Lue keskustelun säännöt.
Tuli niin surullinen mieli
Kommentit (7)
Kyllä kai sitä on menneisyydessä jokaihtellä asioita jotka olisi toivonut menevän toisin näin jäljistä päin ajatellen.
Mutta elämää ei voi treenata etukäteen. Tilanteet on niin yllättäviä käänteinen ja elämänvaiheineen.
Ei kannata kiusata itseensä piehtaroimalla niissä ja hautomalla asioita jotka kasvaa jo sammalta.
Aina löytyy nimittäin joku jolle napsahtanut vielä pahempi nakki elämässä.
Lakkaa pyörimästä oman navan ympärillä ja kasva jo aikuiseksi. Jokaisella sattuu ja tapahtuu, ja monesti kun tapahtuu niin sillon sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä piehtaroi missään, mietin vain mikä luonteenpiirteeni olisi sellainen ettei se miellytä. Musta joko tykkää tai sitten vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa kun katson youtubesta vanhoja videoita itäkeskuksesta 1980-luvulta.
Ei mutïaisen mutiaista kuvissa.
Linkkejä? Tuli nostalgian nälkä.
Olisitko masentunut? Kannattaa käydä lääkärissä, terapia voisi tehdä hyvää, jotta voisit käsitellä menneet ja päästä niiden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa kun katson youtubesta vanhoja videoita itäkeskuksesta 1980-luvulta.
Ei mutïaisen mutiaista kuvissa.
Linkkejä? Tuli nostalgian nälkä.
--
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa kun katson youtubesta vanhoja videoita itäkeskuksesta 1980-luvulta.
Ei mutïaisen mutiaista kuvissa.
Linkkejä? Tuli nostalgian nälkä.
--
Tattis.
Sama.
Mietin koko yön mikä mussa on vialla.
Kaikki sanoo, että ei sussa ole vikaa, se on muissa se vika. No miksi aina mulle sitten kävi niin? Oon ehkä vihainen enemmän mitä menneisyydessä kävi, nykyään on kaikki hyvin, mutta miksi, menneisyys meni niin kuin meni.
Pyrin siihen, että kaikki on tehtävä hyvin, tunnollisesti ja nopeasti, ei saa jäädä höntyilemään. Toisaalta mulla on keskittymishäiriö. Eli voiko mulla olla adhd ja perfektionismi.
Ne asiat mistä olen kiinnostunut, teen nopeasti ja hyvin. Ne mistä en ole kiinostunut en saa aikaiseksi, ennen kuin pakolla pakotan itseni. Teoria ei kiinnosta, tekeminen kiinnostaa.
En näyttänyt ikinä että muhun sattui, mutta muhun oikeasti sattui. Se kun sairastuin ja jouduin suoraan osastolle, se tuli shokkina kaikille. Kukaan ei osannut arvata, koska peitin kaiken niin hyvin, en halunnut tuottaa kellekään sitä, että olen epäonnistunut.
Silloin tajusin, ettei mun tarvitse peitellä tunteita.