onnellisuudestsan. Eli tulet vastustamaan kiivaasti ajatusta mutta olet väärässä.

Missä olen syyllistänyt jonkun? Jos ihminen vesittää käytöksellään antamansa välittämisen, niin hän itse on narsisti, jos siinä kuvitteli vielä rakastavansa.

t.kristallikissa

Tarvitaanko siihen, että tuntee, että on rakastettu vai riittääkö pelkä tieto tai usko, että on rakastettu?

Onhan sellaisiakin ihmisiä, joita rakastetaan, mutta he eivät tiedä sitä tai eivät usko sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi opetella rakastamaan itseään. Se on mahtavaa, tosin aluksi vaikeaa. Heti voi aloittaa sanomalla vaikka annan itselleni anteeksi.

Ei voi. Tuossa on kyse asenteesta, ei rakkaudesta sinänsä.

t.kristallikissa

Ja siis sitä asennetta ei voi olla / ottaa, jos ei ole saanut rakkautta.

t.kristallikissa

Kyllä se asenne nimenomaan ratkaisee ja sen asenteen päättää jokainen itse. Ei pidä soimata itseään turhaan, mutta ei myöskään kehua tarpeettomasti ettei mene narsismin puolelle. Itsensä hyväksyminen on se juttu. Rakkaus on sitten sitä mitä tunnetaan vanhempia, sisaruksia, puolisoa ja omia lapsia kohtaan, ja rakkautta saadaan näiltä samoilta henkilöiltä takaisin. Pitää ensin ymmärtää mitä rakkaus on.

No sinä et sitä ymmärrä ainakaan, koska olet niin naivi idio.otti ja pumpulissa pyörinyt ja kasvanut. Jos jonkun läheinen kuvittelee itse välittävänsä, mutta vesittää toiselta sokeuttaan omalla käytöksellään minkään rakkauden olemassaolonkaan, niin ethän sä edes tajua sellaista! Sä et edes tunne äitejä, sellaisia hirviöpaskoja, jotka toimivat juuri niin!

Ja syyllistät sen lapsen, että oma vikasi, kun et ole, tuntenut rakkautta! Onneksi jokaisella äiti ei todellakaan ole ainoa rakkauden lähde elämässä, mutta on se aika h*lvetin väärin vielä syyttää lasta siitä, millaisia virheitä äitinsä tekee!!!

t.kristallikissa