Apua mitä tehdä, ero ja lasten isä heittäytynyt lapsellisen hankalaksi. Yksinhuoltajuus harkinnassa

Tuskin saat yksinhuoltajuutta. Koita vaan pärjätä.

Voit hakea yksinhuoltajuutta, kannattaakin, mutta varaudu siihen ettet välttämättä saa sitä.

Kirjasto ylös kaikki laiminlyönnit ja hankit niistä todisteet. Sitten otat yhteyttä lasten valvojana ja oikeusaputoimistoon.

Jätä se sika

Miten elatusmaksut kun ei isä suostu lastenvalvojalle? Tai passit ym? Niihin kai tarvitsee molempien huoltajien suostumukset ja allekirjoitukset.

Ap

Ota yhteyttä lasten suojeluun, sinun ei tarvitse yrittää saada mieheen yhteyttä, olet yrittänyt jo aivan tarpeeksi, sossu voi olla häneen yhteydessä ja heillä on mahdollisuus asettaa hänelle ehtoja lasten tapaamisten ja yhteyden pidon suhteen. Yksinhuoltajuutta kannattaa hakea, se helpottaa ihan käytännön asioiden hoitamistakin.

Abortti?

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä lasten suojeluun, sinun ei tarvitse yrittää saada mieheen yhteyttä, olet yrittänyt jo aivan tarpeeksi, sossu voi olla häneen yhteydessä ja heillä on mahdollisuus asettaa hänelle ehtoja lasten tapaamisten ja yhteyden pidon suhteen. Yksinhuoltajuutta kannattaa hakea, se helpottaa ihan käytännön asioiden hoitamistakin.

Näiden käytännön asioiden takia olen sitä yksinhuoltajuutta harkinnut, kun isä ei enää kykene yhteistyöhön edes lasten takia. Itse olisin ollut valmis säilyttämään yhteishuoltajuuden, mutta eihän tämä näin toimi.

Eli soitto lastensuojeluun ja lastenvalvojalle? Vai oikeusaputoimistoon?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto ylös kaikki laiminlyönnit ja hankit niistä todisteet. Sitten otat yhteyttä lasten valvojana ja oikeusaputoimistoon.

Minulla on kaikki viestit tallessa esim kun yritin tavoittaa häntä esikoisen lääkärin takia ja minulla on myös todisteet, että jouduin perumaan oman lääkäri aikani, joka siirtyi sitten kuukaudella eteenpäin.

Ap.

Jos ennen eroa on sovittu että ex vie lapsen lääkäriin, niin eihän tuo päde enää eron jälkeen, vaan jos lapset ovat sinun vastuullasi, niin SINÄ hoidat jonkun viemään heidät. Jos ollaan sovittu että mies tiskaaa, niin ei kai hän eron jälkeen tule tiskaamaan luoksesi? Sinä pidät lapsista huolen vuorollasi ja ex vuorollaan, tai mitä ikinä eron jälkeen sovittekaan.

Ei miehellä tai naisellakaan ole mitään velvollisuutta sopimuksia kohtaan mitä on sovittu ennen eroa. Eli silloin päiväkotiin viemiset ja hakemisetkin toteutetaan vanjojen sopimusten mukaisesti. Myös se kumpi on hankkinut vaatteet, hankkii ne myös jatkossa jne. Vai olisiko tässä nyt että valkkaillaan taas mikä käy ja mikä ei käy ja naisen määritelmä on oikea? Oleminen naisena ei tarkoita että on missään sen oikeammassa kuin mieskään, oli kyse tyylitajusta sisustuksesta, astioista, tai vaikka siivoiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ennen eroa on sovittu että ex vie lapsen lääkäriin, niin eihän tuo päde enää eron jälkeen, vaan jos lapset ovat sinun vastuullasi, niin SINÄ hoidat jonkun viemään heidät. Jos ollaan sovittu että mies tiskaaa, niin ei kai hän eron jälkeen tule tiskaamaan luoksesi? Sinä pidät lapsista huolen vuorollasi ja ex vuorollaan, tai mitä ikinä eron jälkeen sovittekaan.

Minun mielestä lasten lääkäriin viemistä ja tiskausta ei voi edes verrata toisiinsa. Mutta joo ymmärsin pointtisi, mutta olen eri mieltä. Meillä kun on tämä YHTEIShuoltajuus, niin minusta hänen kuuluu hoitaa oma osuutensa ja kuten jo olen kertonut, että hän vain lähti eikä ole sen jälkeen vastannut mihinkään yhteydenottoihin. emme siis ole voineet sopia yhtään mistään. Minun tilanne on se, että minulla ei todellakaan ole ketään, joka voisi lapsia katsoa tai kuskata lääkäriin ja ex tietää sen varsin hyvin.

AP

Kyllä ero aiheuttaa usein voimakkaan stressireaktion sille osapuolelle, joka ei ole ollut valmis eroon. Menee aikaa ennen kuin sopeutuu ja alkaa käsitellä asioita normaalisti. Stressi sitten näkyy tai voi näkyä hankalana käytöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ennen eroa on sovittu että ex vie lapsen lääkäriin, niin eihän tuo päde enää eron jälkeen, vaan jos lapset ovat sinun vastuullasi, niin SINÄ hoidat jonkun viemään heidät. Jos ollaan sovittu että mies tiskaaa, niin ei kai hän eron jälkeen tule tiskaamaan luoksesi? Sinä pidät lapsista huolen vuorollasi ja ex vuorollaan, tai mitä ikinä eron jälkeen sovittekaan.

Minun mielestä lasten lääkäriin viemistä ja tiskausta ei voi edes verrata toisiinsa. Mutta joo ymmärsin pointtisi, mutta olen eri mieltä. Meillä kun on tämä YHTEIShuoltajuus, niin minusta hänen kuuluu hoitaa oma osuutensa ja kuten jo olen kertonut, että hän vain lähti eikä ole sen jälkeen vastannut mihinkään yhteydenottoihin. emme siis ole voineet sopia yhtään mistään. Minun tilanne on se, että minulla ei todellakaan ole ketään, joka voisi lapsia katsoa tai kuskata lääkäriin ja ex tietää sen varsin hyvin.

AP

Teki väärin ja en hyväksy, mutta tuo ei poista sitä, että hänen olisi pitänyt viedä lapset lääkäriin, vaan tuollaisen ihmisen joka käyttäytyy noin, ei kuulu silloin viedä lapsia mihinkään. Et ainakaan sinä voi olettaa että hän vie ja uhriutua tästä kyseisestä asiasta, vaikka muista asioista voisitkin.

Meilläpä lasten äiti ei vienyt lapsia lääkäriin, vaikka vielä eilen niin vannoi. Olen uhri, isä, valkoinen mies, joka vie taksilla, jalka paketissa lapsiaan lääkäriin.

Jos sopiminen on hankalaa niin kyllähän yksinhuoltajana on siinä suhteessa helpompaa että ei tartte lupia toiselta vängätä jos ei mihinkään vastaa.

Meillä ex mieheni halusi luopua huoltajuudestaan ja antoi yksinhuoltajuuden minulle, meillä ei tarvinnut taistella asiasta. Tietysti jos mies olisi kykeneväinen yhteistyöhön niin olisihan se kaikkien kannalta paras että yhdessä voisi niistä lasten asioista päättää.

Nyt jälkikäteen meillä ex mies on ehkä vasta jotenkin tajunnut mitä se tarkoittaa kun on huoltajuudesta luopunut ja minulle siitä valittaa. Voi kuulostaa ilkeältä mutta mun mielestä jos olet huoltajuudesta halunnut avoimin käsin luopua niin turha jälkikäteen tulla vinkumaan asiasta. En minäkään voi välillä olla äiti ja välillä en.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ero aiheuttaa usein voimakkaan stressireaktion sille osapuolelle, joka ei ole ollut valmis eroon. Menee aikaa ennen kuin sopeutuu ja alkaa käsitellä asioita normaalisti. Stressi sitten näkyy tai voi näkyä hankalana käytöksensä.

Miehen käytös on kieltämättä kohtuuttoman kuuloista, mutta kyse ei välttämättä ole luonneviasta vaan shokkireaktiosta. Olen siis samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa. Ymmärrän, että ap kärsii tilanteesta suunnattomasti, mutta kaikesta huolimatta olisi tärkeää yrittää tukea lasten ja isän välistä suhdetta. Yksinhuoltajastatuksesta ei ole mitään konkreettista hyötyä juuri nyt, se ei tuota lisäapua ap:lle arjen pyörittämiseen. Odottaisin vielä pari kuukautta, ja jos sittenkään mieheen ei saa yhteyttä, hakisin yksinhuoltajuutta. Sitten jos mies jossain vaiheessa haluaa ottaa yhteyttä lapsiin, sallisin tämän, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Lapsi rakastaa ehdoitta vanhempaansa ja uskoo tästä loppuun asti hyvää.

Et siis ole vielä varannut lastenvalvojalle aikaa?

Varaat heti maanantaina. Sitä parempi, jos mies sinne menee , voi siis varata oman erillisen ajan. Jos taas ei mene, vaikka lastenvalvoja ilmoittaa hänelle aikaa, nin siinä on tärkeä fakta ajatellen yksinhuoltakuutta.

Varaa myös se aika sieltä oikeusaputoimistosta.

Tarvitsetko passeja juuri nyt?

Minkä takia se mies niin vain lähti?

En hyväksy lapsille kostamista. Mutta jos esim. ilmoittaa puolisolle pitäneensä rinnakkaissuhdetta 5 vuoden ajan, niin on epäinhimillistä odottaa, että puoliso olisi seuraavana päivänä toipunut ja yhteistyökykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ero aiheuttaa usein voimakkaan stressireaktion sille osapuolelle, joka ei ole ollut valmis eroon. Menee aikaa ennen kuin sopeutuu ja alkaa käsitellä asioita normaalisti. Stressi sitten näkyy tai voi näkyä hankalana käytöksensä.

Miehen käytös on kieltämättä kohtuuttoman kuuloista, mutta kyse ei välttämättä ole luonneviasta vaan shokkireaktiosta. Olen siis samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa. Ymmärrän, että ap kärsii tilanteesta suunnattomasti, mutta kaikesta huolimatta olisi tärkeää yrittää tukea lasten ja isän välistä suhdetta. Yksinhuoltajastatuksesta ei ole mitään konkreettista hyötyä juuri nyt, se ei tuota lisäapua ap:lle arjen pyörittämiseen. Odottaisin vielä pari kuukautta, ja jos sittenkään mieheen ei saa yhteyttä, hakisin yksinhuoltajuutta. Sitten jos mies jossain vaiheessa haluaa ottaa yhteyttä lapsiin, sallisin tämän, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Lapsi rakastaa ehdoitta vanhempaansa ja uskoo tästä loppuun asti hyvää.

Missä maassa asut? Suomessa tapaamisoikeudet on erotettu huoltajuudesta. Vaikka kuinka ap saisi yksinhuoltajuuden oikeudessa, niin siellä määrättäidiin kuitenkin miehelle tspasmisoikeudet.

Ottakaa asioista selvää, ennen kuin annatte ohjeita toiselle, joka niistä kysyy.