Miten voi lukea vain hahmottamalla yksi sivu kokonaisuutena, lukematta sana kerrallaan?
"Viime vuonna Tulivirta vei harrastuksensa vielä pidemmälle haastamalla itsensä lukemaan vuoden aikana 365 kirjaa. Tavoite täyttyi ja ylittyikin: vuoden viimeiseen päivään mennessä hän oli lukenut 367 kirjaa.
Jo alaluokilla Tulivirran lukunopeus oli kehittynyt huomattavaksi. Nykyään hänellä on oma lukutekniikkansa, joka mahdollistaa nopean lukemisen.
Lukiessaan Tulivirta hahmottaa sivun kokonaisuutena, sen sijaan että hän lukisi jokaisen sanan kerrallaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän loikkisi asioiden yli.
”Saan aina kirjasta kaiken tarvittavan irti ja välillä jään fiilistelemään yksittäisiä lauseita.”"
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000005974788.html
Pääseekö tuossa kirjan juoneen sisään, jos vain silmäilee yhtä sivua, lukematta rivi riviltä?!? Ei ymmärrä.
Kommentit (11)
Ap, sitä sanotaan lukutaidoksi. Hyvän lukutaidon omaava hallitsee tuon.
Edesmennyt savant-ihminen Kim Peek luki kirjan koko aukeaman kerralla ja muisti 90% kaikesta lukemastaan.
Lukemalla paljon. Eikä se ole silmäilyä sieltä täältä, vaan isompien kokonaisuuksien katsomista kerralla. Voi kuulostaa hassulta, mutta ihan sama taito auttaa, kun pitää tunnistaa artikkelin pääkohdat nopeasti. Samalla lailla romaanin lukeminen nopeasti vaatii sitä, ettei tankkaa jokaista kirjainta ja sanaa yksitellen, vaan lukeminen on enemmän "wax on" -tyyppistä. :D (Selitä nyt sitten tätäkin...)
Minä pystyn hahmottamaan, ehkä kolmanneksen sivusta. Luen paljon ja soveltuvuustestien perusteella luetuntmmärtämiseni on huomattavasti keskivertoa parempi. Tämä tekniikka on ainakin minulla haavoittuvainen lukuvirheelle. Jos joku sana kokonaisuuden kannalta kovin sotii vastaan, niin palaan takaisin lukemaan yksittäisen sanan uudestaan. Eli joskus lukemalla "tavallisesti "pääsisi kuitenkin samaan lukunopeuteen. Mutta yleensä tämä pikaluku-moodi kuitenkin tulee automaattisesti.
Minun huomioni kiinnittyi siihen, että Tulivirta "saa aina kirjasta kaiken tarvittavan irti". Siinähän se tulee sanotuksi: hänellä on lukemiselle omat kriteerinsä, joiden mukaan hän pystyy lukemaan kirjan tai useampiakin päivässä. Keitäpä me muut olemme arvostelemaan sitä, mitä hän katsoo tarvitsevansa.
Minä olen mitannut lukunopeuteni monta kertaa netistä löytämilläni testeillä. Tulos on aina se, että hahmotan tekstiä 3 kertaa keskivertolukijaa nopeammin. Haluaisin nähdä Tulivirran tulokset näistä testeistä, joissa hän ei itse voi määritellä sitä, mikä on "tarvittavaa".
Olen hyvin nopea ja paljon harjoitellut lukija, minkä lisäksi olen opettanut luku- ja opiskelutekniikkaa. Minun mielestäni Tulivirta liioittelee aika tavalla, mutta ehkäpä hän tosiaan on ennennäkemätön tekstinymmärtäjä. Kai hän on, kun on Hesariinkin päässyt. :)
Siihen voi harjoitella. Kun luet sivua, jaa se (kirjaimellisesti lyijykynän ja viivottimen kanssa) pitkittäin kolmeen osaan (piirrä). Aloita silmäilemällä riviä kaksi kertaa aina viivan ja rivin yhtymäkohdassa. Kun tämä sujuu, eikä joka sanaa tarvitse tuijottaa erikseen, jaa sivu kahteen ja silmää joka riviä vain kerran. Jne.
Kirjastosta varmaan löytyy tarkempia oppaita.
MInä olen kyllä ihmetellyt samaa asiaa vaikka olen lukenu ttodella paljon koko ikäni ja olen kyllä aika nopea lukija. Minusta tuo soveltuu vain asiatekstin nopeaan omaksumiseen jossa silmäillään ne avainkohdat läpi ja muodostetaan sitten kokonaisuus siitä mitä sanotaan. Siihen kyllä pystyn ja teen sitä työssäni paljonkin. Silti tuo lukutapa on minulle kaunokirjallisuuden lukemisessa aivan vieras. Kaunista monipuolista kieltä ja rikkaita lauseita en kyllä pysty omasta mielestäni omaksumaan muuten kuin lukemalla lause kerrallaan. Hyvä kaunis lause on minusta kuin runo tai laulu. Sen kauneus on yhtä paljon rytmissä kuin sisällössä. Ja sitä minä en ainakaan kyllä pysty mitenkään hahmottamaan kokonaisuutena.
Tuohon lukemistapaan harjaantuu nopeasti korkeakoulussa, mutta mielestäni se ei tarjoa yhtä paljon fiktiivisten kirjojen kanssa kuin syvällisempi lukutapa. Romaaneissa pääasiallinen paino ei läheskään aina ole itse juonessa vaan siinä, kuinka asiat kerrotaan, minkälaista kieltä käytetään, kuinka asioita kuvaillaan jne. Jokaisella kappaleella on oma rytminsä ja harkittu kokonaisuus, eikä tietyntyyppisten lauserakenteiden käyttö ole sattumaa. Tuollaisella silmäilevällä lukutavalla juoni voi jäädä kokonaispiirteissään muistiin, mutta teoksen taiteellinen puoli voi jäädä saavuttamatta. Mieluummin itse lukisin kymmenen kirjaa vuodessa kunnolla ja nauttien niistä parinsadan kirjan sijasta.
Minä luin lapsena ja nuorena todella paljon. Kevyttä kirjallisuutta kuten jännäreitä luen yli sata sivua tunnissa, joten joku Remeksen kirja menee pariin tuntiin. Vielä jää aikaa tehdä muutakin.
Harjoittelemalla oppii paremmaksi.
Yllättävää?
Vaatii kyllä muutakin kuin Seiskan ja Seuran lukemista...