Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni työskentelee hoitajana ja ei jaksa tavata minua
16.01.2019 |
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kommentit (100)
Kuulostaa tutulta sosiaali-ja terveysalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä tarvii olla mikään masennus! Mulla on tunnin työmatka suuntaansa, 8 tunnin työpäivä. Valveilla oloa kolmisen tuntia aamuvuoron jälkeen ennen kuin pakko mennä nukkumaan. En todellakaan mene enää ystäväni luo kahville töiden jälkeen, hänkin on suuttunut minulle. Viikonloput, jos ei ole töitä, menee kyllä täysin kotihommissa kun tämä ystävä asuu kauempana myös. Joten suuttukaa vaan jos ette ymmärrä olevanne tärkeitä silti, mutta terveydestä ja jaksamisesta on pakko pitää kiinni! Tavataan sitten lomilla tai jos on ylimääräisiä vapaita tai muita. Anteeksi, mutta pakko toimia näin.
Niin..huoltaa kehoaan, lepää ja tekee kotityöt? Jos se on hänelle ok, niin mitä se sinulle kuuluu? Miksi hänen pitäisi jaksaa tavata sinua? Jospa on vielä introvertti, jota liiallinen sosiaalinen toiminta kuormittaa entisestään?
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Jospa antaisit hänen olla? Ihmettelen ku joillakin pakko asenne että pitää kaverien kanssa hengailla viikottain jne. Teininä ja lapsena sitä jaksoi kun elämä oli vain koulua ja vapaa aikaa, aikuisena on niiin paljon muutakin ja sitä vain nauttii enemmän kotoilusta.
Raskasta työtä kaveris tekee niin anna rentoutua haluamallaan tavalla vaikka varmasti tuntuu ikävältä kun ei voi niiin paljoa nähdä kuin haluaisit mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta se työ on. Olen sairaanhoitaja ja pitkälti nukun vapaapäiväni. En jaksa puhua enää mitään töistä tullessani. Olen myös fyysisesti poikki sen 8-12h (vuorosta riippuen) kävelystä, jatkuvasta koneelle istumisesta ja nousemisesta, syömättömyydestä. Istun max 5min kerrallaan, jos sitäkään.
Todellakin alkaa fysiikan päälle käymään 20vuotta kun on tälleen rampannut osastotyössä, joka menee vielä hullummaksi koko ajan.
Anteeksi en jaksa tavata ketään vapaaehtoisesti.
Oletko varma, että pelkästään työ on syynä sille ettei jaksa tavata sinua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele. Kuulostaa tosi raskaalta. Vielä vuorotyö, niin on unvelkaakin jatkuvasti. Eivät kaikki töiden jälkeen jaksa tehdä mitään tai lähteä mihinkään. Jotkut taas ovat tosi energisiä. Lienee suureksi osaksi geneettistä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ystäväsi on itse valinnut työnsä joten anna hänen myös ihan itse valita mitä tekee vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään jaksa työpäivän jälkeen ketään tavata. Enkä edes työskentele hoitajana tai hoitoalallakaan.
Ihan normaalia hoitotyön arkea.. t.ex-sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanon ystävilleni, että olen väsynyt töistä enkä jaksa tavata. Totuus on, että ei vaan kiinnosta koko ajan olla tapaamassa jotain.
Minä olen "vain" siivooja, enkä jaksa paljoa työpäivän jälkeen. Nyt alan olla jo kypsä menemään nukkumaan...aamulla jo ennen viittä taas herätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen päivätyötä lastenhoitajana päiväkodissa enkä todellakaan jaksa saati ehdi kavereita työpäivän jälkeen tapaamaan. En yhtään ihmettele että ystävälläsi on sama juttu, onhan hänen työkin paljon kuormittavampaa kuin minun työni.
Älä moiti ystävääsi. Ole onnellinen siitä, että sinulla itselläsi on helppo työ ja aikaa ja energiaa vielä vapaa-ajan huvituksillekin.
Hoitotyö on vähän turhankin sosiaalista. Lasten takia joutuu vapaallakin ihan riittävästi olemaan tekemisissä muiden kanssa. Kotona on kiva olla omissa oloissa tai lähteä lenkille yksin.
Kun kuuntelee 8-10h toisten huolia ja murheita, ei jaksa jatkaa sitä enää vapaa-ajallaan kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se työ on. Olen sairaanhoitaja ja pitkälti nukun vapaapäiväni. En jaksa puhua enää mitään töistä tullessani. Olen myös fyysisesti poikki sen 8-12h (vuorosta riippuen) kävelystä, jatkuvasta koneelle istumisesta ja nousemisesta, syömättömyydestä. Istun max 5min kerrallaan, jos sitäkään.
Todellakin alkaa fysiikan päälle käymään 20vuotta kun on tälleen rampannut osastotyössä, joka menee vielä hullummaksi koko ajan.
Anteeksi en jaksa tavata ketään vapaaehtoisesti.
Taas on hoitajat ulisemassa kuinka on niin raskasta. Töissäkin pitää ihan kävellä ja istua koneelle ja jopa nousta siitä omin voimin, eihän missään ole noin raskasta :/
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kato ainoastaan hoitajilla on raskasta, missään muualla ei ole.
Sillä on masennus.
Uupumus merkitsee tilaa, jossa ihminen kokee jatkuvaa väsymystä, merkityksettömyyden tunnetta ja motivaation puutetta. Uupumus voi iskeä, jos ihminen ei pysty vaikuttamaan riittävästi siihen, mitä hän tekee, hänen voimavaransa eivät riitä tai hän joutuu olemaan ahdistavassa ympäristössä. Uupumus töissä oireilee usein siten, että ihmisen asenne työtä ja sen merkitystä kohtaan muuttuu kyyniseksi ja kielteiseksi. Uupumus voi aiheuttaa unettomuutta, itkuisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä.
Uupumus voi hoitamattomana muuttua jopa masennukseksi.