Pakko abortti, en haluaisi.
Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin mutta en tehnyt. En kadu, enää en lasta saisi
Hyvä sitten, että et tehnyt sitä. Mun on pakko.
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?
Olen hyvin uupunut jo nyt ja minulla on jo lapsi jonka hoitaminen on raskasta tällä terveydentilalla. En kestä juuri ollenkaan rasitusta. Lisäksi rahasta on todella tiukkaa. Jos tähän yhtälöön tulisi toinenkin lapsi, lasten lisäksi kärsisin myös minä ja sairas mieheni.
Lääkärit epäilevät vakavaa sairautta joka aiheuttaa oireet. Siihen myös oireet ja sairasteluhistoria viittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?
Olen hyvin uupunut jo nyt ja minulla on jo lapsi jonka hoitaminen on raskasta tällä terveydentilalla. En kestä juuri ollenkaan rasitusta. Lisäksi rahasta on todella tiukkaa. Jos tähän yhtälöön tulisi toinenkin lapsi, lasten lisäksi kärsisin myös minä ja sairas mieheni.
En haluaisi olla tyly, mutta ei se abortin teko sitten ole mikään pakko.
Eri asia onkin, onko kenellekään paras vaihtoehto olla tekemättä sitä.
Kannattaa miettiä huolella noin vaikeaa päätöstä, sitten on vain tehtävä se valinta ja elettävä sen kanssa.
Masennuksesta eikä muustakaan henkisestä ole kyse.
Kyllä se suru myöhemmin helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?
Olen hyvin uupunut jo nyt ja minulla on jo lapsi jonka hoitaminen on raskasta tällä terveydentilalla. En kestä juuri ollenkaan rasitusta. Lisäksi rahasta on todella tiukkaa. Jos tähän yhtälöön tulisi toinenkin lapsi, lasten lisäksi kärsisin myös minä ja sairas mieheni.
Minä itse henkilökohtaisesti en haluaisi syntyä elämääni vain kärsiäkseni siinä.
Mutta, sinä tiedät itse mitä haluat. Onko se sitten hyväksi kaikille osapuolille, se on asia erikseen.
Ymmärrät varmasti, että olette vastuussa lapsesta, ette vain omasta olotilastanne (paha mieli vs hyvä mieli).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?
Olen hyvin uupunut jo nyt ja minulla on jo lapsi jonka hoitaminen on raskasta tällä terveydentilalla. En kestä juuri ollenkaan rasitusta. Lisäksi rahasta on todella tiukkaa. Jos tähän yhtälöön tulisi toinenkin lapsi, lasten lisäksi kärsisin myös minä ja sairas mieheni.
En haluaisi olla tyly, mutta ei se abortin teko sitten ole mikään pakko.
Eri asia onkin, onko kenellekään paras vaihtoehto olla tekemättä sitä.
Kannattaa miettiä huolella noin vaikeaa päätöstä, sitten on vain tehtävä se valinta ja elettävä sen kanssa.
Mies oli alusta asti abortin kannalla, minä haaveilin hetken toisesta lapsesta, kunnes tajusin, että tekee tiukkaa pitää huolta jo yhdestäkin. Kaikki kotityöt tuntuvat fyysisesti erittäin raskailta, jopa kahvinkeiton välissä saattaa joutua istumaan alas.
Eihän abortti koskaan ole hyvä ratkaisu, mutta joskus se vaan on vähiten huono.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se suru myöhemmin helpottaa.
Niin kai, mutta surutyö täytyy silti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi
Ymmärrät varmasti, että olette vastuussa lapsesta, ette vain omasta olotilastanne (paha mieli vs hyvä mieli).
Juuri siksi muita vaihtoehtoja ei ole. Mulla tulee paha mieli tästä, mutta musta ei nyt olisi kahden lapsen äidiksi.
Jaksamattomuus on ainoastaan fyysistä
Mun mielestä oikea ratkaisu, vaikka varmasti erittäin surullinen päätös. Lapsi tarttee vanhemmat jotka jaksaa arkea, eikä niin että elämä on päivästä toiseen selviytymistä.
Ajattele asiaa nykyisen lapsesi kannalta. Toinen lapsi veisi jo nyt vähän huomionne pois nykyisestä lapsesta. Huolehtikaa hänestä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?
Älä tee aborttia. Anna lapsi adoptoitavaksi.
Tekisit muuten kahdelle ihmiselle pahaa. Lapselle ja itsellesi.
Minulla oli juuri tuollainen tilanne kauan sitten. Onneksi minulla oli hyvä ystävä rinnallani tuona surullisena aikana. Hän ymmärsi välittömän päätökseni ja hän tuki minua asiassa. Tai oikeastaan oli tukevinaan. ...Myöhemmin minulle selvisi, että ystävälläni on riesanaan narsistinen persoonallisuushäiriö, joten näin jälkikäteen en tiedä hänen motiivejaan soitella minulle joka päivä. Ehkä se oli vain sitä, että olin pahasti sairaana ja sitä oli mukava seurata läheltä, ja sitten puhua sitten edelleen niille ystäville, jotka olivat oikeita ystäviä.
Mitä siihen aborttiin tulee, niin en kadu sitä, eikä mikään aborttipuhe triggeröi minua, sillä tiedän tehneeni kaikkia osapuolia koskien oikean ratkaisun (minulla oli psykoottinen masennus, ja näin jälkikäteen otaksun että sairastumiseeni oli useita syitä, joista kaikkia en silloin ymmärtänyt).
Vaikea sanoa, ap, mitä sinun pitäisi tehdä. On varmasti parasta, että teet itsenäisesti ratkaisun, niin pystyt myös ottamaan vastaan ratkaisusi seuraukset, mitä ne sitten ovatkaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä oikea ratkaisu, vaikka varmasti erittäin surullinen päätös. Lapsi tarttee vanhemmat jotka jaksaa arkea, eikä niin että elämä on päivästä toiseen selviytymistä.
Juuri näin mäkin oon ajatellut.
Olisiko sinun mahdollista puhua tästä neuvolassa? Jos voisitte saada kodinhoitoapua, jos kuitenkin haluaisit toisen lapsen. Mitkä sairaudet teillä on?
Harkitsin mutta en tehnyt. En kadu, enää en lasta saisi