Lue keskustelun säännöt.
Alkaako muitakin suututtamaan ja kaduttamaan lapsen jankinta kun lapsi tulee murrosikään?
29.01.2019 |
Siis mitrosikäinen teinilapsi on aivan hirveä, kokoajan angsti päällä, kokeilee jatkuvasti rajoja ja hermoja sekä niskuroi jokaista pyyntöä vastaan. Lisäksi nilkki kuseenalaistaa ja eikä lainkaan kunnioita meitä vanhempiaan.
Kommentit (24)
Ei kaduta. Meillä on ihania, reippaita ja rauhallisia teinejä. Kannattaisiko mennä itseensä ja miettiä miksi teini kapinoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä ole kyllä kaduttanut, kolmas lapsi nyt murrosiässä. Niitä lapsia pitää kasvattaa ihan pienestä pitäen niin ei ehkä ole sitten tuollaista murrosiässä.
Kyllä muakin jatkuva kuseenalaistaminen ottaisi rankasti aivoon, saattaisi jopa pälli levitä.
Vanhimman kohdalla vähän joo. Potkittiin tyttö omaan kämppään heti, kun oli täysi-ikäinen, kun ei enää kestetty. Kiusasi pikkusisaruksiaan minkä kerkesi ja nämä pelkäsi jo olla kotona. Rikkoi heidän tavaroitaan, töni, löi ja potki, uhkaili ja kiristi. Oisin kestänyt muhun ja mieheen kohdistuvat jutut, mutta kun aivan järjestelmällisesti terrorisoi varsinkin nuorinta siskoaan ja itketti päivittäin niin päätettiin, että kun hän täytti 18 oli kuukausi aikaa löytää asunto tai miettiä joku vaihtoehtoinen asumisratkaisu, mutta lähdettävä on. Kenenkään ei tarvi kotonaan kestää kiusaamista.
Nyt hän on 21 ja katuu perseilyään paljon ja on parantanut tapansa, kun ensin velkaantui ja muutenkin pilasi asiansa. Hän on nyt opiskelija ja maksettiin sen vuoksi isänsä kanssa se hänen velkansa, koska selvästi yrittää parantaa elämäänsä, mutta jos uudestaan tekee saman niin ei enää pelasteta.
Ei. Murrosikäisen kanssa jo näkyy valoa tunnelin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole kellään neljästä ollut edes uhmaa. Kaksi jo aikuista, yksi 16v ja yhden murrosikä vielä edessä, että ehkä hän perseilee muidenkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman kohdalla vähän joo. Potkittiin tyttö omaan kämppään heti, kun oli täysi-ikäinen, kun ei enää kestetty. Kiusasi pikkusisaruksiaan minkä kerkesi ja nämä pelkäsi jo olla kotona. Rikkoi heidän tavaroitaan, töni, löi ja potki, uhkaili ja kiristi. Oisin kestänyt muhun ja mieheen kohdistuvat jutut, mutta kun aivan järjestelmällisesti terrorisoi varsinkin nuorinta siskoaan ja itketti päivittäin niin päätettiin, että kun hän täytti 18 oli kuukausi aikaa löytää asunto tai miettiä joku vaihtoehtoinen asumisratkaisu, mutta lähdettävä on. Kenenkään ei tarvi kotonaan kestää kiusaamista.
Nyt hän on 21 ja katuu perseilyään paljon ja on parantanut tapansa, kun ensin velkaantui ja muutenkin pilasi asiansa. Hän on nyt opiskelija ja maksettiin sen vuoksi isänsä kanssa se hänen velkansa, koska selvästi yrittää parantaa elämäänsä, mutta jos uudestaan tekee saman niin ei enää pelasteta.
Kasvatukselliset oppirahat yli sitten teidänkin maksettavaksi, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Minulla on hauska ja mukava teini, hauska seurata sen ideoita ja hullutuksia.
Vauva.aika oli se aika että ihmettelin, miksi ihmeessä tein lapsen. Mitä enemmän lapsi on kasvanut, sen enemmän olen äituydestä ja lapsestani nauttinut. Ihana ihminen.
Itse nautin omista teineistäni 16 ja 14v. Joo, vanhemmalla etenkin on ollut kaikenlaista, kaveri sotkuja, päihdekokeiluja yms, mutta pohjimmiltaan on oma ihana itsensä ja ihanaa seuraa. Nuorempi taas varsin järkevä.
Taaperoina olivat minusta ärsyttävimmässä iässä, sellaiset 2-3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaisi jo paljon siksisemmin.
Lapset ovat jo parikymppisiä, eli olen nähnyt koko kaaren vauvasta aikuiseksi. Varsinkin nuorempi meillä oli varsinainen murheenkryyni, harva se viikko oltiin rehtorin ja joskus jopa poliisin juttusilla! Mutta ei se vaihe ikuisiä kestä, niin kuin ei mikään muukaan.
Kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä ajatus, että katuisin lasten tekoa. Jos jotain kadun, niin sitä, ettei tullut tehtyä kolmatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M52 kirjoitti:
Lapset ovat jo parikymppisiä, eli olen nähnyt koko kaaren vauvasta aikuiseksi. Varsinkin nuorempi meillä oli varsinainen murheenkryyni, harva se viikko oltiin rehtorin ja joskus jopa poliisin juttusilla! Mutta ei se vaihe ikuisiä kestä, niin kuin ei mikään muukaan.
Kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä ajatus, että katuisin lasten tekoa. Jos jotain kadun, niin sitä, ettei tullut tehtyä kolmatta.
Juuri tälläisten kauhukuvien takia en halua lapsia. Pääsee niin paljon helpommalla kun ei tarvitse vastata kuin itsestään.
Kyllä.
En olisi ikinä arvannut, että huumeet tulevat kuvioon. Vaikka ei meillä ole ongelma, niin jo tuo niiden saamisen helppous ja käytön yleisyys kauhistuttavat.
Kaikki pikkulasten ongelmat ovat pieniä tähän verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman kohdalla vähän joo. Potkittiin tyttö omaan kämppään heti, kun oli täysi-ikäinen, kun ei enää kestetty. Kiusasi pikkusisaruksiaan minkä kerkesi ja nämä pelkäsi jo olla kotona. Rikkoi heidän tavaroitaan, töni, löi ja potki, uhkaili ja kiristi. Oisin kestänyt muhun ja mieheen kohdistuvat jutut, mutta kun aivan järjestelmällisesti terrorisoi varsinkin nuorinta siskoaan ja itketti päivittäin niin päätettiin, että kun hän täytti 18 oli kuukausi aikaa löytää asunto tai miettiä joku vaihtoehtoinen asumisratkaisu, mutta lähdettävä on. Kenenkään ei tarvi kotonaan kestää kiusaamista.
Nyt hän on 21 ja katuu perseilyään paljon ja on parantanut tapansa, kun ensin velkaantui ja muutenkin pilasi asiansa. Hän on nyt opiskelija ja maksettiin sen vuoksi isänsä kanssa se hänen velkansa, koska selvästi yrittää parantaa elämäänsä, mutta jos uudestaan tekee saman niin ei enää pelasteta.
Hyvä asenne teillä
No ei tod. Just laitoin koeviikkoa viettävälle teinille viestin, että käy kaupasta hakemassa lounasta itselleen ja kotona sairastavalle pikkuveljelle. Aika paljon helpompaa kun mun lähteä täältä 45min ajomatkan päästä hoitamaan asiaa. Mielummin 3 teiniä kuin kolme alle kouluikäistä, senkin oon kokenu.
Vierailija kirjoitti:
M52 kirjoitti:
Lapset ovat jo parikymppisiä, eli olen nähnyt koko kaaren vauvasta aikuiseksi. Varsinkin nuorempi meillä oli varsinainen murheenkryyni, harva se viikko oltiin rehtorin ja joskus jopa poliisin juttusilla! Mutta ei se vaihe ikuisiä kestä, niin kuin ei mikään muukaan.
Kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä ajatus, että katuisin lasten tekoa. Jos jotain kadun, niin sitä, ettei tullut tehtyä kolmatta.
Juuri tälläisten kauhukuvien takia en halua lapsia. Pääsee niin paljon helpommalla kun ei tarvitse vastata kuin itsestään.
Sulle sellainen takuuvarma helppo elämä sopiikin paremmin, hanskaat sen, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman kohdalla vähän joo. Potkittiin tyttö omaan kämppään heti, kun oli täysi-ikäinen, kun ei enää kestetty. Kiusasi pikkusisaruksiaan minkä kerkesi ja nämä pelkäsi jo olla kotona. Rikkoi heidän tavaroitaan, töni, löi ja potki, uhkaili ja kiristi. Oisin kestänyt muhun ja mieheen kohdistuvat jutut, mutta kun aivan järjestelmällisesti terrorisoi varsinkin nuorinta siskoaan ja itketti päivittäin niin päätettiin, että kun hän täytti 18 oli kuukausi aikaa löytää asunto tai miettiä joku vaihtoehtoinen asumisratkaisu, mutta lähdettävä on. Kenenkään ei tarvi kotonaan kestää kiusaamista.
Nyt hän on 21 ja katuu perseilyään paljon ja on parantanut tapansa, kun ensin velkaantui ja muutenkin pilasi asiansa. Hän on nyt opiskelija ja maksettiin sen vuoksi isänsä kanssa se hänen velkansa, koska selvästi yrittää parantaa elämäänsä, mutta jos uudestaan tekee saman niin ei enää pelasteta.
Mutta annoitte kuitenkin kiusata ja itkettää sitä pikkusiskoa? Tämä on niiiiiin tyypillistä - puheissa kyllä ollaan tosi jämptejä ja tasan tarkkoja ym tuubaa, mutta käytännössä olla täysin kädettömiä ja hampaattomia.
Serkkuni pistettiin aikoinaan pihalle pakkaseen myöhään illalla, kun oli teiniuhossaan alkanut aukoa päätään euroopanomistajan malliin, että sieltä lähtee etsimään sitä mieluisampaa seuraa ja parempaa maailmaa, kun koti on niin paska ja ihmiset siellä niin tyhmiä. Siihen loppui suurempi uho, sisarukset saivat olla rauhassa.
Hih, ei harmita! Ei haukku minuun haavaa tee. Teini pyytää anteeksi käytöstään sitten kun on rauhoittunut. Olen olemassa valmiina häntä varten.
Vierailija kirjoitti:
M52 kirjoitti:
Lapset ovat jo parikymppisiä, eli olen nähnyt koko kaaren vauvasta aikuiseksi. Varsinkin nuorempi meillä oli varsinainen murheenkryyni, harva se viikko oltiin rehtorin ja joskus jopa poliisin juttusilla! Mutta ei se vaihe ikuisiä kestä, niin kuin ei mikään muukaan.
Kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä ajatus, että katuisin lasten tekoa. Jos jotain kadun, niin sitä, ettei tullut tehtyä kolmatta.
Juuri tälläisten kauhukuvien takia en halua lapsia. Pääsee niin paljon helpommalla kun ei tarvitse vastata kuin itsestään.
Ai minkä kauhukuvien? Et tainnut lukea koko juttua?
Jos sinun elämäsi päätarkoitus on 'päästä helpommalla', niin ei todellakaan kannata satsata lapsiin tai yleensä mihinkään muuhunkaan. Jokainen tekee niin kuin katsoo parhaaksi.
Vasta tuossa vaiheessa? Hyvinhän teillä on mennyt. Omani olisin halunnut työntää takaisin sinne, mistä hän tulikin jo kuusivuotiaan uhmassa. Murrosiän kanssa tempoillessa meni nelisen vuotta, mutta kyllä sieltä mukava ja fiksu ihminen lopulta kuoriutui.