Miten rakastuminen voi tehdä ihmisen niin typeräksi?
Tällä viittaan nyt itseeni kun olin ihan varma, että löysin miehen jonka kanssa haluan elää suunnilleen loppuelämäni. Roikuin pitkään ja tuskailin kun en saanut haluamaani vastakaikua.
Olin aivan rikki enkä miettinyt mitään muuta. Koko persoonani muuttui tuon rakastumisen ajaksi ja vieraannuin jotenkin itsestäni, vaikutin varmaan aivan sekopäiselrä miehen mielestä.
Ei hän koskaan pahaa tahtonut mutta hänellä sentään oli järkeä pitää suhteemme vain ystävinä tai seksi kumppaneina tms.
Vieläkin olemme ystäviä ja hän kuuntelee minua mielellään ja toisinpäin mutta romanttiset tunteet kuoli kyllä hiljalleen kokonaan ja nyt mietin, että mitä helvettiä edes kuvittelin?
Ei mee järkeen yhtään tuo homma enää. 😂
Tästä syystä en pidä rakastumisesta. Se sekoittaa ainakin minun pääni ja se on enemmän ahdistavaa kuin ihanaa.
Voitko samaistua?
Kommentit (8)
Se on niin ihana onnen tunne. Maailmaa katsoo ruusunpunaisten lasien läpi, sama tunne tulee vastasyntyneen kanssa.
Mäkin rakastuin syksyllä sellaiseen mieheen, joka oli minulle kaikinpuolin väärä. Kävimme parilla treffeillä, jonka jälkeen molemmat totesimme, että ei toimi, olemme liian erilaisia. En kuitenkaan saa tuota miestä mielestäni ja minua riipii edelleen, kun emme ole yhteyksissä. En pysty tätä järjellä selittämään, sillä mies ei ole komea (oikeastaan aika keljun näköinen), seksi oli kiusallista ja keskustelu sitäkin kiusallisempaa. TÄYSIN VÄÄRÄ MINULLE, mutta silti haaveilen ja ikävöin. Mitä ihmettä tämä oikein on??
Rakastunut on sairas, niin mieleltään kuin ruumiiltaankin.
En kaipaa enää mokomaa fiilistä.
Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö. Tavallaan psykoosi.
Seksikumppaneina*
Ap