Alkaako muitakin suututtamaan ja kaduttamaan lapsen jankinta kun lapsi tulee murrosikään?

Meillä myös tervehenkisiä nuoria. Tytöllä oli kamala uhma koko lapsuuden, joten nyt on tyyntä. 15-v ja viihtyy vanhempien seurassa. Järkevät jutut ja harrastukset.

Poika myös kohta 18, urheilee ja harrastaa. Yhdet mun tietämät kännit on vetänyt.

Ei ole kaduttanut. Teinistä on paljon apua arjessa ja iloa elämässä.

Onneksi se ei ole samanlainen, mitä itse olin teininä, se olisi kyllä rankkaa se.

Olemme hyvä parivaljakko, huumorikin on samasta puusta veistettyä.

yh46

No teini on teini, pitää muistaa. Kyllähän teinin kanssa hermot menee vähän väliä, mutta niin on mennyt uhmaikäisenkin kanssa aiemmin. On se teini kuitenkin ajoittain ihan loistavaa seuraakin ja hyviä keskusteluja saa aikaiseksi. Ei mee montaa vuotta, niin tuo muuttaa jo pois kotoa.

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M52 kirjoitti:

Lapset ovat jo parikymppisiä, eli olen nähnyt koko kaaren vauvasta aikuiseksi. Varsinkin nuorempi meillä oli varsinainen murheenkryyni, harva se viikko oltiin rehtorin ja joskus jopa poliisin juttusilla! Mutta ei se vaihe ikuisiä kestä, niin kuin ei mikään muukaan.

Kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä ajatus, että katuisin lasten tekoa. Jos jotain kadun, niin sitä, ettei tullut tehtyä kolmatta.

Juuri tälläisten kauhukuvien takia en halua lapsia. Pääsee niin paljon helpommalla kun ei tarvitse vastata kuin itsestään.

Ai minkä kauhukuvien? Et tainnut lukea koko juttua?

Jos sinun elämäsi päätarkoitus on 'päästä helpommalla', niin ei todellakaan kannata satsata lapsiin tai yleensä mihinkään muuhunkaan. Jokainen tekee niin kuin katsoo parhaaksi.

Kyllä luin. Olen varma, että lapsestani tulisi joku rikollinen tai vastaava. Olisin varmasti huono vanhempi. Eli todellakin haluan päästä helpommalla tässä asiassa. Tässä maassa on huonosti kasvatettuja nuoria ihan riittävästi.