Jos todella rakastaa, voiko se tunne kadota ikinä?

Edellisellä joka noin sanoi ei mennyt sen kertomisesta montaa viikkoa loikata sänkyyn toisen kanssa

Voi, tunteet muuttuvat, myös rakkauden tunne voi muuttua, rakkautta on erilaista se mitä äiti tuntee lastaan kohtaan, intohimoinen rakastuminen yms. Myös ihmiset muuttavat. Joskus pitkät suhteet päättyvät eroon.

Rakkaus voi loppua mutta yleensä jotain muistoja jää jotka vielä voivat aiheuttaa tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Voi, tunteet muuttuvat, myös rakkauden tunne voi muuttua, rakkautta on erilaista se mitä äiti tuntee lastaan kohtaan, intohimoinen rakastuminen yms. Myös ihmiset muuttavat. Joskus pitkät suhteet päättyvät eroon.

Voiko se tunne muuttua niin neutraaliksi, ettei rakastaan enää kaipaa eikä ihaile? Miksi tosirakkaus haalistuisi?

Voi tunne kadota, mikäli toinen tekee jotain niin loukkaavaa, että todistaa ettei ole rakkauden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi tunne kadota, mikäli toinen tekee jotain niin loukkaavaa, että todistaa ettei ole rakkauden arvoinen.

Jatkokysymys voisi olla, voiko rakastaa sellaista jonka "todellista minää" ei tunne. Siis joka päätyykin pettäjäksi tms.

Kyllä se katoaa. Eihän se helppoa ole unohtaa, mutta aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tunne kadota, mikäli toinen tekee jotain niin loukkaavaa, että todistaa ettei ole rakkauden arvoinen.

Jatkokysymys voisi olla, voiko rakastaa sellaista jonka "todellista minää" ei tunne. Siis joka päätyykin pettäjäksi tms.

Lähtisin siitä että ihmisen aivot on niin monimutkaiset ja yksikään ei toimi täysin samoin kuin toinen joten voi.

Kyllä rakkauskin kuolee jos tilanne menee niin solmuun että keskustelun sijaan keskittyy ja tavoittelee sitä että on oikeassa.

Tunteet voivat muuttua, mutta väitän, että tosirakkaus ei koskaan katoa. Rakkaus kun on muutakin kuin pelkkää tunnetta.

Jos rakkauden, oli se sitten tosi-sellaista tai ei, menettää vastentahtoisesti, niin tunne jää kalvamaan ikuisesti. Sen takia, että rakkauden idealisoi omassa päässään ja itsensäon tehnyt siitä riippuvaiseksi.

Jos ei tätä tee, niin rakkaus muuttuu ajan kuluessa haikeuden tyyppiseksi muistoksi.

Rakkaus on ohimenevä illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tunne kadota, mikäli toinen tekee jotain niin loukkaavaa, että todistaa ettei ole rakkauden arvoinen.

Jatkokysymys voisi olla, voiko rakastaa sellaista jonka "todellista minää" ei tunne. Siis joka päätyykin pettäjäksi tms.

Siinä tilanteessa on rakastanut itse luomaansa mielikuvaa toisesta ihmisestä. Ei toista ihmistä sellaisenaan.

Nykyihmiset pitävät ihastumisia rakkautena. Kun ihastumisen tunne hiipuu, kuvitellaan rakkauden loppuneen ja vaihdetaan kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö tosirakkaudesta koskaan yli jos toisen menettää jotain kautta? Jääkö siitä "jälkioireet" loppuelämäksi, kun kerran rakastuu.

Hmmm.... määrittele yli pääseminen ja jälkioireet.

Minulla on pari todella suurta rakkautta elämässäni (tähän ei tietenkään lasketa lapsia), ja kyllähän ne ovat jälkensä jättäneet jollakin tapaa - ei heitä koskaan unohda, ja heillä on oma, ihana paikka sydämessäni varmasti koko loppuelämäni. Yksi heistä on entinen aviomieheni ja lasteni isä. Vaikka pitkä liittomme päättyi eroon, hän on minulle edelleen hyvin rakas ihminen, ja olemme hyvät ystävät. Avioliitto ei toiminut, mutta vanhemmuus ja ystävyys toimivat - ja voin ihan hyvin tunnustaa rakastavani häntä edelleen, mutta eri tavalla kuin silloin, kun olimme yhdessä. Samoin nämä pari muuta ovat hyviä ystäviäni, rakastan heitä, vaikka meillä ei (enää) olekaan mitään romanttista välillämme. Ihastuminen on sitten toinen juttu - niitä tulee ja menee, ja onhan se ihastuminenkin tosi kiva tunne, siitä kannattaa nauttia :)

Tulin jätetyksi pari viikkoa sitten, ja olen miettinyt samaa asiaa. Ajatus siitä, että en pääse kyseisestä henkilöstä yli aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja epätoivoa. Olin/olen todella rakastunut, mutta en haluaisi kärsiä näin suunnattomasti ihmisen takia joka ei todellisuudessa ole sen arvoinen.

Tottakai voi kadota. Olen rakastanut aidosti ja se tunne on myös kadonnut. Näin voi hyvin käydä, kun elämä menee eteenpäin ja ihminen menettää sen hohtonsa, esimerkiksi pitkässä parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmiset pitävät ihastumisia rakkautena. Kun ihastumisen tunne hiipuu, kuvitellaan rakkauden loppuneen ja vaihdetaan kumppania.

Se, että ennenvanhaan ei voitu erota naisen taloudellisesta riippuvuusesta johtuen tai yleisen häpeän vuoksi vaikka on tuntunut miltä, ei todellakaan tarkoita mitään "rakkautta". Se, että kun se rakastuminen on ohi ja mitään muuta sen ihmeempää siitä ei seuraa, mutta suhteessa ollaan koska "näin sen kuuluukin olla" EI ole rakkautta. Eikä eroissa ole mitään pahaa, negatiivista tai muutakaan, heikompi ihminen jää niihin suhteisiin ja rohkeampi uskaltaa mennä elämässä eteenpäin, kun sen aika on. Pitkään suhteeseen on aina helpompi jäädä, se ei ole mikään saavutus eikä kerro rakkaudesta. 

 

Rakkaus ei ole sitä, että katsellaan toista vaikka miten tympii. Rakkaus on ihan todella tärkeä tunne, joka ei synny jokaisen ihmisen kohdalla alkuhuumasta huolimatta. Nykyihmisessä ei ole mitään vikaa sen asian suhteen.

Kai riippuu siitä, miksi on erottu. 

Mulla on yhäkin mun elämässä yksi entinen seurustelukumppani, jonka kanssa erottiin, koska haluttiin eri asioita (hän halusi lapsia, minä en). Ei siis erottu sen takia että meidän rakkaus kuoli - oltiin melkeinpä sielunkumppaneita. 

Kuitenkin ollaan pidetty yhteyttä erosta asti, ns. kavereina. Kumpikaan ei halunnut menettää toista kokonaan. 

Olen nyt itse uudessa suhteessa, ja tosiaan en siis ikinä pettäisi, mutta kyllä se rakkaus tuohon eksään on vieläkin olemassa, vaikka tietysti rakastan uutta kumppaniani ainakin saman verran, ellen enemmänkin. Se on semmoista haikeaa rakkautta, joka pysyy varmaan koko loppuelämän. 

Olin exän kanssa 20 vuotta. Rakastin mielestäni, mutta rakkaus kuihtui pois, kun avioliiton lopussa miehestä tuli niin välinpitämätön.

Ihastuin ja rakastuin toiseen mieheen. Olen hänen kanssa suhteessa ja rakastan häntä. Tunne on aivan erilainen kuin tuossa teininä alkaneessa suhteessa. Ehkä tuo aiempi suhde olikin vain ihastumista.