Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että miestä kaduttaa, että hankimme lapsen
29.01.2019 |
Lapsi oli molempien toive ja yhdessä sovittu asia enkä mitenkään painostanut siihen, vaan mies odotti innoissaan että koska tulen raskaaksi ja sitten koko raskausajan myös oli innoissaan, että kohta saadaan lapsi. Lapsesta mies tykkää kyllä, mutta luulen, että hän silti katuu, että hankimme lapsen. Koska vaikuttaa olevan ärsyyntynyt ja pettynyt siitä, että kotitöitä onkin enemmän kuin ennen (kaupasta pitää kantaa enemmän ruokaostoksia ja vaippoja, lapsi sotkee tietenkin jonkun verran ja sitä pitää siivota, pyykkiäkin on tietenkin enemmän) ja siitä, että vapaa-aikaa on vähemmän kuin ennen ja on paljon asioita mitä ei voi enää tehdä (huudattaa musiikkia keskellä yötä, lähteä kolmessa minuutissa talvella minun kanssa yhdessä iltalenkille jne). Ja rahaakin menee enemmän kuin ennen.
Onko kellekään käynyt niin, että mies onkin tullut katumapäälle ihan arjen vuoksi?
Kommentit (33)
Seuraavat 20 vuotta ovat tuota, koittakaa tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle taisi todellisuus iskeä.
Joo jotain sen tapaista kai, lähipiirissämme ei ole ketään, jolla olisi pieniä lapsia, niin mies ei ihan tiennyt millaista tämä sitten on. Ap
Miehen olisi kannattanut tehdä tutkimusta asiasta etukäteen. Laittaa vaikka vauvapalstalle kysely aiheesta.
Nyt kakkeli on jo vaipassa, joten ehdotan terapiaa jossa käsitellään miehen ptsd:tä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavat 20 vuotta ovat tuota, koittakaa tottua.
Itse olen tottunut enkä minä kadu lasta ollenkaan. Kuinka nopeasti voi odottaa miehen tottuvan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavat 20 vuotta ovat tuota, koittakaa tottua.
Itse olen tottunut enkä minä kadu lasta ollenkaan. Kuinka nopeasti voi odottaa miehen tottuvan? Ap
Onko miehellä kokemusta lapsista? Pari ensimmäistä vuotta ovat ankeita, jos ovat, sitten alkaa sujua rutiinilla.
Noihan on ihan normaaleja tuntemuksia. Sitä ei ennen sitä lapsen saamista ymmärrä, miten se lapsi oikeasti sitoo ja että elämä ei koskaan enää palaudu ennalleen.
Tuskin hän sitä lasta lapsena katuu, tottuminen uuteen elämään vaatii vain aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erojahan tulee paljon tuossa pikkulapsiarjessa, koska elämä muuttuu niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavat 20 vuotta ovat tuota, koittakaa tottua.
Itse olen tottunut enkä minä kadu lasta ollenkaan. Kuinka nopeasti voi odottaa miehen tottuvan? Ap
Onko miehellä kokemusta lapsista? Pari ensimmäistä vuotta ovat ankeita, jos ovat, sitten alkaa sujua rutiinilla.
Ei ole hänellä kokemusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä miehisellä alalla, itseasiassa olen porukan ainoa nainen.
Pukuhuoneet vierekkäin, miehet eivät tajua, että ilmanvaihtoventtiilin kautta kuulen heidän juttunsa.
Aloituksen aiheesta puhutaan paljon...ikävää kuultavaa. Samoin varattujen naisseikkailut selostetaan ja se naurun röhötys päälle.
Mä olen sinkku ja ehkä parempi jäädäkin!
Vierailija kirjoitti:
Erojahan tulee paljon tuossa pikkulapsiarjessa, koska elämä muuttuu niin paljon.
Siitäkö ne vauva-ajan tai pikkulapsiajan erot johtuu, että elämä muuttuu liikaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette?
Uskon, että aika monia vanhempia "kaduttaa" tietyllä tavalla lasten hankkiminen. Ei sitä vaan millään ennen lapsia tajua, kuinka ne sitoo ja rajoittaa perusarkea. Sekä työllistää ja vähentää omaa aikaa.
Mutta silti niitä rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja sydän on huolesta soikeana vielä silloinkin, kun ovat jo aikuisia.
Mä luulen, että asiasta kannattaa puhua ihan avoimesti ja syyllistämättä. Puhua ääneen se tosiasia, että eivät lapset tuo ainoastaan iloa arkeen vaan tälläkin asialla on monta puolta. Miettiä yhdessä, miten arkea voisi hieman helpottaa ja ottaa sitä kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti. Ehkä se mies siitä sitten pikku hiljaa sopeutuu :)
Sitä se on, en vieläkään ymmärrä miksi kukaan haluaisi lapsia juuri tuon takia. Jos on hyvä parisuhde, miksi haluaisi pilata sen lapsella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on, en vieläkään ymmärrä miksi kukaan haluaisi lapsia juuri tuon takia. Jos on hyvä parisuhde, miksi haluaisi pilata sen lapsella?
No kyllähän jälkikasvun haluaminen on silleen biologiaan koodattu asia sekä ihmisillä että eläimillä.
Minkä ikäinen lapsi on? Minä olin huomaavinani vauvavuotena, että mies oli vähän epävarman oloinen koko jälkikasvusta - mikä on tavallaan ymmärrettävää, itse elin aikalailla ekat puoli vuotta imettämiskuplassa ja hän jälkeen päin sanoikin, että tunsi olonsa lähinnä hämmentyneeksi ja yksinäiseksi eikä oikein osannut olla vauvan kanssa. Nyt lapsemme on kaksivuotias ja toista odotetaan, ja hänestä on kuoriutunut ihan mahtava isä! Oman kokemusten mukaan ehkä nuo vauvat ovat enemmän jotenkin luonnostaan naisten heiniä ja miehet voivat kokea jäävänsä ulkopuolelle sekä kantamaan kaiken vastuun, mutta kun lapsi kasvaa ja isän rooli vahvistuu päivä päivältä, niitä hyviäkin asioita vanhemmuudessa tulee myös miehelle lisää! Aina puhutaan siitä, miten rankka vauvavuosi äidille on fyysisine ponnisteluineen ja toipumisineen, mutta miestä voi stressata uusi tilanne ihan yhtä paljon: naisystävästä tulikin yhtäkkiä äiti, vauva saa kaiken rakkauden ja huomion (siltä ainakin miehestäni kuulemma tuntui vaikka yritin häntäkin huomioida), mies stressaa vapaa-ajan puutteesta ja rahasta (yleensä miehet tätä stressaa enemmän, kai siellä taustalla on joku yhteiskunnan pinttynyt oletus että mies on taloudellisessa vastuussa tms) ja yöunet jäävät samalla vähiin. Anna miehen olla lapsen kanssa myös kahdestaan ja tutustua häneen ihan pienestä pitäen. Yrittäkää jaksaa, päivä päivältä helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle taisi todellisuus iskeä.
Joo jotain sen tapaista kai, lähipiirissämme ei ole ketään, jolla olisi pieniä lapsia, niin mies ei ihan tiennyt millaista tämä sitten on. Ap
Vaikka olisikin, niin muutosta ei silti pysty kuvittelemaan. Oma lapsi on täysin eri kuin se, että tapaa tai hoitaa toisen lasta pari tuntia tai vuorokauden. Itsellekin sitovuus oli yllätys.
Oma mieheni puhui ennenkuin meillä oli lapsia, että 5 lasta olisi hyvä. Mutta myöhemmin sanoi joskus, että olisi hyvä jos ei olisi yhtään. Ei noita sanomisia tarvitse vakavasti ottaa. Asioissa on monta puolta.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä miehisellä alalla, itseasiassa olen porukan ainoa nainen.
Pukuhuoneet vierekkäin, miehet eivät tajua, että ilmanvaihtoventtiilin kautta kuulen heidän juttunsa.
Aloituksen aiheesta puhutaan paljon...ikävää kuultavaa. Samoin varattujen naisseikkailut selostetaan ja se naurun röhötys päälle.
Mä olen sinkku ja ehkä parempi jäädäkin!
Höpsistä kyllä sulle nainen löytyy jos miehet ei kelpaa.
Niin no miehillä ei välttämättä ole samanlaista vauvakuumetta kuin naisilla. Lapsi voi olla ihan kiva ajatus, mutta sitä ei haluta niin palavasti kuin naiset, enemmänkin halutaan parisuhde. Miehet voi toki tehdä lapsia pidempään...
Vierailija kirjoitti:
Niin no miehillä ei välttämättä ole samanlaista vauvakuumetta kuin naisilla. Lapsi voi olla ihan kiva ajatus, mutta sitä ei haluta niin palavasti kuin naiset, enemmänkin halutaan parisuhde. Miehet voi toki tehdä lapsia pidempään...
Miten vastauksesi liittyy aloituksen aiheeseen? Ei aloitus koske vauvakuumetta tai lapsen haluamista mitenkään.
Miehelle taisi todellisuus iskeä.