Lue keskustelun säännöt.
Epävarmat tunteet parisuhteessa
30.01.2019 |
En nyt oikein tiedä onko tämä vaan jonkinlainen avautuminen ja tunteiden purkaminen vai haenko neuvoa ja kokemuksia. Vertaistuki kyllä kelpaisi.
Tilanne on siis tämä: minä (27 v) ja mies (29 v), olemme tapailleet/seurustelleet tai mitä tämä nyt ikinä onkaan, kohta 1,5 vuotta.
Alussa kaikki oli tosi mukavaa, kiihkeää ja jotenkin rakkauden täytteistä. Ja on edelleenkin, paitsi että miehen jonkinlainen tunnekylmyys tunteiden ja ristiriitatilanteiden käsittelyssä yhdistettynä minun liian herkkään ja ylianalysoivaan luonteeseen on aiheuttanut sen, että riidat venyvät ja niitä kyllä muistellaan pitkäänkin. Niin kauan kun emme puhu suhteesta, tulevaisuuden haaveista tai mistään vastaavasta, niin kaikki on hyvin ja suhde ja mies ovat täydellisiä. Ajattelen häntä paljon, ja tunnen edelleen perhosia vatsanpohjassa. Mies ei kuitenkaan osaa sanoittaa tunteitaan, suhtautuu esimerkiksi eroon että "No sitten se on tarkoitettu niin". Rakkautta hän ei ole tunnustanut, eikä kerro välittävänsä. Osoittaa sen enemmänkin teoillaan. Yhdessä emme asu, ja jos se on miehestä kiinni, niin tuskin tulemme asumaan moneen vuoteen. Hän kuitenkin tukee minua ja kuten sanoin, on todella rakastava.
Mutta tämä tilanne raastaa minua, kaipaan jotain pysyvyyttä vaikka tiedän, että mitä tahansa voi aina tapahtua ja ero tulla. Tilanne on nyt johtanut siihen, että ylianalysointini on aiheuttanut minussa suurta ahdistusta, en oikein tiedä enää mitä haluan ja mitä tunnen. Jotenkin tuntuu etten enää uskalla ja että tämä on vain tälläsistä kevyttä tapailua. Olen tuonut asian esille, mutta siitä on mahdotonta keskustella. Olen miettinyt, että lopetan koko jutun, mutta samaan aikaan mies on niin ihana minua kohtaan ja varmasti hänkin tuntee jotain. Mutta olen saanut itselleni tästä sitoutumisesta ja tulevaisuuden asioista pakkomielteen ja se ahdistus on jäänyt päälle.
Kannattaisiko tässä ottaa etäisyyttä, antaa miehelle aikaa ja uskaltaa vain luottaa vai mitä?
Kommentit (12)
Tiivistä. Oletko epävarma miehen tunteista, omistasi vai molemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä. Oletko epävarma miehen tunteista, omistasi vai molemmista?
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen epävarmuus on aiheuttanut oman epävarmuuteni. Eli varmaankin molemmat ollaan. Ainut vaan se, että mies sanoo aina että "kaikki on hyvin ja kyllä, on asioita mitkä pitäisi selvittää, mutta ei nyt".
Erittäin sekava tilanne. Ja hämmentävä. Vai olenko se vain minä. En tiedä.
Ap
Tämä on varmaan se kohta jossa suhteessa aletaan oikeesti olleen, tai sitten ei. Eli muutetaan yhteen/mennään naimisiin/ hankitaan yhteinen asuntolaina/ koira/lapsi. Siis sitoudutaan. Onko sellaista halua miehellä? Millainen parisuhdehistoria hänellä? Onko ns välttelevästi kiintynyt?
Jos haluat enemmän, ehkä tämä ei ole sinua varten. Kerrottakoon miehelle, jos haluat enemmän? Mitä mies vastaa? Onko tuo juuri se kohta että "ei just nyt keskustella"? Sitten veikkaan ettei ehkä ole niin vakavalla mielellä liikkeellä. Oletko sinä?
Mun mielestä kuulostaa oudolta, että olette olleet yhdessä puolitoista vuotta eikä mies ole tunnustanut rakkautta? En lähtisi kyllä suunnittelemaan tulevaisuutta miehen kanssa tossa tilanteessa.
Kunnolla rakastunut mies haluaa nopeasti yhteen, "sitoa" naisen itselleen, ja tehdä tunteensa tiettäväksi, tavalla tai toisella. Jos mies on vähän niinkuin välinpitämätön vaikka onkin kiva sitten kun tavataan... En ehkä lähtisi pesää rakentamaan. Ei kannata jäädä liian kauaksi aikaa odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan se kohta jossa suhteessa aletaan oikeesti olleen, tai sitten ei. Eli muutetaan yhteen/mennään naimisiin/ hankitaan yhteinen asuntolaina/ koira/lapsi. Siis sitoudutaan. Onko sellaista halua miehellä? Millainen parisuhdehistoria hänellä? Onko ns välttelevästi kiintynyt?
Jos haluat enemmän, ehkä tämä ei ole sinua varten. Kerrottakoon miehelle, jos haluat enemmän? Mitä mies vastaa? Onko tuo juuri se kohta että "ei just nyt keskustella"? Sitten veikkaan ettei ehkä ole niin vakavalla mielellä liikkeellä. Oletko sinä?
Ainahan sitä voi puhua mitä haluaa, eri asia on se haluaako sitä oikeasti. Mies on siis sanonut että haluaa parisuhteen ja joskus asua jonkun kanssa. Tunnistan kyllä että on välttelevästi kiintyvä. Tuntuu, ettei halua olla riippuvainen kenestäkään. Silti kysyy joka päivä, että mitä tänään tehtäisiin, esittelee sukulaisilleen ja ystävilleen, ei halua erota eikä tapailla muita, mutta näkee kuinka karvat nousee pystyyn heti kun tiedustelen, että mitä haluaa meistä.
Puhelee myös, että mennään sitten eläkeläisinä lomalle sinne ja tänne, mutta kuitenkin sanoo "ettei voi tietää haluaako olla vielä kahden viikon päästä yhdessä". Jälkikäteen sanoo, että jotkut suunnitelmat (mitkä hän on ehdottanut) ovat aiheuttaneet ahdistusta että "nonii, nyt ollaan viikonloppu yhdessä".
Hämmennyn jotenkin siitä ristiriitaisesta käytöksestä ja pohdin vakavasti että onko ns vika minussa, että hermoilen ja ahdistelen.
Kuulostaa vähän samalta, kuin oma parisuhteeni. Mies halusi olla yhdessä ja välillä tuntui ettei.
Lopulta sitten selvisi, että miehellä tosiaan oli verkot vesillä. Tai oli sellaista viestittelyä ja itsetunnon kohotusta. Siitä seurannut iso riita ja pitkä selvittely muutti paljon asioita. Otin aikalisää ja itse aloin myös katsella ympärilleni ja sen ilmoitinkin, että nyt on minun aika miettiä mihin panostan. Siitä mies ymmärsi, että menettää lopullisesti sen meidän suhteen. Sanoin myös että jos näillä pelimerkeillä jatketaan, niin säännöt on samat. Irtiotot sallitaan molemmille. Ja puhutaan termillä tapailu. Ei ole mitään yhteisiä sukujuhlia tai pidemmän tähtäimen suunnitelmia.
Itsellä avautui silmät sille,että omat tuntemukset olivat oikeassa. Aloin myös sanoa enemmän asioita ääneen. Miehellä oli sellainen syö ja säästää kakkua. Periaatteessa se viestittely oli kevyttä flirttiä. Mutta on ymmärtänyt sen hinnan, mikä siitä tuli maksettavaksi. Ja hänen näkemyksensä parisuhteesta oli melko kapea. Se että itse on välillä mukana ja panostaa muun aikaa ehkä puolet odottaen itse täyttä sitoutumista toiselta on utopiaa. Keskusteluyhteys oli myös tuon episodin jälkeen pakko avata. Mitään taitavaa tunteidensa sanoittajaa miehestä ei tullut. Mutta itsensä tekee ymmärretyksi.
Tilanteet kun kasautuvat tarpeeksi kauan ja asioita ei puhuta halki tai tee itseään ymmärretyksi ei ole mikään mukava tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä. Oletko epävarma miehen tunteista, omistasi vai molemmista?
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen epävarmuus on aiheuttanut oman epävarmuuteni. Eli varmaankin molemmat ollaan. Ainut vaan se, että mies sanoo aina että "kaikki on hyvin ja kyllä, on asioita mitkä pitäisi selvittää, mutta ei nyt".
Erittäin sekava tilanne. Ja hämmentävä. Vai olenko se vain minä. En tiedä.
Ap
Yksi miesystävä puhui juuri noilla sanoilla. Käyttäytyi kuin oltaisiin oltu sitoutuneessa suhteessa, oli ihana ja rakastava - mitä nyt ei sanonut rakastavansa eikä halunnut puhua tulevaisuudesta. Enintään sanoi rakastavansa jotakin vaatettani, tapaa jolla olin laittanut hiukseni jne.
Tulevaisuudesta puhumattomuutta selitteli sillä, että kun hän ei tiedä kuinka kauan saa jatkaa työpaikassaan ja muilla syillä, jotka minusta eivät oikein liittyneet meidän suhteeseemme. Minä kun en tivannut mitään naimisiinmenoa ja lapsikatraasta, vaan sitä, että olemmeko ihan todella parisuhteessa, onko mies kanssani yhtä vakavissaan kuin minä.
Kaikki oli hänen sanojensa mukaan hyvin ja hän sanoi ymmärtävänsä, että minua hirvitti hänen vähäsanaisuutensa suhteemme tilasta. Lopulta sitten selvisi, että hänellä oli koko ajan ollut muita naiystäväehdokkaita. Ei hän näiden naisten kanssa pettänyt ollut - ainakin niin hän sanoi - mutta muiden kiinnostavien "tuleva vaimo & elämänkumppani" (taas suora lainaus mieheltä itseltään) ehdokkaiden jatkuva ilmaantuminen oli tehnyt miehen epävarmaksi tunteistaan.
Tämä keskustelu käytiin siinä vaiheessa, kun mies yhtenä iltana sängyssä ilmoitti, että meidän on lopetettava suhteemme, koska hänestä tuntuu että hän pettää erästä toista, kun on kanssani sängyssä...
Minun mies sanoo rakastavansa mutta teot sanoo vastaan. Enemmän arvoa teoille mitä sanoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä. Oletko epävarma miehen tunteista, omistasi vai molemmista?
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen epävarmuus on aiheuttanut oman epävarmuuteni. Eli varmaankin molemmat ollaan. Ainut vaan se, että mies sanoo aina että "kaikki on hyvin ja kyllä, on asioita mitkä pitäisi selvittää, mutta ei nyt".
Erittäin sekava tilanne. Ja hämmentävä. Vai olenko se vain minä. En tiedä.
Ap
Yksi miesystävä puhui juuri noilla sanoilla. Käyttäytyi kuin oltaisiin oltu sitoutuneessa suhteessa, oli ihana ja rakastava - mitä nyt ei sanonut rakastavansa eikä halunnut puhua tulevaisuudesta. Enintään sanoi rakastavansa jotakin vaatettani, tapaa jolla olin laittanut hiukseni jne.
Tulevaisuudesta puhumattomuutta selitteli sillä, että kun hän ei tiedä kuinka kauan saa jatkaa työpaikassaan ja muilla syillä, jotka minusta eivät oikein liittyneet meidän suhteeseemme. Minä kun en tivannut mitään naimisiinmenoa ja lapsikatraasta, vaan sitä, että olemmeko ihan todella parisuhteessa, onko mies kanssani yhtä vakavissaan kuin minä.
Kaikki oli hänen sanojensa mukaan hyvin ja hän sanoi ymmärtävänsä, että minua hirvitti hänen vähäsanaisuutensa suhteemme tilasta. Lopulta sitten selvisi, että hänellä oli koko ajan ollut muita naiystäväehdokkaita. Ei hän näiden naisten kanssa pettänyt ollut - ainakin niin hän sanoi - mutta muiden kiinnostavien "tuleva vaimo & elämänkumppani" (taas suora lainaus mieheltä itseltään) ehdokkaiden jatkuva ilmaantuminen oli tehnyt miehen epävarmaksi tunteistaan.
Tämä keskustelu käytiin siinä vaiheessa, kun mies yhtenä iltana sängyssä ilmoitti, että meidän on lopetettava suhteemme, koska hänestä tuntuu että hän pettää erästä toista, kun on kanssani sängyssä...
Auts, todella ikävä tilanne... Ja kiitos tässä välissä kaikille vastanneille.
Mietin vaan sitäkin, että onko siinä taustalla pakko olla toinen nainen tai ylipäänsä muiden katselu? Ei kai, voihan niitä syitä sitoutumattomuuteen olla muitakin. Ikävältä se tuntuu silti, jos toinen ei vastaa tunteisiin ja pitää tavallaan löysässä hirressä.
Aion tänään ottaa asian esille ja otan etäisyyttä/lopetan jutun, jos mies hermostuu taas.
Ap
Kyllä minulla nousisi karvat pystyyn jo tuosta, että mies sanoo, ettei voi tietää haluaako olla kanssasi vielä kahden viikon päästä. Ja että ahdistaa, kun on tehnyt kanssasi yhteisiä suunnitelmia. Kuulostaa koko ajan pitävän porttia auki, että jos viikonloppuna sattuisikin tapaamaan jonkun uuden kiinnostavan daamin. Ei mies ole sinuun sitoutunut, paitsi varavirtalähteenä.
Pidä hauskaa ja pidä samalla verkot vesillä. Niin miehesikin (?) näyttää tekevän. Osoita että sulla on omakin elämä ja jos toista ei kiinnosta kiinnittää sua tiukemmin sitoutumaan, se on ihan selkee viesti.